keskiviikko 20. elokuuta 2014

des Sables

Helsinki City Marathonin jälkeen Elvi tilasi meille taksin uimastadionin eteen Roihuvuoreen. Taksi tuli nopeasti. Siitä matkasta tulikin mielenkiintoinen. Kuski hyppäsi autosta avaamaan ovet, ja heti kyseli mikä aika. Sanoin että viisi tuntia, mutta onhan tuo mennyt minulta kolmeenkin aikoinaan. Kyseli ikääni. Sanoin 66v. minä olen 46 v. sanoi kuski. Samalla hän näytti tietokoneen ruutua kojelaudassa, jossa aavikolla juoksijat. Lähde minun kanssani huhtikuussa tuonne. Tiedän tapahtuman sanoin. Elvi siihen: mihinkä sinä minun miestäni houkuttelet, sillä on jo ikääkin. Taksisuhari: ei tässä ikä merkkaa mitään. Sanoin ei niin,siellä kyllä on seitsenkymppisiäkin. Kyllähän sinä oikeaan tyyppiin iskit, olenhan ultrajuoksija. Vaimot otetaan mukaan ja he syövät sillä aikaa maailman parasta marokkolaista ruokaa tuumasi kuski. Kaveri oli tosi innokas juoksija ja tiesi kaikki juoksutossu merkit tarkkaan. Sanoi myös sen - on myös minun mielipiteeni- että kaupasta ostetuilla tossuilla voi heti suoraan lähteä maratonille. Täytyy istua heti. Kuski oli eestilainen ja nyt Suomessa taksimiehenä. Hän kertoi nopeasti koko elämätilanteensa. Hänen paras ystävä on israelilainen ja hänen siskonsa naimisissa Amerikassa palestiinalaisen kanssa, että aikamoista. Oli siinä niin innokas tyyppi ettei paljon rattiin koskenut, mutta perille päästiin onnellisesti. Kyseli lopuksi, että lähdetäänkö aavikolle, sanoin jätetään nyt. Huomasi Elvinkin kirkkaan keltaiset tossut, kehuen.
Niin se Marokossa, Sultan Marathon des Sables järjestettävä juoksu on ensi huhtikuussa jo 30. On kokonaispituudelta 250 km:ä ja juostaan etappijuoksuna seitsemän päivän aikana 33-82 km:n päiväannoksina hiekka-aavikolla. Että kyllähän siinä santaan jäisi tossun jälkiä tarpeeksi.
 

tiistai 19. elokuuta 2014

ELOKUU


Helteet ovat takana päin ja sateet tulleet. Viljoille on vesi nyt pahaksi, mutta järvien pinnoille hyväksi. Yli kaksi viikkoa sitten juoksin Jennin kanssa Hämeenlinnan puolimaratonin. Hellettä oli ihan tarpeeksi, mutta mukavastihan tuo meni. Kaurialan kenttä on kyllä aina yhtä vaikea löytää. Hämeenlinna on kaunis kaupunki ja on tullut tutuksi jo 50-luvulta meidän Taimi-tädin kotikaupunkina.
Nyt lauantaina sitten tempasin sen Helsinki City Marathonin. Aikaa meni rutosti 5 tuntia, mutta ei kyllä ollut mihinkään kiirekään. Siinä sai välillä mukavasti jutella juoksija kavereiden kanssa. Tunnelma oli mahtava osallistujien keskuudessa ja myös katsojien. Elvi oli Ritvan ja Annelin kanssa kannustamassa ja Elvi antoi espalla juomapullon. Sää ei ollut enää helteinen. Reitti itsessään on kyllä vaativa. Mutta merimaisemat hivelevät ja oli tyyni ilma. Siskon ja hänen poikansa luona vierailimme ennen juoksua ja sen jälkeen hyvillä pizzoilla!
Jos maratonilla haluaa hyvää aikaa juosta, niin tärkeä 30 km:n lenkki on kyllä kerran viikossa asfaltilla tempaistava, että jalat tottuvat iskutukseen. Muuten kyllä vauhti hidastuu loppua kohden.
Tässä pientä päivitystä juoksuihin, joten tossun jälkiä on nyt sitten asfalttiin jäänyt