Joulua odotellessa
Pihlajasaaressa
Salossa tuttua porukkaa Kalevi, Maria, Olavi Sorvassa Juhannusaattona Jongleeraus esitystä
Karpalossa
Aika kuluu. Niin on mennyt syksy, joulu ja talvikin, kun viimeksi kirjoitin. Räntäkuurot piiskaavat edelleen maisemaa. Mutta eilen näin pulmusia. Mustarastas laulaa ahkerasti ja peipon sävelaallokko kaikuu koivikosta. Keväitä muistellen ja tilastoja katsellen, niin ennustan kuitenkin, että jäiden lähtö näiltä seuduilta menee tuonne toukokuun puolen välin paikkeille. Joulun aikaan oli korona rajoitukset lievempiä. Näin tilaissuuksia järjestettiin. Sain itsekin esiintyä mm. monessa hoitolaitoksessa jongleerauksen merkeissa. Olin suunnitellut ohjelman, johon kuului runoutta, jongleerausta muusikin kera ja lauluakin. Samaan tilaisuuteen kuului yhteisesti laulettavat joululaulut Kajtsun säestämänä. Talvi alkoi aikaisin. Hiihtämään pääsi Orivedellä jo marraskuun lopulla. Ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa Paltanmäki-Lepra väli ja Teerijärven kierros. OrPon hiihtojaostolle siitä suuret kiitokset. Edelleen hiihtokausi jatkuu.
Orivesi on villasukkapääkaupunki. Nyt lumitalvena sm villasukkajuoksun mestaruudet ratkottiin parin vuoden tauon jälkeen hienoissa Paltanmäen maastoissa 22.1. Matkojakin oli kolme: 3km, 6km ja 12km. Osanottajia oli hienosti. Itse juoksin tuon kolmosen. Talvinen sää suosi. Pekingin talviolympialaiset olivat helmikuussa. Niitä tuli seurattua ahkerasti, varsinkin hiihtoja. Onhan aikoinaan Samppa Viskarin vetämillä matkoilla saanut olla mukana ja seurattua muutamat talviolympialaiset paikan päällä.. Suomi sai nyt sen odotetun jääkiekko kullan. Enempi minua kestävyysurheilun ja hiihdon ystävänä säväytti hiihdon mitalit. iivo oli oma lukunsa. Tunteeseen meni Kertun hiihdot, 0,4 sekuntia kullasta 10km:lla ja ennenkaikkea valtavan hieno loppuveto 30 km: n hiihdossa pronssille, hurjassa tuulessa ja kovassa pakkasessa. Se on sitä ääretöntä kestävyyttä. Kirkkokuoro harjoitukset saatiin käyntiin uuden johtajan vetämän koronan hellitettyä. Helmikuussa aloitettiin ja muutama esiintyminen on ollut. Sain olla mukana maaliskuussa kabaree esityksessä Oriveden ja Juupajoen Eläkkeensaajille. Meistä eläkkeen saajista oli koottu porukka. Ohjelmaan kuului hienoja karaoke lauluesityksiä. Minulla oli taikatemput ja jongleerausta. Ihan viihtyisä ohjelma kaikkinensa. Tossut ovat jättäneet edelleen ihan kivasti jälkiä. Nyt pääasiassa lumeen. Nastatossut ovat veistäneet myös jäljet jääpintoihin ja niitäkin on riittänyt tänä talvena. Sukset ovat suihkineet hangilla, mutta kaikista erikoisinta on ollut minun yli 50 vuoden juoksuhistoriassa. Nyt olen juossut hangilla. Se on tuntunut mahtavan erikoiselta. Talven erikoisuus kuntoilumuodossa oli Talvisotakuntoilu. Se alkoi 30.11.2021 ja päättyi 13.03.2022. Siihen kuului juoksua, hiihtoa, sauvakävelyä ja kävelyä sekä muutakin sisäliikuntaa. Pauli Arbelius on tämän suunnitellut. Meitä veteraanimiehiä ja-naisia ihan mukava määrä tähän osallistui. Surullisinta tässä ajassa on nyt tuo Venäjän hyökkäus Ukrainaan. Se on vain niin käsittämätön karmea tapaus. Sitä ei voi järjelläkään selittää. Aika näyttää, mitä tässä tapahtuu. Pääsiäinen saapuu, kevät saapuu, muuttolinnut saapuvat, tulee kesä💧💚
Kertun loppuveto alkanut Jälkiä lumessa
Nämä jättävät jäljet
Auringonlaskun aikaan
Villasukkajuoksuun
Vuodenajat vaihtuvat. Nyt on jälleen vuorossa syksy. Tätä kirjoitellessa Itavallan Söldenissä lasketaan suurpujottelua ja Orivedellä räntää ilmassa. Täytyy kyllä sanoa syksy jälleen. Juurihan tuo viime syksy oli. Tähän vuodenaikaan kuuluu marjastaminen. Nyt on ollut puolukoita ja karpaloita hyvin. Täytyy vain löytää oikeat paikat. Puolukkamaita ei oikein runsaita löydetty, karpaloita kylläkin.
Korona vaikuttaa edelleen ja monesti rajustikin. Kirkkokuoroharjoitukset lopetettiin pari kerran jälkeen. On senverran iäkkäitä ihmisiä ja ei oteta riskiä. Laulaessa ei hengityssuojaa voi oikein käyttää ja laulaessa virus lentää pitkälle. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.
Yksi asia on hieno, mihin korona ei juurikaan tuo rajoituksia. Se on retkeily. Sitä on muutamia polkuja tallattu tänäkin syksynä. Kohteena on ollut Eräpyhää ja Siikanevaa. Siikanavella oli ainakin autoja parkissa runsaasti. Meinasi mennä laskuissa sekaisin. Saatiin ainakin sata. Elvin ja ystävämme Arjan kanssa käveltiin koko kympin lenkki. Tietysti makkarat laavulla paistettiin. Ihmisiä oli sillä alueella paljon. Hyvin turvavalit olivat kuitenkin hallinnassa.
Kuva: Siikanevan retkeltäSuruakin on tähän syksyyn kuulunut. Meidän rakas ystävämme Sirkka kuoli Särkän kodilla syyskuun ensimmäisen päivän aamuna. Hän sairasti parkinson tautia ja parkinson dementiaa. Kaunis muistotilaisuus oli Heinolassa sukulaisten ja läheisten kesken.
Vaikuttava oli lukea kirja Mona-Liisa. Todella puhutteleva kirja, jossa voimakas elämä ja kuolema kohtaavat.
Tämä minun koko blogini otsikko on "tossun jäljet tiessä". Juoksusta on tärkeää aina kirjoittaa. Nyt parhaillaan käydään Espoon Siikajärvellä nuuksiobackyardultrarace, niin minun juoksuni tuntuu sen rinnalla vaatimattomilta. Olisihan siihen mukava osallistua, mutta kunto ei enää edellytä. Minun ja Olavin parhaimpina vuosina ei sellaisista tapahtumista tiedetty mitään. Vähissä olivat ultrat silloin.
Lenkit ovat sujuneet muuten ihan hienosti. Kuntosaliharjoituskin on saanut aikaan sen, ettei askel ole päässyt kauheasti lyhenemään. Yritänkin pitämää askeleen voimakkaana ja enempi päkiävoittoisenakin se tuo myös siihen pituutta. Näin vanhempana joutuu myös askeleeseen paneutumaan, ettei mene töpöttelyksi. Lenkikelit ovat olleet koko syksyn hienot. Vielä lokakuussa juoksin sortseilla tai capreilla. On jännä tuo vaatetus näin ainakin Oriveden suunnalla. Aina tupataan kyselemään, miten sinä tarkenet ja huudellaankin, kalsarit jalkaan. Vaikeahan sellaisen on sitä käsittää, joka ei insentiivisesti juoksua harrasta. Viiteenkymmeneen vuoteen en ole lenkillä koskaan vilustunut. Jännä yksilö juttuhan se myös on.
Olavin kanssa juoksun alkuaikoina puettiin liikaa kilpailuihin, kunnes huomattiin, että ylipukeuduttiin. Senjälkeen vedettiinkin kaikki maratonit ja hölkät urheilupaidalla ja pienillä urheiluhousuilla (huom. ei shortseilla). Oli siinä Korson maratonilla muilla ihmettelemistä ja sanoivat, tehän jäädytte, kun 5 astetta lämpöa, eikä meillä kuin urheilupaita ja urheiluhousut. Huippu oli Rautaveden maraton 1986. Silloin oli huurre maassa ja nollassa lämpötila ja meillä verkollinen t-paita ja urheiluhousut. Kanssakilpailijat olivat silmät pyöreinä, mutta eivät uskaltaneet sanoa mitään. Se oli minun historiani helpoin maraton. Kolmeen tuntiin meni raskaalla reitillä ja hyvällä loppukirillä ja iho lämminja kuiva.
Olemme kovia hikoilemaan, ja nyt kun lämpötila on alhainen, niin hikirauhaset menevät tukkoon, joten haihduttaminen tulee jäähdytysjärjestelmäksi. Lämmin veri kiertää iholle jäähtymään. Jäähdytysjärjestelmiä ihmisellä on, hikoileminen, haihduttaminen, virtaaminen ja johtuminen. Johtumisen jokainen voi kokeilla, kun koskee paljain käsin kylmään kaiteeseen. Mahtavaa tutkimisen aihetta jollekin. Juoksija-lehteenkin kerran näistä ilmoittelin. Hyvää aihetta, Eipä ole ollut.
Kyllähän lähes viiteenkymmeneen vuoteen on juoksu saralla paljon tapahtunut. Lydiard toi Suomeen aikoinaan harjoitusohjelmaan juoksukilsat. Sitten alkoivat hölkät. Me siirryimme jo siihen hyvissä ajoin. Eläkkeellä oleva voimistelun opettajakaan ei ymmärtänyt mitään hölkistä. Kyseli vain, ettekö te kävele. Aikoinaan oli vaahtopääkävely, jota harrastettiin. Nyt on tullut hiilikuitulevytossut. Niillä paranee ajat melkoisesti. Säästävät myös jalkoja harjoituksissa. Mutta aina se pitää omilla jaloilla kuitenkin mennä.
Tässä näin tekstiä ja kuviakin lehtien pudotessa puista ja ensilumen saavuttua Suomeen.
Lapissa hiihtämässä vuonna 2014 |
![]() |
Esiintymistä |
![]() |
Juoksun alkutaipaleella 1972 |
![]() |
Kotikuntovälineet |