tiistai 1. huhtikuuta 2014

Saariselkä


Lauantaina saavuin Elvin kanssa Mannisen linja-autolla tänne Saariselälle Kiilopään juurelle Tievatuvalle. Auto lähti Tampereelta ja matkalla nousi kyytiin hiihdosta innostuneita ihmisiä. Orivedeltä eniten, viimeiset Hirvaskankaalta. Kahvi ja ruokataukoja oli yhteensä neljä. Illalla 20.43 oltiin perillä. Iltapalan jälkeen nukkumatti otti meidät nopeasti haltuunsa. Kellot kyllä huomattiin siirtää tunti eteenpäin.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen kaikki syöksyivät innolla ladulle, kuka mihinkin suuntiin. Vaihtoehtoja kyllä löytyi. Joku kiipesi heti Kiilopään huipulle ja laski sieltä jyrkkää rinnettä Luulammelle. Pirjo, Elvi ja minä hiihdimme sen reitin eilen maanantaina. Nousu meni meikäpojalta hyvin mutta laskussa oli vaikeuksia. Alas selvittiin. Hiihtopäivästä tulikin pitkä. Kilsoja taisi tulla mäkisessä maastossa yli 30 km:ä. Poro yllättäen saattoi minut loppumatkan pihaan asti. Kyllä sauna ja avanto maittoi sen pitkän vaelluksen jälkeen ja tietysti ruokailu. Illalla oli vielä mukavat venytykset. Kyllä oli raukea olo.
Tänään päästiin Mannisen linja-autolla Saariselän keskustaan. Sieltä hiihdettiin kohti Tievatupaa, siis meidän majapaikkaamme. Ilta sujui tuttuun tapaan. Tästä jatketaan..
 
 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Miks leivo lennät Suomehen.....


Tänään saattoi sen kysymyksen tehdä. Kauniisti leivo visersi Oriveden keskusaseman lähellä olevan pellon yllä. Tämä on Oriveden seudulla tähän aikaan vuodesta erittäin harvinaista, olisiko lähes ennätys?
Hanget ovat yleensä korkeimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta, niin kuin viime vuonna. Hiihtokelit ovat parhaimmillaan.
Tänä talvena hiihdot ovat minulta jääneet vain pariin kertaan. Vaimo on hiihtänyt muutaman kerran enempi. Mutta nyt saadaan tähän muutos. Olen lähdössä Elvin kanssa lauantaina Saariselälle hiihtämään. Linja-auto starttaa Oriveden kohdalta 7.40. Reissu kestää viikon ja muutama orivesiläinen ainakin lähtee samalle matkalle. Ei muuta kuin jännityksellä odottelemaan.
Kunto kyllä riittää minulla hyvin hiihtämiseen, vaikka suksikilometrit puuttuvat.Tossut ovat sen verran vieneet eteenpäin, ettei siitä tarvitse huolehtia. Ainoa pieni huoli on se, kun hiki tuntuu aiheuttavan ihottumaa näin keväisin. On jo kolmas kevät, kun hikiurtikaria ahdistelee. Huomenna lääkäriin, niin kattellaan sen jälkeen. Kirjoittelu jatkuu taas sitten..

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Elämää varhaiskeväässä

Vuodet vierii. Eilen tuli täyteen avioliittovuosia vaimon kanssa 14 vuotta. Juhlistimme sitä Edenin kylpylä reissulla. Hyvien pulikoimisten jälkeen söimme jättiläis pitzat ja kunnon fantat, että sillä tavalla. Mutta sehän on tärkeintä, että suhde pelaa ja saamme arjessa vaeltaa tässä ja nyt Herran johdatuksessa. 
Keväisiä päiviä on pitänyt. On kuin eläisimme huhtikuun loppupuolta. Lumia ei ole ja jäät pehmenee. Yksi ei vain muistuta keväästä. Muuttolinnut eivät Orivedelle ole lentäneet, kuin muutamia vain. Ei helky vielä peipon sävelaallokko koivikossa, ei ole rastaiden sirkutusta. Mutta syksyn ja talven sanansaattaja tilhiä on poikennut paluumatkalla kohti pohjoista. Töyhtöhyypät ovat jääneet Lounais-Suomeen. Joutsenia muutamia on laskeutunut pellolle ja jäälle. Saa nähdä, mitä nyt ennustetut kylmemmät ilmat tuo tullessaan.
Juoksulenkit ovat hyviä luonnon seuranta reissuja samalla. Pari viikkoa sitten Nihuan sillan luona sulasta vedestä pomppasi saukko komeasti jään reunalle. Siinä minulla ja Olavilla oli ihan hieno luonto näytelmä. Kauaa se ei siinä aikaa viettänyt, kun innoissaan hyppäsi veden alle. On tosi iloinen veikko ja todella leikkisä. Niin kuin kuvasta näkee, on pallo hallussa!!
Kevättä ja elämää seuraten matka jatkuu...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Syntymäpäivä

Vuodet vierii, aika kuluu, elämä jatkuu. Kuusikymmentäkuusi vuotta sitten synnyttiin Oriveden aseman kodissamme Olavi ja minä klo. 18.00 ja 18.10. Silloin äitimme ei tiennyt että kaksoset ovat tulossa. Kätilö totesi, että sieltä on vielä toinen tulossa.
Lapsuuden ja pitkälle aikuisuuteen asti saimme kesät viettää Eräjärven Eräpyhässä. Kesäkuun ensimmäinen  päivä sinne muutettiin ja elokuun viimeinen päivä sieltä tultiin pois. Näin tehtiin koko meidän lapsuutemme ajan. Oli se hienoa aikaa.

Elämä on jatkunut näistä ajoista nyt sitten tähän päivään. Blogin pää otsikko tossun jäljet tiessä on tuonut elämään paljon. Elämä voisi olla paljon erilaisempi ilman tossun jälkiä. Nyt kun muistelee elämää taaksepäin, niin kaikenlaisia tapahtumia on ollut ja sydämessä ajatukset loksahtelevat kohdalleen. Elävä arkisto avautuu silmien eteen. Mutta tänään saa elää tätä päivää tässä ja nyt. Herra johdattaa....
Tallinnassa v.1992 haastatellaan meitä Suomen televisioon

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kisat ohi

Kerran päättyvät kaikki, nyt talviolympialaiset. Haikeana purin kisastudioni. Seuraavan kerran se avautuu ensi kesän Zurichin EM-kisojen yhteydessä. Mitalistit ovat palanneet ja juhlia on ollut. Vieremälläkin varmaan kaikki kynnelle kyenneet ovat lähteneet Iivoa ja Kerttua juhlimaan.

                                                                                                                                                                                                  
Minä olen palannut ns. normaaliin elämään. Mitä se on se normaali elämä. Se on sitä, että saa elää tätä päivää täysillä, vaikkei kisoja olekaan. Kevät on tullut Suomeen aikaisin. Muuttolintuja saapuu kivasti, vaikken Olavin kanssa ole vielä nähnyt yhtäkään töyhtöhyyppää. Jalka on noussut lenkillä hyvin. Kuraisiin teihin jäljet ovat jääneet. Pekkaa, sisaren miestä, olemme muistelleet. Hänet saimme jättää  Herralle, kun vietimme kauniita hautajaisia Tammisalon kirkossa viime lauantaina.
Elämä jatkuu.....


tiistai 18. helmikuuta 2014

Talviolympialaiset

Yli viikko on nyt kisoja käyty. Elämäni on täysin pyörinyt niiden ympärillä. Voin kyllä hyvin sanoa, että täysin siemauksin olen kyllä niistä nauttinut.  Hienot kisat ovat. Rahaa on palannut, mutta hyvin pieni määrä siihen mitä menee aseisiin. Siihen, että ihmispoloisen henki saadaan pois. Muutenkin meidän jokaisen yllä keikkuu damokleen miekka. Rahaa palaa myös avaruuden valloittamiseen, eikä mitään hyötyä tavalliselle ihmiselle. Nyt ainakin pääsee meikä poika näistä elämään. Naisten viesti oli jännitysnäytelmä ja suuri nautinto! Kiitos!
Pari televisiota ja netti pitävät tapahtumien seuraamisen hektisenä. Henkilökohtaiset lajit ovat sydäntäni lähellä, niistä hehkuu valtava tunne. Varsinkin hiihdot, jossa taistellaan väsymystä vastaan. Sen pystyn itse täysin aistimaan. Onhan sitä juoksun myötä sekin tullut tutuksi. Eilen tuli Kaisan laji ampumahiihto. Ovikello soi juuri, kun Kaisa lähestyi viimeistä ampumapaikkaa. Menin äkkiä avaamaan. Meidän ystävä oli siellä tulossa meiltä hakemaan puhelimen laturia. Onneksi Elvi oli kotona. Olin niin paneutunut kisaan, että yhtään en muista mitä hän minulta kysyi. Elviltä jälkeenpäin kyselin, ihan hyvin olin vastannut. Juuri päättyi pikaluistelu ja taas Hollannin kolmoisvoittoon nyt 10000 m:llä. Hollantilainen syntyy luistimet jalassa, niinhän sitä on sanottu.
Vaikka kisat ovat käynnissä, silti tossun jäljet ovat tiehen jääneet. Yli kympin lenkit ovat sujuneet keväisessä säässä hienosti. Olavin kanssa on lenkillä ollessa tarkkaan tapahtumat käyty uudelleen läpi. Ja käsitelty niitä monelta puolelta. Huomenna on jännä päivä. Jäädään seuraamaan!!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Nyt ne ovat sitten alkaneet

Toinen kilpailu päivä on Sotshissa menossa. Yksi hopea on nyt Suomella, kiitos Ennin. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.
Eteläisessä Suomessa vallitsee keväinen sää. Hiihtokelit jäällä menivät ja pienet lumet hupenevat peloilta. Mutta vielä on talvea jäljellä allakan mukaan ja varmaan muutenkin vielä tulossa.
Olympiahuuman keskellä kävin eilen katsomassa Tampereella Elvin, Kain ja Raisan kanssa jääkiekko-ottelua Tappara-Jyp. Niinhän siinä kävi, että Tapparalla ei oikein kulkenut ja tappio tuli. Jyppi voitti 4-2. Pistetaulukossa Tappara on kuitenkin vielä hyvin sijoittunut.
Tänään jouduin Olavin kanssa etsimään sellaisen juoksureitin, että pahimmilta liukkailta säästyttiin. Ilmassa oli kevään merkkejä ainakin talitiaisen, sinitiaisen ja viherpeipon puolelta. Yksi talitiainenkin lauloi ihan erikoisesti, oli oppinut jonkun äänen. Mutta keneltä?
Nyt on sellainen kaksiviikkoinen alkanut, että mieli, henki, ajatukset ja koko keho elää olympialaisissa. Tunne tasolla mennään. Siitä tunteesta tähän  kuva!