torstai 1. kesäkuuta 2023

Kesä 2023

 Kesä on saapunut almanakan mukaan, koska on kesäkuun ensimmäinen päivä. Sää ei viittaa siihen. Räntäkuurot ovat piiskanneet maisemaa koko iltapäivän. Olemme saaneet kylläkin toukokuussa viettää lämpimiä päiviä. Tuomet ehti kukkia ja omenapuut ja sireenit puhkesivat juuri kukkaan.                                                                                                                                                     Koko  talvi meni etten kirjoittanut blogiani. Se vaan jotenkin jää, eikä tule koneen ääreen istuttua ja alkaa naputtaan. Jos nyt sitten kertoilisi menneen ajan tapahtumista.                                    Vuosi vaihtui, niin samalla iski korona. Olipa erikoinen virus. Kuumetta piti kolme päivää ja pientä yskää. Jännä virus, kun ruoka maittoi. Makoilin vain. Vähän otin parasetamolia. Painoakin tuli kolme kiloa lisää.  Viruksen lähdettyä, parin päivän päästä lähdin lenkille. Huh! Ihmetys oli suuri. Kunto oli noussut. Tuntui, että olisi pystynyt heti vetämään maratonin hienosti. Pelästyin ja palasin 8 km:n juoksun jälkeen kotiin. Voiko olla totta. Valtava superkompensaatio oli tapahtunut.  Olen aikoinani monta flunssavirusta sairastanut. Jaoin postia terveyskeskukseenja jotenkin tuntui, että sieltä sai taudin. Eihän niitä käsiä silloin desifioitu. Niistä viruksista kunto heikkeni aikalailla.                                                                                                    Talvi kului juoksulenkkejä tehden ja hiihto tuli myös ohjelmaan. Tänä talvena se jäi suhteellisen vähään. Lunta kyllä riitti ja aina odotti, jos ladut tulisi kotimme lähelle. Autolla ladun varteen lähtö aina ei niin innosta, vaikka vaimoni kanssa sitäkin tehtiin. Lenkille, kun muuten pääsee kotiovelta. Tulihan ne ladut viereen ja silloin suksi suihki.                                                Mitä kaikkea muuta eläkeläisen elämään talvella kuului. Hiihtoa seuraan tarkkaan. Viikonloput hurahti niissä ja olihan myös hiihdon MM kisat.                                                                       Jongleerausta olen harrastanut ihan ahkeraan. Mukavia esiintymisiä on ollut. Vapun toritapahtumassa sain esiintyä yhdessä Pepin kanssa. Hän on 13 vuotias, kohta 14v. innostunut Sorinsirkusta käyvä nuori neito. Ihmiset ovat tykänneet. Lapsille esiintyminen ja niiden kanssa touhuaminen pallojen, keilojen, renkaiden ja muiden esineiden kanssa on ihan oma juttunsa. Siinä joutuu jarruttelemaan, ettei ihän ryöstäydy käsistä.                                                                            Surakuntakuoron harjoituksia oli parin viikon välein. Muutama esiintyminen oli. Meillä kuorossa ikääntyminen on voimakasta ja nuoret menevät seurakunnan muihin kuoroihin. Syksyllä täytyy katsoa, miten jatkon kanssa käy.                                                                                         Vaimon kanssa pari Helsingin reissua tuli tehtyä. Maaliskuussa ja huhtikuussa kävimme siskoani (90v.) tapaamassa ja avustamassa. Hänen poikansa oli silloin matkoilla. Helsinki on kyllä hieno kaupunki. Paljon on nähtävää. Luonto ja merenlahdet tulevat hienosti myös esiin. Sen huomasi hyvin lenkille lähdettyä Hakaniemestä. Roihuvuori, missä siskoni asuu, on aivan oma lukunsa kirsikkapuiden kukoistuksessa.                                                                                                        Rauhallistahan se elämä on eläkeläisellä näin kerrostalossa asuen. Mutta kaikkea voi harrastaa. Orivedellä on 75 vuotiaille kaupungin liikuntaharrastukset ilmaisia. Kävin joka viikko allasvoimistelussa uimahallissa. Elvi vaimoni ja ystävämme  Arja sekä naapurin Sirkka olivat aina mukana. Usein nautittiin Sirkan tarjoamat kahvit senjälkeen Herkkuhetkessä. Vielä kun ohjelmassa on kuntosali, niin lihaksetkaan ei pääse surkastumaan.                                                           Orivedellä järjestetään hyvin myös luontoretkiä. Sellaisella saimme olla mukana myös viime sunnantaina Hörtsänän arboretumissa. Lintuja seuraan tarkkaan. Nyt on ollut hienoa, kun hautausmaalla on viitakerttunen jo monena aamuna pitänyt hienoa konserttia. Hautausmaa on talomme lähellä. Viitakerttusen kuulee tarkkakorvaisena, kun ikkunan aukaisee, mutta päästää ihan viereen kuulemaan.                                                                                                                                   Blogin nimikin on tossun jäljet tiessä. Sehän on yksi tärkeimmistä, että tossut jättävät vielä jälkensä tiehen. Juoksulenkille on aina edelleen innostavaa lähteä. Vauhti putoaa joka vuosi, mutta juoksuaskel nousee edelleen maasta.  Näin se elämä kulkee.....
                                                                 Retkellä
Jongleerausta. Villasukkajuksua.








                                                                                                                                                                                             


                                               



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti