Joulua odotellessa

Viimeisestä kirjoituksesta on todella pitkä aika. Siinä on mennyt kevät, kesä, syksykin. Talvi on alkanut ja joulu on jo ovella. Tapahtumia on riittänyt, vaikka elämä muuten kulkee tasaisesti. 

Retkeily on aina kuulunut vaimon kanssa ohjelmaan. Toukokuussa teimme ystävien kanssa retken Kintulammelle. Hienoa aluetta. Retken kohokohta on aina hyvät retkieväät.

Kesäkuun alussa saavuimme kauniiseen Ruissaloon. Se paikka aina säväyttää. Onhan sanottu, että se on pala keskieurooppaa. Polkupyörät oli mukana, joten pyöräily saarella oli ihanteellista. Tuttuhan se saari on ennestäänkin. Onhan siellä tullut juostua Suomi-Juoksu 100 km v. 1998-2002. 

Kesäkuun lopulla tein vaimon kanssa matkan isolle kirkolle eli Hesaan. Nyt oli oma auto vaihtunut bensan hinnan takia junaan. Rentouttava kulkuneuvo. Ensimmäiseksi suuntasimme Pihlajasaareen. On upea saari. Kaupungilla paljon kierreltiin. Käytiin Roihuvuoressa hoitamassa siskoani. Se oli matkan pää tarkoituskin. Hän täytti syksyllä 90 vuotta.

Rakas matka oli Saloon Olavin kanssa heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Juhla Suomi-Juoksu 50.kerta. Neljäkymmentä kertaa se tuli se juostua, Nyt oltiin kunnia vieraina ja saatiin muistella tv lähetyksessä vanhoja tapahtumia. Huippu tapahtuma.

Heinäkuussa vierailtiin Porissa Jennin luona. Reposaaressa käytiin syömässä Merimestassa. Tässä nämä kesän ns. pitkät reissut.

Juoksulenkkini ovat jatkuneet säännöllisesti. Vaikka matkat eivät ole olleet pitkiä. Mutta tärkeintä se, että juoksuaskel toimii, ja juoksusta nauttii. Endorfiiniä muodostuu. Onhan ohjelmassa ollut Raholan lenkkia ja Sorvan juoksua.

Juoksu on ollut aina enempi kuin harrastus, se on elämän muoto. Se on kuin puro, joka virtaa. Siinä on välillä enempi vettä, joskus vähempi. Lähde on pysynyt hyvänä, josta puro saa voimansa.

Eläkkeellä ollessa kaksi harrastusta on tullut mukaan. Jongleeraus on ollut jo muutamia vuosia, mutta nyt myös runous. Runot lausun ulkoa, silloin niihin saa tunnetta. Olen näitä esityksissäni yhdistänyt. Esiintymisiä on ollutkin ihan mukavasti ja on edelleen jouluun asti. Kaikki teen ihan ilmaiseksi. Hieno tapahtuma oli valojongleeraus Oriveden joulun avajaisissa, missä lapset jonottivat joulupukin ja -muorin luo. Kaikki saivat kokeilla, lapset ja vanhemmat. On kyllä mukava harrastus tuo jongleeraus.  Aivojen motoriikkaa ja koordinaatiota kehittää hienosti. Ei mikään helppo laji.

Mustikoita oli kesäll runsaasti, Niitä keräiltiin, puolukoita myös ja lopuksi karpaloita. Elvi kävi paljon sienessä myös.

Tässä viimeisen puolen vuoden tapahtumia muutamia. Elämä itsessään on parasta.

                                                               Ruissalossa

                                          Pihlajasaaressa

                                          Salossa tuttua porukkaa

                                                               Kalevi, Maria, Olavi

                                         Sorvassa Juhannusaattona

                                                          Jongleeraus esitystä

Harjoittelua

                                                                   Karpalossa

                                              

                                           

Talven jälkeen

Aika kuluu. Niin on mennyt syksy, joulu ja talvikin, kun viimeksi kirjoitin. Räntäkuurot piiskaavat edelleen maisemaa. Mutta eilen näin pulmusia. Mustarastas laulaa ahkerasti ja peipon sävelaallokko kaikuu koivikosta.  Keväitä muistellen ja tilastoja katsellen, niin ennustan kuitenkin, että jäiden lähtö näiltä seuduilta menee tuonne toukokuun puolen välin paikkeille.                                Joulun aikaan oli korona rajoitukset lievempiä. Näin tilaissuuksia järjestettiin. Sain itsekin esiintyä mm. monessa hoitolaitoksessa jongleerauksen merkeissa. Olin suunnitellut ohjelman, johon kuului runoutta, jongleerausta muusikin kera ja lauluakin. Samaan tilaisuuteen kuului yhteisesti laulettavat joululaulut Kajtsun säestämänä.                                                                       Talvi alkoi aikaisin. Hiihtämään pääsi Orivedellä jo marraskuun lopulla. Ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa Paltanmäki-Lepra väli ja Teerijärven kierros. OrPon hiihtojaostolle siitä suuret kiitokset. Edelleen hiihtokausi jatkuu. 

Orivesi on villasukkapääkaupunki. Nyt lumitalvena sm villasukkajuoksun mestaruudet ratkottiin parin vuoden tauon jälkeen hienoissa Paltanmäen maastoissa 22.1. Matkojakin oli kolme: 3km, 6km ja 12km. Osanottajia oli hienosti. Itse juoksin tuon kolmosen. Talvinen sää suosi.                                                                    Pekingin talviolympialaiset olivat helmikuussa. Niitä tuli seurattua ahkerasti, varsinkin hiihtoja. Onhan aikoinaan Samppa Viskarin vetämillä matkoilla saanut olla mukana ja seurattua muutamat talviolympialaiset paikan päällä.. Suomi sai nyt sen odotetun jääkiekko kullan. Enempi minua kestävyysurheilun ja hiihdon ystävänä säväytti hiihdon mitalit. iivo oli oma lukunsa. Tunteeseen meni Kertun hiihdot, 0,4 sekuntia kullasta 10km:lla ja ennenkaikkea valtavan hieno loppuveto 30 km: n hiihdossa pronssille, hurjassa tuulessa ja kovassa pakkasessa. Se on sitä ääretöntä kestävyyttä.                                                                                                              Kirkkokuoro harjoitukset saatiin käyntiin uuden johtajan vetämän koronan hellitettyä. Helmikuussa aloitettiin ja muutama esiintyminen on ollut.                                                                 Sain olla mukana maaliskuussa kabaree esityksessä Oriveden ja Juupajoen Eläkkeensaajille. Meistä eläkkeen saajista oli koottu porukka. Ohjelmaan kuului hienoja karaoke lauluesityksiä. Minulla oli taikatemput ja jongleerausta. Ihan viihtyisä ohjelma kaikkinensa.                                                               Tossut ovat jättäneet edelleen ihan kivasti jälkiä. Nyt pääasiassa lumeen. Nastatossut ovat veistäneet myös jäljet jääpintoihin ja niitäkin on riittänyt tänä talvena. Sukset ovat suihkineet hangilla, mutta kaikista erikoisinta on ollut minun yli 50 vuoden juoksuhistoriassa. Nyt olen juossut hangilla. Se on tuntunut mahtavan erikoiselta.  Talven erikoisuus kuntoilumuodossa oli Talvisotakuntoilu. Se alkoi 30.11.2021 ja päättyi 13.03.2022. Siihen kuului juoksua, hiihtoa, sauvakävelyä ja kävelyä sekä muutakin sisäliikuntaa. Pauli Arbelius on tämän suunnitellut. Meitä veteraanimiehiä ja-naisia ihan mukava määrä tähän osallistui.           Surullisinta tässä ajassa on nyt tuo Venäjän hyökkäus Ukrainaan. Se on vain niin käsittämätön karmea tapaus. Sitä ei voi järjelläkään selittää. Aika näyttää, mitä tässä tapahtuu.                                                                                                                                Pääsiäinen saapuu, kevät saapuu, muuttolinnut saapuvat, tulee kesä💧💚                                                                                                                 

                                                   Kertun loppuveto alkanut

                                                         Jälkiä lumessa

                                                        Nämä jättävät jäljet

                                              Auringonlaskun aikaan

                                           Villasukkajuoksuun

Kesästä syksyyn

Kuukaudet vaihtuvat. Nyt on jo saapunut syyskuu. Elämä kulkee todella kovalla vauhdilla eteenpäin, ainakin näin eläkeläisen näkökulmasta katsottuna.

Korona on edelleen rajoittanut elämää, mutta jotain mukavia reissuja on päästy tekemään.

Kesäkuun puolessa välissä oltiin Jyväskylässä, Elvin kummitytön Vilman vieraana. Ihan huippua oli Matti Nykäsen mäessä vierailla ihan hyppytornissa asti. Sekä tietysti ruokailu rantaravintolassa.

Arboretum Frickissa olin Elvin ja Arjan kanssa Kangasalalla ennen Juhannusta. Kukkaloisto oli aivan mahtava metsän keskellä. Se tekikin sen niin erikoiseksi, kun polut kulkivat metsässä ja kukat sen varrella loistivat komeuttaan. Samalla reissulla käytiin myös Haralan harjun näkötornissa.

Juhannus koitti. Olimme pariksi vuorokaudeksi tilanneet huoneet Ruissalon kylpylästä, täyttihän Elvi vuosia. Säät suosi ja maisemat hyväilivät ja komean juhannussalon pystyttivät myös. Tuttu paikkahan tämä Ruissalon saari minulle on. Vuosina 1998-2002 järjestettiin siellä Suomi-Juoksu 100 km:n kisa. Kierrettiin vähän yli 14 km:n reitti saaren ympäri 7 kertaa. Viitenä vuotena kun sen teki, niin 35 kertaa on saari polkuja ja teitä pitkin kierretty. Onhan siellä Ruissalon maratoninkin merkeissä tullut juostua. Käytiinmyös Naantalissa.

Sumiaisissa vierailtiin tutun pariskunnan vieraana Elvi, Arja ja minä kesäkuun viimeisenä päivänä. Omakotitalo on siellä järven rannalla ja siinä rantasauna vedenrajassa. Kovat löylyt ja veteen, Aika hulppeaa. 

Heinäkuun alkupuolella saimme vieraaksi Sannan ja hänen poikansa Liamin Uusikaarlepyystä yhden yön yökylään. Vierailu oli pikainen, mutta hauska on aina tavata.

Heinäkuu lähestyi jo puoltaväliä. Ei muuta kuin auton nokka kohti Iittiä ja Hiidenvuorta, ystäviemme Aarnioitten huvilaa kohti. Samalla porukallaolin matkassa. Ihana kesäsää suosi . Mökkielämä oli parhaimmillaan ihan mitä siihen kaikkineen kuuluikin. Sitä kesän parasta.

Heti heinäkuun puolenvälin jälkeen meille saapuivat Uuraiselta Stenmanien porukka. Vilho on kova frisbeen heittäjä, joten  heti suuntana Oriveden rata. Sieltä olikin nautinnollista pulahtaa Teerijärven syleilyyn. Olavin, Tarjan, Vilhon ja Martan käynti jättää aina kivan tunteen.

Heinäkuussa oli paljon mukavia tapahtumia. Robin Hood näytelmää olimme Jaakkoloiden kanssa katsomassa Jyväskylässä. Näyttelihän siinä Katrin ja Terhon tytär Vilma.

Jennin luona Porissa vierailtiin heinäkuun lopulla. Lämpötila hipoili +32 astetta, joten suunta olikin heti Yyteri ja  eikun mereen uimaan. Väkeä oli hiekkaranta ja meri täynnä. Upea paikka.

Elokuu koitti. Nyt Uurainen oli suuntana ja Stenmanit. Sain seurata Vilhon hurjaa harjoittelua hiihtokilpailuja varten. Kerättiin omenia. Mukaan saatiin myös omenamehua ja speltti leipää. Käytiin vielä Oskulla ja Maija-Liisalla. Sieltä tarttui mukaan mm. luumuja, omenia ja kurkkuja. 

Elvin kanssa tein elokuun lopulla retken niin rakkaaseen Eräpyhään. Olinhan minä siellä kasvanut kaiket kesät Olavin kanssa ensimmäiset 40 vuotta. Melkein kaikki kesän muistot ovat sieltä. Tällä luontoretkellä mustia torvisieniä löysimme jonkin verran.

Kuuluihan kesän tapahtumiin myös voimakkaasti olympialaiset.

Arkielämä se kuitenkin on meillä aina läsnä. Minulla juoksut kulkevat. Lenkkien pituudet ovat vain pienet entisiin aikoihin verrattuna, mutta pidän tärkeänä, että askel kulkee jouhevana. Sitä olenkin kuntosalilla kehittänyt esim. jalkoihin voimaa. Erityisesti olen kehittänyt jalkaprässillä pohkeisiin PÄKIÄ voimaa. Olen muuttanutkin askeltamista enempi päkiävoittoiseksi.

Minulta aina kysytään mitenkä jalat kestää juoksua ja eniten mainitaan eikö povet kulu. Olen vastannut tarkkaan polvi asiaan, jos kyselijällä on ollut aikaa kuunnella. Olen maininnut, kyllähän rustot ovat hioutuneet, mutta nivelrikkoa ei ole. Tärkeät syyt ovat, että yli 50 vuotta juoksu on jatkunut: 1. Geenit hyvät 2. En ole koskaan kolhinut polvia enkä työskennellyt kovalla alustalla polvillaan. 3. Askel tulee lantion alla eikä edessä kaukana kantavoittoisesti. 4. Olen vahvistanut polven tärkeintä lihasta, lumpion sisä yläpuolen lihasta. 5. Paino on pysynyt samana koko juoksuhistorian ajan, siis ei liikaa kuormaa. 6. Tossu asia on sitten yksi kysymys. Huippu tosuthan on ollut aina jalassa. Mutta siinä on määrätty ristiriita polviin nähden. Jos juokset villasukilla talvella ja kesällä paljain jaloin tai paljasjalka tossuilla, askel muuttu päkiälle ja se säästää polvia.

Jönglööri harjoittelu jatkuu päivittäin. Pientä esiintymistäkin on ollut. Lapset ovat ainakin innoissaan siitä. Syksyn aikana on huippu opetustakin minulle tarjolla.

Wikipediakin saatiin tehtyä Olavin kanssa. Tuo sähköinen tietosanakirja. Tärkeänä lataajana oli Lassi.

Näin on päästy syksyyn ja kesän ns. tärkeimmät tapahtumat elämässäni on saatu kirjattua ylös. Elämä on kuitenkin aina tässä ja nyt. Äitimme lauloi meille kaksoispojille lapsena usein ennen nukkumaan kauniita lauluja. Erityisesti on jäänyt mieleen virren säkeistö: "Ristisi Gogatalla se voiton lippu on. Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon"

                                                                   Komea juhannussalko

                                                                   Jonglöörin välineitä

                                                            Maukkaita mustia torvisieniä

                                             Yyterissä maren ranta ihmisiä täynnä

                                                                  Naantalin rakkautta

 

                                             Ruissalon kauneutta                                           

                                             Kaunista on meidänkin kulmilla. Eräpyhä.     

                                             Historian havinaa. Hartolaa on aina mukava muistella.

                                                                                                                               

Kevät

Mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen... Kyllä siitä onkin aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Silloin oli lokakuu ja syksy, nyt on huhtikuu ja kevät. Kertomusta ei todellakaan paljon ole kertynyt. Sen on korona pitänyt kurissa. Kotopuolessa on vain aikaa tulut vietettyä. Mutta se on nyt tätä aikaa, ja naillä mennään. 

  Joulu meni ihan kotona, tuntui erikoiselta, kun kuorotoimintaakaan ei ollut. Jäi joululaulut kirkoissa laulamatta. Tulihan niitä sitten kotona kuunneltua.

  Talvi kesti tässä Oriveden korkeudella koko lailla kolme kuukautta. Hiihtokelit olivat välillä todella hienot. Laduthan täällä pidetään hienossa kunnossa Palanmäen ja Lepran välillä ja lisäksi on Teerijärven kierros. Se on huippu perinteisen reitti. Tänä talvena kaupunki teki myös pelto-ja jääladut. Aurinkoisina päivinä oli ilo niillä hiihtää. Vielä hankikin kesti muutamana päivänä.

  Pääsiäinenkin meni ilman kuorotoimintaa. Se olikin jo toinen pääsiäinen koronan takia. Palmusunnuntaina meillä kävi ainakin hyvin virpojia. Ei ole minua koskaan niin paljon virvottu tuoreeks terveeks.

  Harrastuksihan minulla on juoksulenkkeily, hiihto, kuntosali, jongleeraus ja se tauolla oleva kirkkokuoro. Tärkeä on myös hiihtourheilun seuraaminen. Kouluaikana jo jotenkin kurkku tuli kipeäksi v.1964 Insbrukin 30 km:n hiihtopäiväksi, kun hiihto tuli tv:stä aamupäivällä. Eihän sitä Mäntyrantaa voinut väliin jättää. Yksityinen kuntosali on pitänyt ovensa auki. Siellä on tullut rautaa kolisteltua pari kertaa viikossa. Jongleerausta on pystynyt myös hyvin harrastamaan Taiston talolla. Alkuvuodesta on tehty ohjelmaa runoilija Maritan kanssa aiheena, jonglööri, musiikki ja runous. Korona vain on estänyt esiintymiset.

  Mutta kyllä tuo juoksulenkkeily on niistä harrastuksista, se on elämänmuoto, kaikista rakkain. Tuleehan 50 vuotta täyteen ensi kuun 26. päivä. Orivesi on julistautui villasukkapääkaupungiksi, joten villasukilla tuli myös jonkin verran Onninpolulla juostua. Vaimo Elvikin oli kerran mukana. Hauskaahan se on. Siinä askel ohjautuu kivasti päkiälle. Kuntosalilla olen ottanut tämän myös huomioon. Olen vahvistanut pohjelihaksia. Juoksu on jatkunut hyvin ohjelmassa. Lenkit nyt eivät ole mitenkään pitkiä, mutta tärkeintähän on, että niistä nauttii. Nimenomaan nauttii jo juoksun aikana. Lenkin jälkeenhän velatkin ovat saatavia, lainatakseni aikoinaan Jakke Karjalaista Kuopiosta. Minun juoksulenkkiini kuuluu tärkeänä osana luonnon seuraaminen, ja ennenkaikkea linnut. Tänä vuonna kiuru tulikin aikaisin. On se vaan niin hieno lintu visertämässä suomalaisella sinitaivaalla. 

  Muutamia kuvia myös menneiltä ajoilta.

                                                          Joskus juostiin myös otsalamppujen valokeilassa

                                             Artturin maratonin lähtö 1973 Turku

                                              Valkeakosken maraton 1985

                                                       Virpojia kävi

  

Lokakuu

Vuodenajat vaihtuvat. Nyt on jälleen vuorossa syksy. Tätä kirjoitellessa Itavallan Söldenissä lasketaan suurpujottelua ja Orivedellä räntää ilmassa. Täytyy kyllä sanoa syksy jälleen. Juurihan tuo viime syksy oli. Tähän vuodenaikaan kuuluu marjastaminen. Nyt on ollut puolukoita ja karpaloita hyvin. Täytyy vain löytää oikeat paikat. Puolukkamaita ei oikein runsaita löydetty, karpaloita kylläkin.

  Korona vaikuttaa edelleen ja monesti rajustikin. Kirkkokuoroharjoitukset lopetettiin pari kerran jälkeen. On senverran iäkkäitä ihmisiä ja ei oteta riskiä. Laulaessa ei hengityssuojaa voi oikein käyttää ja laulaessa virus lentää pitkälle. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.

  Yksi asia on hieno, mihin korona ei juurikaan tuo rajoituksia. Se on retkeily. Sitä on muutamia polkuja tallattu tänäkin syksynä. Kohteena on ollut Eräpyhää ja Siikanevaa. Siikanavella oli ainakin autoja parkissa runsaasti. Meinasi mennä laskuissa sekaisin. Saatiin ainakin sata. Elvin ja ystävämme Arjan kanssa käveltiin koko kympin lenkki. Tietysti makkarat laavulla paistettiin. Ihmisiä oli sillä alueella paljon. Hyvin turvavalit olivat kuitenkin hallinnassa.

                                                              Kuva: Siikanevan retkeltä

  Suruakin on tähän syksyyn kuulunut. Meidän rakas ystävämme Sirkka kuoli Särkän kodilla syyskuun ensimmäisen päivän aamuna. Hän sairasti parkinson tautia ja parkinson dementiaa. Kaunis muistotilaisuus oli Heinolassa sukulaisten ja läheisten kesken.

  Vaikuttava oli lukea kirja Mona-Liisa. Todella puhutteleva kirja, jossa voimakas elämä ja kuolema kohtaavat.

  Tämä minun koko blogini otsikko on "tossun jäljet tiessä". Juoksusta on tärkeää aina kirjoittaa. Nyt parhaillaan käydään Espoon Siikajärvellä nuuksiobackyardultrarace, niin minun juoksuni tuntuu sen rinnalla vaatimattomilta. Olisihan siihen mukava osallistua, mutta kunto ei enää edellytä. Minun ja Olavin parhaimpina vuosina ei sellaisista tapahtumista tiedetty mitään. Vähissä olivat ultrat silloin.

  Lenkit ovat sujuneet muuten ihan hienosti. Kuntosaliharjoituskin on saanut aikaan sen, ettei askel ole päässyt kauheasti lyhenemään. Yritänkin pitämää askeleen voimakkaana ja enempi päkiävoittoisenakin se tuo myös siihen pituutta. Näin vanhempana joutuu myös askeleeseen paneutumaan, ettei mene töpöttelyksi. Lenkikelit ovat olleet koko syksyn hienot. Vielä lokakuussa juoksin sortseilla tai capreilla. On jännä tuo vaatetus näin ainakin Oriveden suunnalla. Aina tupataan kyselemään, miten sinä tarkenet ja huudellaankin, kalsarit jalkaan. Vaikeahan sellaisen on sitä käsittää, joka ei insentiivisesti juoksua harrasta. Viiteenkymmeneen vuoteen en ole lenkillä koskaan vilustunut. Jännä yksilö juttuhan se myös on. 

  Olavin kanssa juoksun alkuaikoina puettiin liikaa kilpailuihin, kunnes huomattiin, että ylipukeuduttiin. Senjälkeen vedettiinkin kaikki maratonit ja hölkät urheilupaidalla ja pienillä urheiluhousuilla (huom. ei shortseilla). Oli siinä Korson maratonilla muilla ihmettelemistä ja sanoivat, tehän jäädytte, kun 5 astetta lämpöa, eikä meillä kuin urheilupaita ja urheiluhousut. Huippu oli Rautaveden maraton 1986. Silloin oli huurre maassa ja nollassa lämpötila ja meillä verkollinen t-paita ja urheiluhousut. Kanssakilpailijat olivat silmät pyöreinä, mutta eivät uskaltaneet sanoa mitään. Se oli minun historiani helpoin maraton. Kolmeen tuntiin meni raskaalla reitillä ja hyvällä loppukirillä ja iho lämminja kuiva.

 Olemme kovia hikoilemaan, ja nyt kun lämpötila on alhainen, niin hikirauhaset menevät tukkoon, joten haihduttaminen tulee jäähdytysjärjestelmäksi. Lämmin veri kiertää iholle jäähtymään. Jäähdytysjärjestelmiä ihmisellä on, hikoileminen, haihduttaminen, virtaaminen ja johtuminen. Johtumisen jokainen voi kokeilla, kun koskee paljain käsin kylmään kaiteeseen.  Mahtavaa tutkimisen aihetta jollekin. Juoksija-lehteenkin kerran näistä ilmoittelin. Hyvää aihetta, Eipä ole ollut.

  Kyllähän lähes viiteenkymmeneen vuoteen on juoksu saralla paljon tapahtunut. Lydiard toi Suomeen aikoinaan harjoitusohjelmaan juoksukilsat. Sitten alkoivat hölkät. Me siirryimme jo siihen hyvissä ajoin. Eläkkeellä oleva voimistelun opettajakaan ei ymmärtänyt mitään hölkistä. Kyseli vain, ettekö te kävele. Aikoinaan oli vaahtopääkävely, jota harrastettiin. Nyt on tullut hiilikuitulevytossut. Niillä paranee ajat melkoisesti. Säästävät myös jalkoja harjoituksissa. Mutta aina se pitää omilla jaloilla kuitenkin mennä.

                                            Kuopio-Karttula juoksussa 1973. Paljon tuttuja henkilöitä

Tässä näin tekstiä ja kuviakin lehtien pudotessa puista ja ensilumen saavuttua Suomeen.

  

  

Kesä pitkällä

• Kesä kääntyy loppupuolelle. Orivedellä alkaa huomenna koulut. Toivottavasti korona ei tule koulutyötä sotkemaan.                                                                                                                 Korona piti tapahtumia paussilla omassa elämässäkin toukokuulle asti. Juoksutapahtumiin en ole osallistunut muuta kuin Oriveden aikuisurheilun 1500 m:lle. Kuun lopulla sitten taas Sorvassa.                                                                                                                                               Pyynikillä on retkeilty parikin kertaa ja oltu niillä kuuluisilla munkki kahveilla. Uuraisilla on vierailtu Elvin syntymäkunnassa. Laukon kartanossa käytiin tuttavaperheen kanssa. Korkeakoskella on käyty syömässä Amorin rannassa ja myös poikkesimme Walleniuksen Wapriikkiin. Porissa on vierailtu Jennin luona. Tietysti myös Yyterin mahtavilla hiekkasärkillä. Pisin retki oli Uuteenkaarlepyyhyn ja Vaasaan. Saimme viettää ihanat päivät tuttavaperheessä ja Elvin sukulaisten luona.                                                                       Marjoja on tänä vuonna riittävästi. Mustikkaa on metsät täynnä, mutta ei kuitenkaan ihan joka paikassa. Lakkojakin löytyi, kun osasi oikealle suolle. Vadelmapensaat myös pullistelevat marjoista.                                                                                                                  Rönnille pyöräilin Elvin kanssa lauantaina. Siellä uitiin syötiin ja kahviteltiin. Pitkäjärven kautta poljettiin pois.                                                                                                          Juoksulenkit ovat sujuneet ihan hyvin. Hygienia toimenpiteet ovat pitäneet pienetkin flunssat loitolla. Tänään juoksulenkillä tuli voimakkaasti ajatukseen, kuinka sitä saa olla luonnon keskellä ja sulautua siihen. Askeleen rytmi, haavan lehden kahina, aallon liplatus rantakivikkoon, hömötiaisen kiva kutsuääni samoin kuin vihervarpusen haikea ääni. Nämä hivelivät korviani tänään. Kevät ja alkukesä menikin linnunlaulun ekstaasissa. Joten herkällä korvalla ja tarkalla silmällä ovat juoksuvuodet kuluneet.                                                                                                                                                                      Jonglööriharrastuksessani tapahtuu edelleen kehitystä. Näin vanhana se tuntuu todella hienolta. Hidastahan kehitys on, mutta kuitenkin. Todella vaikeasta lajista on kyse. Aivolaji se on täydessä merkityksessä.                                                                                                                                                                                                                                                                        Näin se kevät ja kesä on mennyt. Loppukesä alkaa, ja kohtahan sitä joutaa puolukkaan. Sitten sienet ja karpalot ja sillä tavalla. Ja odottaa ne hölkkäkisatkin.  Kuvat kertovat: Jonglööriharjoitus 5-pallolla. Uusikaarlepyy merenranta ja Elvi suppilauta harjoituksessa. Yhdessä Yyterin hiekkarannalla.

                                                                                                                                        

 

Korona-aika

Niin taas yksi talvi meni. Talvi, joka oli yksi historian lämpimin. Etelä-Suomessa se ei edes ehtinyt alkaa. Hiihtoretket jäi aivan muutamaan. Oli kyllä mukava edes vähän päästä suksille. Lapissahan talvi jatkuu.

  Juoksukelithän ovat olleet mitä parhaimmat. Sulilla teillä on saanut taivaltaa. Jäätiköt ovat kestäneet vain vähän aikaa. Jouduttiin sm-villasukkajuoksut siirtämään ja sitten perumaan lumen puutteen vuoksi ja samaan hässäkkään iski myös korona.

  Näin kun miettii mennyttä talvea, niin ajatuksiin tulee, mitä se jätti muistoihin. Onko jotain sellaista, mitä voi joskus muistella. Vanhemmittaan lähimuisti, johon tämäkin talvi tavallaan nyt kuuluu, alkaa pikku hiljaa heikentyä. Tänään vaimon kanssa kävelylenkillä ollessani, siitä tuli lähimuistista puhetta. Olen sitä yrittänyt harjoitella, jos sitä harjoitteluksi voi sanoa, kun muutenkin olen sitä luonnetta, että muistelen tapahtumia. Alettiin siinä Elvin kanssa kokeilla, miten toissapäivän asiat tulee mieleen. Monia kiintopisteitä oli mistä sai aina kiinni. On ihan kiva muistileikki. Voi ottaa esimerkiksi vaikka viisi päivää taaksepäin ja kokeilla miten käy.

  Elämän kulku on näin eläkkeellä ollessa ja kerrostalossa asuen aika rauhallista. Ikää, kun tulee, niin erilaisia vaivoja voi äkkinäisesti tulla. Niin minullekin tammikuun loppupuolella. Vasempaan silmän ulkoreunaan tuli valojuova. Kesti 15 minuuttia. Häipyi. Tuli uudestaan ja seuraavana aamuna myös. On ollut ennenkin ja aivot tutkittu. Diagnoosi oli silloin silmämigreeni. Migreeniä minulla ei ole ollut koskaan. Päivystykseen menin nyt ja sieltä lähetettiin silmäkeskukseen Tampereelle. Silmälääkäri tutki hyvin. Verkkokalvo oli jo irronnut aikaisemmin, mutta valoilmiön aiheuttaa lasiainen joka vanhemmittaan supistuu. Näkö on erinomainen.Tässäkään ei toimenpiteitä. Joten se asia on reilassa.

  Maaliskuun lopulla tuli kova rintakipu, ei muuta kuin ambulanssi. Mittasivat sydämen. Jotain näkyi. Vauhdilla ensiapuun Tampereelle. Eipä ollut muita siellä, vaikka lauantai-ilta. Yksi potilas tuotiin oli kaatunut rappusissa. Sieltä veivät minut sydänsairaalaan. Pääsin hienosti ultraan ja sitten sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Reilassa oli. Joten diagnoosista tuli idiopaattinen. Oli muuten sydänsairaalan hoitajat mukavan ystävällisiä. Kyllä kelpasi olla.

 Nyt on tässä nämä vanhuuden sairaustapaukset kerrottu. Nyt vain koko ajan täytyy olla varuillaan ettei korona tartu. Ollaanhan tässä riskiryhmäläisiä ja tavallaan karanteenissa. Sitä tautia ei kyllä halua saada.

  Blogin nimihän on tossun jäljet tiessä. Säännöllisin välein ne ovat jättäneet jälkiä tiehen. Juoksulenkit ovat ihan mukavasti kulkeneet. On hienoa, kun niistä saa nauttia. 

  Toinen jatkuva harrastus on ollut jongleeraus. Pallot, keilat ja renkaat lentelevät ilmassa. Temmun kanssa ollaan myös esiinnytty. Villasukkatanssien väliajalla heiteltiin valopalloja ja valokeiloja. Kaikkein hauskinta oli esiintyä päiväkotilapsille. Kolmekymmentä lasta oli seuraamassa Taiston talolla. Kaikki olivat innoissaan. Jokainen sai myös itse kokeilla kaikkia temppuja palloilla, renkailla ja keiloilla. Iloinen meteli oli korvia huumaava, kun lapset juoksivat ja heittelivät välineitä.

   Nyt kun kuntosalitkin suljettiin, niin on täytynyt kotona tehdä lihas ja jumppaohjelmat. 

   Henkisellä puolella jatkuivat kirkkokuoroharjoitukset ja jumalanpalveluksissa esiintymiset. Nekin loppuivat kuin seinään koronan takia.

   Kevät saapuu ja koronakaranteeni jatkuu. Nyt onkin ihan mukava suunnata luontoon. Muuttolinnut saapuvat, niitä on tosi mukava seurata. Peipon sävelaallokko kohta raikuu koivikoissa. Elämä jatkuu, mutta monessa suhteessa varovaisemmin.

Lapissa hiihtämässä vuonna 2014

Esiintymistä

Juoksun alkutaipaleella 1972

Kotikuntovälineet