torstai 2. huhtikuuta 2020

Korona-aika

Niin taas yksi talvi meni. Talvi, joka oli yksi historian lämpimin. Etelä-Suomessa se ei edes ehtinyt alkaa. Hiihtoretket jäi aivan muutamaan. Oli kyllä mukava edes vähän päästä suksille. Lapissahan talvi jatkuu.
  Juoksukelithän ovat olleet mitä parhaimmat. Sulilla teillä on saanut taivaltaa. Jäätiköt ovat kestäneet vain vähän aikaa. Jouduttiin sm-villasukkajuoksut siirtämään ja sitten perumaan lumen puutteen vuoksi ja samaan hässäkkään iski myös korona.
  Näin kun miettii mennyttä talvea, niin ajatuksiin tulee, mitä se jätti muistoihin. Onko jotain sellaista, mitä voi joskus muistella. Vanhemmittaan lähimuisti, johon tämäkin talvi tavallaan nyt kuuluu, alkaa pikku hiljaa heikentyä. Tänään vaimon kanssa kävelylenkillä ollessani, siitä tuli lähimuistista puhetta. Olen sitä yrittänyt harjoitella, jos sitä harjoitteluksi voi sanoa, kun muutenkin olen sitä luonnetta, että muistelen tapahtumia. Alettiin siinä Elvin kanssa kokeilla, miten toissapäivän asiat tulee mieleen. Monia kiintopisteitä oli mistä sai aina kiinni. On ihan kiva muistileikki. Voi ottaa esimerkiksi vaikka viisi päivää taaksepäin ja kokeilla miten käy.
  Elämän kulku on näin eläkkeellä ollessa ja kerrostalossa asuen aika rauhallista. Ikää, kun tulee, niin erilaisia vaivoja voi äkkinäisesti tulla. Niin minullekin tammikuun loppupuolella. Vasempaan silmän ulkoreunaan tuli valojuova. Kesti 15 minuuttia. Häipyi. Tuli uudestaan ja seuraavana aamuna myös. On ollut ennenkin ja aivot tutkittu. Diagnoosi oli silloin silmämigreeni. Migreeniä minulla ei ole ollut koskaan. Päivystykseen menin nyt ja sieltä lähetettiin silmäkeskukseen Tampereelle. Silmälääkäri tutki hyvin. Verkkokalvo oli jo irronnut aikaisemmin, mutta valoilmiön aiheuttaa lasiainen joka vanhemmittaan supistuu. Näkö on erinomainen.Tässäkään ei toimenpiteitä. Joten se asia on reilassa.
  Maaliskuun lopulla tuli kova rintakipu, ei muuta kuin ambulanssi. Mittasivat sydämen. Jotain näkyi. Vauhdilla ensiapuun Tampereelle. Eipä ollut muita siellä, vaikka lauantai-ilta. Yksi potilas tuotiin oli kaatunut rappusissa. Sieltä veivät minut sydänsairaalaan. Pääsin hienosti ultraan ja sitten sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Reilassa oli. Joten diagnoosista tuli idiopaattinen. Oli muuten sydänsairaalan hoitajat mukavan ystävällisiä. Kyllä kelpasi olla.
 Nyt on tässä nämä vanhuuden sairaustapaukset kerrottu. Nyt vain koko ajan täytyy olla varuillaan ettei korona tartu. Ollaanhan tässä riskiryhmäläisiä ja tavallaan karanteenissa. Sitä tautia ei kyllä halua saada.
  Blogin nimihän on tossun jäljet tiessä. Säännöllisin välein ne ovat jättäneet jälkiä tiehen. Juoksulenkit ovat ihan mukavasti kulkeneet. On hienoa, kun niistä saa nauttia. 
  Toinen jatkuva harrastus on ollut jongleeraus. Pallot, keilat ja renkaat lentelevät ilmassa. Temmun kanssa ollaan myös esiinnytty. Villasukkatanssien väliajalla heiteltiin valopalloja ja valokeiloja. Kaikkein hauskinta oli esiintyä päiväkotilapsille. Kolmekymmentä lasta oli seuraamassa Taiston talolla. Kaikki olivat innoissaan. Jokainen sai myös itse kokeilla kaikkia temppuja palloilla, renkailla ja keiloilla. Iloinen meteli oli korvia huumaava, kun lapset juoksivat ja heittelivät välineitä.
   Nyt kun kuntosalitkin suljettiin, niin on täytynyt kotona tehdä lihas ja jumppaohjelmat. 
   Henkisellä puolella jatkuivat kirkkokuoroharjoitukset ja jumalanpalveluksissa esiintymiset. Nekin loppuivat kuin seinään koronan takia.
   Kevät saapuu ja koronakaranteeni jatkuu. Nyt onkin ihan mukava suunnata luontoon. Muuttolinnut saapuvat, niitä on tosi mukava seurata. Peipon sävelaallokko kohta raikuu koivikoissa. Elämä jatkuu, mutta monessa suhteessa varovaisemmin.
Lapissa hiihtämässä vuonna 2014

Esiintymistä

Juoksun alkutaipaleella 1972

Kotikuntovälineet