Koli
Monta kertaa on puhuttu vaimon kanssa, että kyllä siellä Kolin kallioilla täyttyisi käydä ottamassa valokuvia. Olavin kanssa siellä kyllä olin v. 1971. Ja kun ei siihen Kolin maasto ultraankaan pysty osallistumaan, liian rankka, niin saatiin nyt päätös aikaiseksi, että nyt lähdetään. Viime viikolla siellä sitten oltiin. Helle helli mahtavasti. Ensin olimme yhden yön Joensuussa. Hieno kaupunkihan se on ja keskusta pyörittiin toreineen ja satamineen tutuksi. Asemallakin sattui olemaan pieni sirkus. Näin pääsin itsekin heittelemään palloja ilmaan ja samalla saamaan uutta opetusta jonglööri taitoihini. Oli kiva hetki. Asemapäällikön poikana tietysti vanha höyryveturi kiinnosti.
Seuraavana päivänä suuntasimme luonnon kauniille Kolille. Onhan siellä suomalainen maisema parhaimmillaan. Kallioita tuli kierreltyä. Ja otettiin nyt sitten niitä kuvia myös. Löysimme vähän kauempaa mahtavan komean hiekkarannan asuntovaunu ja-auto alueelta. Siellä kelpasi uida. Yhden yön yövyimme hotelli Kolilla. Seuraavana päivänä menimme laivalla yli Pielisen. On autolautta, joten matka kulki Lieksaan. Aava selkä aukeaa kohti Nurmesta. Vajaat pari tuntia Pielisen ylitys kestää. On se komea iso järvi.
Näin alkoi kotimatka Lieksasta kohti Orivettä. Kermassa pidettiin ruokatauko. Kerma on kuuluisa mm. kanavasta ja Kerman Kallesta, joka ennusti säät ´nappiin` ja niin saavuttiin helteisen päivän iltana Orivedelle. Ei voi kuin kiittää ilmastoitua autoa. Kyllä kelpaa ajella kuumina päivinä.
Eilen kävin Elvin kanssa mustikassa Eräpyhässä. Kyllä jonkin verran löytyi. Mutta hyvä mustikka vuosi ei Orivedellä ole, kun talvi meni ilman lunta ja pakkaset vei varvut. Onhan se aina kiva Eräpyhässä myös pulahtaa minulle niin historiallisessa paikassa Längelmäveteen.
Juoksutkin on kulkenut hyvin, onhan täytynyt tottua myös kuumassa juoksemaan. Voihan se olla että Helsinki City Marathon juostaan kolmenkymmenen asteen helteessä.
Näin tällä kertaa. Ja lopuksi kuvia!
HELLETTÄ
Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kesä on edennyt hyvää vauhtia ja mikä parasta, hienossa säässä. Tossut on jättänyt lämpöiseen asfalttiin omat jälkensä. 12.7 lauantaina juostiin Siitaman Sikamaraton 22,4 km. Osallistuin siihen nyt eka kerran, vaikka juoksu on järjestetty virallisesti jo muutaman kerran. Lenkki sinänsä on aivan hurjan tuttu. Silloin kun asuttiin Ruskeamäessä, niin Olavin kanssa vedeltiin sitä alvariinsa. Itse tämän sikamaratonin lähihistoria on ihan oma tapaus. Monet asiat lähtevät liikkeelle vedonlyönneistä. Niin tässäkin tapauksessa asia lienee ollut. Tämä on tapahtuma on tosi hienosti junailtu, onhan järjestelyn takana hyvä nuorisoseura. 2t 21min meni aikaa minulta, mutta oli kiva juosta yhdessä tutun kaverin kanssa ja jutella siinä samalla kaikenlaista. Illaksi saimme kahvivieraita, kun tutut ihmiset olivat Satakunnan puolelta myös lähteneet sikamaratonille.
Tässä eräänä päivänä suoritin vauhdikkaamman vedon. Juoksin Kiikan mäkeä alas pyörätietä ja huomasin pääskyn asfaltilla ja ehdin ajatella, voi kun on kuollut siihen. Mutta samalla välähti: sehän on tervapääsky eikä varmaan kuollutkaan, vaan ei pääse siitä ylös. Löin liinat kiinni ja palasin takaisin. Otin linnun käteen. Se katsoi silmillään minua ja pyysi, auta minua nousemaan ilmaan. Tein voimakkaan alhaalta ylös heiton, niin kuin pesäpallo syöttäjä. Tervapääsky löi voimakkaasti siivillä ja hienosti lähti lentoon. Sitten se teki kauniin kaarroksen minun pääni yläpuolella kiitokseksi ja kaarsi taivaan sineen. Vaikuttavia tapauksia nämä. Ja panee ajattelemaan eläinten tunne puolta.
Mökki elämääkin olen Elvin kanssa saanut jonkin verran elää. Iitissä olimme ystävämme kanssa viime perjantaina tuttavien mökillä saunomassa ja uimassa ja hyvillä ruoilla. Ja perinteinen Hiiden vuoren valloitus myös kuului ohjelmaan. Kiitokset isäntäväelle!
Eilen oli sitten ohjelmassa Elvin ja hänen kummi tytön ja minun retki ensin kiinalaiseen ravintolaan Tampereelle syömään ja sen jälkeen Laukontorille kahveille ja jäätelöille. Mutta se ei ollut reissun päätarkoitus, vaan Valkeakosken kesäteatterin näytelmä: Kesäillan valssi. Todella nautittava esitys. Ei tullut yhtään ajatusta, että loppuisi jo kuin jossain aikaisemmissa kesäteatterinäytöksissä on minulle tapahtunut. Kyllä joutui nauruhermot välillä koville. ja olihan musiikkikin taattua tavaraa.
Tänään vedin tutun Lyytikkälän lenkin vauhdikkaasti kirkkaassa aamupäivän auringon paisteessa. Kyllä uinti maittoi sen jälkeen!
Tästä elämä jatkuu ja reissut sen kuin pitenee. Huomenna on sitten vuorossa Koli, mutta siitä sitten myöhemmin. Niin kuin täällä päin on tapana sanoa, että kattellaan!
Tapahtumia
Kesä kuluu, mutta missä on oikea kesä? Vuonna 1952 olympia kesä oli viileä ja sateinenkin. Markus setä aloitti silloin syksyllä lasten ohjelman ja totesi kehnosta kesästä: Kesähän se kuitenkin on ollut! No nyt on vielä kesää hurjasti jäljellä. Joten kunnon korkeapainetta odotellessa.
Täytyy olla kuitenkin koko ajan tarkkana mihinkä päivään kesä osuu. Yksi sellainen päivä oli lauantai 28.6, kun OriRun juostiin ja käveltiin. Minulla juoksu sujui mukavasti Maijan ja Inkan kanssa jutellessa. Matka taittui vähän niin kuin huomaamatta. Kovaa siellä vedettiin toisten toimesta. Puolimaratonin voittajan aika 1.33.45 on tosi hyvä tällä raskaalla latupohja reitillä. Mutta kyllä hänellä olikin voimakas ja vauhdikas askel. Kaikkien muidenkin voittajien ajat ovat kunnioitusta herättäviä.
Tiistaina heinäkuun ensimmäisenä päivänä auton nokka suunnattiin kohti Haapavettä. Elvin ja kahden ystävämme kanssa saavuimme siunauskappelin parkkipaikalle kello 13.30. Maaritin lapset ja lapsen lapset tulivat tervehtimään meitä ja erikoista oli, kun yhdellä pojan pojalla oli mummon tuhkauurna kädessä. Kappelissa laskettiin kukat uurnan viereen ja pappi siunasi Maaritin ylösnousemuksen aamua odottamaan. Omaiset laskivat hänet seuraavana päivänä Haapajärven hautausmaalle miehensä viereen. Kaunis muistotilaisuus vietettiin Haapaveden Ruustinnan Kartanossa, entisellä Emäntäkoululla. Hautajaiset ovat paikka, jossa saamme muistutuksen elämän katoavaisuudesta, mutta myös ennen kaikkea siitä ihanasta ajatuksesta, että parhaimmat päivät ovat edessä päin.
Elämä jatkuu ja monella on alkanut paljon odotettu kesäloma! HYVÄÄ KESÄLOMAA!