maanantai 29. syyskuuta 2014

Lokakuu lähestyy

Syksy on edennyt lokakuun portille. Paljon on jo lintuja muuttanut etelän maille. On se vaan käsittämätön noiden lintujen muutto osaaminen. Niillä on hienot navigaattorit omasta takaa. Ihminen on nyt vasta saanut satelliittien myötä suunnistamisen kunnolla käyttöön. Kiva toi tiltaltti, kun on puistoihin tullut tiputtelemaan lauluaan ennen lähtöään. Tänä vuonna sitä onkin kuullut paljon.
Reissujakin on syyskuulle kertynyt. Uudessakaarlepyyssä kävin Elvin kanssa. Hän meni kylläkin pari päivää aikaisemmin junalla sinne. Meillä on siellä ihana ystävä perhe. Vaasan kautta tultiin pois. Siellä taas käytiin tapaamassa sukulaisia.
Keravalla Riston perheen luona käytiin. Se reissu tehtiin Heinolan kautta.
Puolukassa on käyty Uuraisilla asti, siellä sitä marjaa olikin hyvin ja mukavan helpossa maastossa. Orivedellä on nyt karpaloita soilla hienosti. Suotkin ovat sopivan kuivia kulkemiseen. Yksi perinteinen suo on vielä käymättä. Se miinus korjataan kyllä nopeasti.
Juoksut ovat ihan mukavasti kulkeneet. Tossut ovat rapisseet sorateillä. Eilen ne jättivät jälkiä Yyteristä Poriin 22.5 km:a. Jennin kanssa vedettiin kisa hienosti. Mukava reitti metsäpolkuineen ja onhan jonkin matkaa asvalttiakin. Tosi vaihteleva maasto. Yli sata viisikymmentä juoksijaa oli tällä päämatkalla. Nykyään naisia osallistuu paljon juoksukisoihin.  Kaikenlaisia tapahtumia tulee ja menee. Mutta se tavallinen arki pienine touhuineen on aina läsnä, vaikka se ei tässä kirjotuksissa niinkään tule esille. Elämä jatkuu.....
Yyterin piikin lähtötunnelmissa

lauantai 6. syyskuuta 2014

SYYSKUU

Kuuma kesä on takana. Aika kuluu. Syksy hiljalleen saapuu. Koivujen lehtien kellastuminen ilmoittaa siitä, lämpötila ei vielä niinkään.
Tossun jälkiä on tiehen jäänyt tasaisesti, mutta ei kauaksi kodista. Sen verran lenkit ovat olleet lyhempiä. Vauhtia oli kylläkin keskiviikon lenkissä, että paljasti nopeuden säilyneen. Sen jälkeen olikin mukava mennä tasapainojumppaan, kolmenkymmenen henkilön kanssa. Salla-Marin johdolla liikkeet tuntuivat hyviltä, olivat myös sopivan vaativia.
Pari viikkoa sitten olin vaeltamassa Helvetin Kolulla neljän ystävän kanssa. Hieno on paikka. Porukkaa oli liikkeellä, kuin Nuuksiossa ja vielä kansainvälistä.
 
Nuotiolla väkeä makkaran paistossa

Eilen olin Hatanpään kantasairaalassa urologin vastaanotolla. PSA-arvo on ollut aina matala, mutta noussut keväällä yli 0,75 edellisestä vuodesta, joten pääsin tutkimukseen. Alku viikon verikoe oli taas, niin hyvä, ettei lääkäri meinannut edes tutkia, mutta kun olet tullut niin katsotaan. No niin sitten nuori mies urologi lääkäri  tutki kokeilemalla ja ultraäänellä. Eturauhanen oli tosi hyvä. On hienoa, kun pääsee nykyään tutkimukseen, vaikka kaupungin terveyden menot ovat liian suuret.
Viikolla kävin Ylisellä, kehitys vammaisten hoitokodissa. Vein vanhempaa ihmistä sinne. Hän meni katsomaan veljensä tytärtä. Tyttö on 39 vuotias, ja vaikea kehitysvammainen. Oli ihan hyvä iltapäivä siellä. Minulle hoitajat tarjosivat jopa kahvit. Kyllähän se paljon ajatuksia tuo, kun erittäin monta vaikea vammaista näkee samalla kertaa.
Kirkkokuoro harjoituksetkin ovat alkaneet yhdessä Längelmäen kuoron kanssa. Huomenna lauletaan messussa Längelmäen kirkossa.
Elvi on tähän mennessä hoitanut puolukan ja sienien noukinnan. Kerran olen ollut vasta metsässä. Ihan hyvä reissu, mutta liikaa oli kyllä hirvikärpäsiä paidan alla. Mutta uudelleen metsä kutsuu.
Tällaista toimintaa olen jättänyt taakse ja tästä jatketaan....