Wiha
Syksy jo saa, harmaa on maa, koivusta lehtinen pois putoaa.. Tuttu laulu vanhemmalle väelle kouluajalta. Mutta lyhin runo on Reino Helismaan runoilema: Syksyn lehti, maahan ehti.Blogini päivitys ollut hidasta. Syykin on ehkä siinä, kun ilmoittauduin Kansalaisopiston kurssille. Siinä toimitetaan kolmatta kirjaa Oriveden aseman seudun historiasta. Kirjoittelen siihen muutamia kirjoituksia ja niihin olen nyt keskittynyt.
Tossun jäljet ovat jääneet tiehen kuitenkin ihan normaalisti. Sää on suosinut. On ollut sateetonta ja tyyntä. Elämän katoavaisuudesta on tullut myös muistutus. Lenkkitieni varrelta kaksi tuttua ihmistä ovat poistuneet tästä ajasta. Ei nouse käsi enää morjestukseen eikä pihakeinussa istu kesällä mukava hämäläinen mies.
Kirjoituksen otsikkoaihe tulee Wihan kilometreistä. Lauantaina aurinko loisti ja tuuleton sää suosi tätä Tampereella Pirkkahallin ympäristössä järjestettyä tapahtumaa. Itse olin juoksemassa nonstoppia. Jokainen tähän sarjaan osallistunut saa suorittaa juoksunsa 9.00-21.00 välillä. Lähdin matkaan iltapäivällä. Yksitoista 3.333 km:n lenkkiä vedin. Mutta se tuntui tällä kertaa vähän pliisulta. Koska monet tempasivat satasen. Kaikkein hienoin ja mahtavin asia oli kuitenkin espoolaisen Riitta Paasion uusi naisten 100 km:n SE 8.18.39. Sain olla kannustamassa ja ensimmäisenä vastaanottamassa häntä maalissa onnitteluhalauksineen. Olin jo edellistäkin SE todistamassa Maire Kukkosen Hartolassa v. 1996 juoksemaa aikaa 8.35.17.
Nämä asiat olivat nyt lähinnä sydäntä!