maanantai 24. maaliskuuta 2014

Miks leivo lennät Suomehen.....


Tänään saattoi sen kysymyksen tehdä. Kauniisti leivo visersi Oriveden keskusaseman lähellä olevan pellon yllä. Tämä on Oriveden seudulla tähän aikaan vuodesta erittäin harvinaista, olisiko lähes ennätys?
Hanget ovat yleensä korkeimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta, niin kuin viime vuonna. Hiihtokelit ovat parhaimmillaan.
Tänä talvena hiihdot ovat minulta jääneet vain pariin kertaan. Vaimo on hiihtänyt muutaman kerran enempi. Mutta nyt saadaan tähän muutos. Olen lähdössä Elvin kanssa lauantaina Saariselälle hiihtämään. Linja-auto starttaa Oriveden kohdalta 7.40. Reissu kestää viikon ja muutama orivesiläinen ainakin lähtee samalle matkalle. Ei muuta kuin jännityksellä odottelemaan.
Kunto kyllä riittää minulla hyvin hiihtämiseen, vaikka suksikilometrit puuttuvat.Tossut ovat sen verran vieneet eteenpäin, ettei siitä tarvitse huolehtia. Ainoa pieni huoli on se, kun hiki tuntuu aiheuttavan ihottumaa näin keväisin. On jo kolmas kevät, kun hikiurtikaria ahdistelee. Huomenna lääkäriin, niin kattellaan sen jälkeen. Kirjoittelu jatkuu taas sitten..

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Elämää varhaiskeväässä

Vuodet vierii. Eilen tuli täyteen avioliittovuosia vaimon kanssa 14 vuotta. Juhlistimme sitä Edenin kylpylä reissulla. Hyvien pulikoimisten jälkeen söimme jättiläis pitzat ja kunnon fantat, että sillä tavalla. Mutta sehän on tärkeintä, että suhde pelaa ja saamme arjessa vaeltaa tässä ja nyt Herran johdatuksessa. 
Keväisiä päiviä on pitänyt. On kuin eläisimme huhtikuun loppupuolta. Lumia ei ole ja jäät pehmenee. Yksi ei vain muistuta keväästä. Muuttolinnut eivät Orivedelle ole lentäneet, kuin muutamia vain. Ei helky vielä peipon sävelaallokko koivikossa, ei ole rastaiden sirkutusta. Mutta syksyn ja talven sanansaattaja tilhiä on poikennut paluumatkalla kohti pohjoista. Töyhtöhyypät ovat jääneet Lounais-Suomeen. Joutsenia muutamia on laskeutunut pellolle ja jäälle. Saa nähdä, mitä nyt ennustetut kylmemmät ilmat tuo tullessaan.
Juoksulenkit ovat hyviä luonnon seuranta reissuja samalla. Pari viikkoa sitten Nihuan sillan luona sulasta vedestä pomppasi saukko komeasti jään reunalle. Siinä minulla ja Olavilla oli ihan hieno luonto näytelmä. Kauaa se ei siinä aikaa viettänyt, kun innoissaan hyppäsi veden alle. On tosi iloinen veikko ja todella leikkisä. Niin kuin kuvasta näkee, on pallo hallussa!!
Kevättä ja elämää seuraten matka jatkuu...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Syntymäpäivä

Vuodet vierii, aika kuluu, elämä jatkuu. Kuusikymmentäkuusi vuotta sitten synnyttiin Oriveden aseman kodissamme Olavi ja minä klo. 18.00 ja 18.10. Silloin äitimme ei tiennyt että kaksoset ovat tulossa. Kätilö totesi, että sieltä on vielä toinen tulossa.
Lapsuuden ja pitkälle aikuisuuteen asti saimme kesät viettää Eräjärven Eräpyhässä. Kesäkuun ensimmäinen  päivä sinne muutettiin ja elokuun viimeinen päivä sieltä tultiin pois. Näin tehtiin koko meidän lapsuutemme ajan. Oli se hienoa aikaa.

Elämä on jatkunut näistä ajoista nyt sitten tähän päivään. Blogin pää otsikko tossun jäljet tiessä on tuonut elämään paljon. Elämä voisi olla paljon erilaisempi ilman tossun jälkiä. Nyt kun muistelee elämää taaksepäin, niin kaikenlaisia tapahtumia on ollut ja sydämessä ajatukset loksahtelevat kohdalleen. Elävä arkisto avautuu silmien eteen. Mutta tänään saa elää tätä päivää tässä ja nyt. Herra johdattaa....
Tallinnassa v.1992 haastatellaan meitä Suomen televisioon