maanantai 20. syyskuuta 2021

Kesästä syksyyn

Kuukaudet vaihtuvat. Nyt on jo saapunut syyskuu. Elämä kulkee todella kovalla vauhdilla eteenpäin, ainakin näin eläkeläisen näkökulmasta katsottuna.

Korona on edelleen rajoittanut elämää, mutta jotain mukavia reissuja on päästy tekemään.

Kesäkuun puolessa välissä oltiin Jyväskylässä, Elvin kummitytön Vilman vieraana. Ihan huippua oli Matti Nykäsen mäessä vierailla ihan hyppytornissa asti. Sekä tietysti ruokailu rantaravintolassa.

Arboretum Frickissa olin Elvin ja Arjan kanssa Kangasalalla ennen Juhannusta. Kukkaloisto oli aivan mahtava metsän keskellä. Se tekikin sen niin erikoiseksi, kun polut kulkivat metsässä ja kukat sen varrella loistivat komeuttaan. Samalla reissulla käytiin myös Haralan harjun näkötornissa.

Juhannus koitti. Olimme pariksi vuorokaudeksi tilanneet huoneet Ruissalon kylpylästä, täyttihän Elvi vuosia. Säät suosi ja maisemat hyväilivät ja komean juhannussalon pystyttivät myös. Tuttu paikkahan tämä Ruissalon saari minulle on. Vuosina 1998-2002 järjestettiin siellä Suomi-Juoksu 100 km:n kisa. Kierrettiin vähän yli 14 km:n reitti saaren ympäri 7 kertaa. Viitenä vuotena kun sen teki, niin 35 kertaa on saari polkuja ja teitä pitkin kierretty. Onhan siellä Ruissalon maratoninkin merkeissä tullut juostua. Käytiinmyös Naantalissa.

Sumiaisissa vierailtiin tutun pariskunnan vieraana Elvi, Arja ja minä kesäkuun viimeisenä päivänä. Omakotitalo on siellä järven rannalla ja siinä rantasauna vedenrajassa. Kovat löylyt ja veteen, Aika hulppeaa. 

Heinäkuun alkupuolella saimme vieraaksi Sannan ja hänen poikansa Liamin Uusikaarlepyystä yhden yön yökylään. Vierailu oli pikainen, mutta hauska on aina tavata.

Heinäkuu lähestyi jo puoltaväliä. Ei muuta kuin auton nokka kohti Iittiä ja Hiidenvuorta, ystäviemme Aarnioitten huvilaa kohti. Samalla porukallaolin matkassa. Ihana kesäsää suosi . Mökkielämä oli parhaimmillaan ihan mitä siihen kaikkineen kuuluikin. Sitä kesän parasta.

Heti heinäkuun puolenvälin jälkeen meille saapuivat Uuraiselta Stenmanien porukka. Vilho on kova frisbeen heittäjä, joten  heti suuntana Oriveden rata. Sieltä olikin nautinnollista pulahtaa Teerijärven syleilyyn. Olavin, Tarjan, Vilhon ja Martan käynti jättää aina kivan tunteen.

Heinäkuussa oli paljon mukavia tapahtumia. Robin Hood näytelmää olimme Jaakkoloiden kanssa katsomassa Jyväskylässä. Näyttelihän siinä Katrin ja Terhon tytär Vilma.

Jennin luona Porissa vierailtiin heinäkuun lopulla. Lämpötila hipoili +32 astetta, joten suunta olikin heti Yyteri ja  eikun mereen uimaan. Väkeä oli hiekkaranta ja meri täynnä. Upea paikka.

Elokuu koitti. Nyt Uurainen oli suuntana ja Stenmanit. Sain seurata Vilhon hurjaa harjoittelua hiihtokilpailuja varten. Kerättiin omenia. Mukaan saatiin myös omenamehua ja speltti leipää. Käytiin vielä Oskulla ja Maija-Liisalla. Sieltä tarttui mukaan mm. luumuja, omenia ja kurkkuja. 

Elvin kanssa tein elokuun lopulla retken niin rakkaaseen Eräpyhään. Olinhan minä siellä kasvanut kaiket kesät Olavin kanssa ensimmäiset 40 vuotta. Melkein kaikki kesän muistot ovat sieltä. Tällä luontoretkellä mustia torvisieniä löysimme jonkin verran.

Kuuluihan kesän tapahtumiin myös voimakkaasti olympialaiset.

Arkielämä se kuitenkin on meillä aina läsnä. Minulla juoksut kulkevat. Lenkkien pituudet ovat vain pienet entisiin aikoihin verrattuna, mutta pidän tärkeänä, että askel kulkee jouhevana. Sitä olenkin kuntosalilla kehittänyt esim. jalkoihin voimaa. Erityisesti olen kehittänyt jalkaprässillä pohkeisiin PÄKIÄ voimaa. Olen muuttanutkin askeltamista enempi päkiävoittoiseksi.

Minulta aina kysytään mitenkä jalat kestää juoksua ja eniten mainitaan eikö povet kulu. Olen vastannut tarkkaan polvi asiaan, jos kyselijällä on ollut aikaa kuunnella. Olen maininnut, kyllähän rustot ovat hioutuneet, mutta nivelrikkoa ei ole. Tärkeät syyt ovat, että yli 50 vuotta juoksu on jatkunut: 1. Geenit hyvät 2. En ole koskaan kolhinut polvia enkä työskennellyt kovalla alustalla polvillaan. 3. Askel tulee lantion alla eikä edessä kaukana kantavoittoisesti. 4. Olen vahvistanut polven tärkeintä lihasta, lumpion sisä yläpuolen lihasta. 5. Paino on pysynyt samana koko juoksuhistorian ajan, siis ei liikaa kuormaa. 6. Tossu asia on sitten yksi kysymys. Huippu tosuthan on ollut aina jalassa. Mutta siinä on määrätty ristiriita polviin nähden. Jos juokset villasukilla talvella ja kesällä paljain jaloin tai paljasjalka tossuilla, askel muuttu päkiälle ja se säästää polvia.

Jönglööri harjoittelu jatkuu päivittäin. Pientä esiintymistäkin on ollut. Lapset ovat ainakin innoissaan siitä. Syksyn aikana on huippu opetustakin minulle tarjolla.

Wikipediakin saatiin tehtyä Olavin kanssa. Tuo sähköinen tietosanakirja. Tärkeänä lataajana oli Lassi.

Näin on päästy syksyyn ja kesän ns. tärkeimmät tapahtumat elämässäni on saatu kirjattua ylös. Elämä on kuitenkin aina tässä ja nyt. Äitimme lauloi meille kaksoispojille lapsena usein ennen nukkumaan kauniita lauluja. Erityisesti on jäänyt mieleen virren säkeistö: "Ristisi Gogatalla se voiton lippu on. Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon"
                                                                   Komea juhannussalko
                                                                   Jonglöörin välineitä
                                                            Maukkaita mustia torvisieniä
                                             Yyterissä maren ranta ihmisiä täynnä
                                                                  Naantalin rakkautta
 
                                             Ruissalon kauneutta                                           
                                             Kaunista on meidänkin kulmilla. Eräpyhä.     
                                             Historian havinaa. Hartolaa on aina mukava muistella.
                                                                                                                               



tiistai 6. huhtikuuta 2021

Kevät

Mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen... Kyllä siitä onkin aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Silloin oli lokakuu ja syksy, nyt on huhtikuu ja kevät. Kertomusta ei todellakaan paljon ole kertynyt. Sen on korona pitänyt kurissa. Kotopuolessa on vain aikaa tulut vietettyä. Mutta se on nyt tätä aikaa, ja naillä mennään. 
  Joulu meni ihan kotona, tuntui erikoiselta, kun kuorotoimintaakaan ei ollut. Jäi joululaulut kirkoissa laulamatta. Tulihan niitä sitten kotona kuunneltua.
  Talvi kesti tässä Oriveden korkeudella koko lailla kolme kuukautta. Hiihtokelit olivat välillä todella hienot. Laduthan täällä pidetään hienossa kunnossa Palanmäen ja Lepran välillä ja lisäksi on Teerijärven kierros. Se on huippu perinteisen reitti. Tänä talvena kaupunki teki myös pelto-ja jääladut. Aurinkoisina päivinä oli ilo niillä hiihtää. Vielä hankikin kesti muutamana päivänä.
  Pääsiäinenkin meni ilman kuorotoimintaa. Se olikin jo toinen pääsiäinen koronan takia. Palmusunnuntaina meillä kävi ainakin hyvin virpojia. Ei ole minua koskaan niin paljon virvottu tuoreeks terveeks.
  Harrastuksihan minulla on juoksulenkkeily, hiihto, kuntosali, jongleeraus ja se tauolla oleva kirkkokuoro. Tärkeä on myös hiihtourheilun seuraaminen. Kouluaikana jo jotenkin kurkku tuli kipeäksi v.1964 Insbrukin 30 km:n hiihtopäiväksi, kun hiihto tuli tv:stä aamupäivällä. Eihän sitä Mäntyrantaa voinut väliin jättää. Yksityinen kuntosali on pitänyt ovensa auki. Siellä on tullut rautaa kolisteltua pari kertaa viikossa. Jongleerausta on pystynyt myös hyvin harrastamaan Taiston talolla. Alkuvuodesta on tehty ohjelmaa runoilija Maritan kanssa aiheena, jonglööri, musiikki ja runous. Korona vain on estänyt esiintymiset.
  Mutta kyllä tuo juoksulenkkeily on niistä harrastuksista, se on elämänmuoto, kaikista rakkain. Tuleehan 50 vuotta täyteen ensi kuun 26. päivä. Orivesi on julistautui villasukkapääkaupungiksi, joten villasukilla tuli myös jonkin verran Onninpolulla juostua. Vaimo Elvikin oli kerran mukana. Hauskaahan se on. Siinä askel ohjautuu kivasti päkiälle. Kuntosalilla olen ottanut tämän myös huomioon. Olen vahvistanut pohjelihaksia. Juoksu on jatkunut hyvin ohjelmassa. Lenkit nyt eivät ole mitenkään pitkiä, mutta tärkeintähän on, että niistä nauttii. Nimenomaan nauttii jo juoksun aikana. Lenkin jälkeenhän velatkin ovat saatavia, lainatakseni aikoinaan Jakke Karjalaista Kuopiosta. Minun juoksulenkkiini kuuluu tärkeänä osana luonnon seuraaminen, ja ennenkaikkea linnut. Tänä vuonna kiuru tulikin aikaisin. On se vaan niin hieno lintu visertämässä suomalaisella sinitaivaalla. 
  Muutamia kuvia myös menneiltä ajoilta.
                                                          Joskus juostiin myös otsalamppujen valokeilassa
                                             Artturin maratonin lähtö 1973 Turku
                                              Valkeakosken maraton 1985

                                                       Virpojia kävi