maanantai 28. marraskuuta 2022

 Joulua odotellessa

Viimeisestä kirjoituksesta on todella pitkä aika. Siinä on mennyt kevät, kesä, syksykin. Talvi on alkanut ja joulu on jo ovella. Tapahtumia on riittänyt, vaikka elämä muuten kulkee tasaisesti. 

Retkeily on aina kuulunut vaimon kanssa ohjelmaan. Toukokuussa teimme ystävien kanssa retken Kintulammelle. Hienoa aluetta. Retken kohokohta on aina hyvät retkieväät.
Kesäkuun alussa saavuimme kauniiseen Ruissaloon. Se paikka aina säväyttää. Onhan sanottu, että se on pala keskieurooppaa. Polkupyörät oli mukana, joten pyöräily saarella oli ihanteellista. Tuttuhan se saari on ennestäänkin. Onhan siellä tullut juostua Suomi-Juoksu 100 km v. 1998-2002. 

Kesäkuun lopulla tein vaimon kanssa matkan isolle kirkolle eli Hesaan. Nyt oli oma auto vaihtunut bensan hinnan takia junaan. Rentouttava kulkuneuvo. Ensimmäiseksi suuntasimme Pihlajasaareen. On upea saari. Kaupungilla paljon kierreltiin. Käytiin Roihuvuoressa hoitamassa siskoani. Se oli matkan pää tarkoituskin. Hän täytti syksyllä 90 vuotta.

Rakas matka oli Saloon Olavin kanssa heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Juhla Suomi-Juoksu 50.kerta. Neljäkymmentä kertaa se tuli se juostua, Nyt oltiin kunnia vieraina ja saatiin muistella tv lähetyksessä vanhoja tapahtumia. Huippu tapahtuma.

Heinäkuussa vierailtiin Porissa Jennin luona. Reposaaressa käytiin syömässä Merimestassa. Tässä nämä kesän ns. pitkät reissut.

Juoksulenkkini ovat jatkuneet säännöllisesti. Vaikka matkat eivät ole olleet pitkiä. Mutta tärkeintä se, että juoksuaskel toimii, ja juoksusta nauttii. Endorfiiniä muodostuu. Onhan ohjelmassa ollut Raholan lenkkia ja Sorvan juoksua.
Juoksu on ollut aina enempi kuin harrastus, se on elämän muoto. Se on kuin puro, joka virtaa. Siinä on välillä enempi vettä, joskus vähempi. Lähde on pysynyt hyvänä, josta puro saa voimansa.

Eläkkeellä ollessa kaksi harrastusta on tullut mukaan. Jongleeraus on ollut jo muutamia vuosia, mutta nyt myös runous. Runot lausun ulkoa, silloin niihin saa tunnetta. Olen näitä esityksissäni yhdistänyt. Esiintymisiä on ollutkin ihan mukavasti ja on edelleen jouluun asti. Kaikki teen ihan ilmaiseksi. Hieno tapahtuma oli valojongleeraus Oriveden joulun avajaisissa, missä lapset jonottivat joulupukin ja -muorin luo. Kaikki saivat kokeilla, lapset ja vanhemmat. On kyllä mukava harrastus tuo jongleeraus.  Aivojen motoriikkaa ja koordinaatiota kehittää hienosti. Ei mikään helppo laji.

Mustikoita oli kesäll runsaasti, Niitä keräiltiin, puolukoita myös ja lopuksi karpaloita. Elvi kävi paljon sienessä myös.

Tässä viimeisen puolen vuoden tapahtumia muutamia. Elämä itsessään on parasta.
                                                               Ruissalossa


                                          Pihlajasaaressa


                                          Salossa tuttua porukkaa
                                                               Kalevi, Maria, Olavi
                                         Sorvassa Juhannusaattona
                                                          Jongleeraus esitystä

                                                                   Karpalossa

                                              




                                           

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Talven jälkeen

Aika kuluu. Niin on mennyt syksy, joulu ja talvikin, kun viimeksi kirjoitin. Räntäkuurot piiskaavat edelleen maisemaa. Mutta eilen näin pulmusia. Mustarastas laulaa ahkerasti ja peipon sävelaallokko kaikuu koivikosta.  Keväitä muistellen ja tilastoja katsellen, niin ennustan kuitenkin, että jäiden lähtö näiltä seuduilta menee tuonne toukokuun puolen välin paikkeille.                                Joulun aikaan oli korona rajoitukset lievempiä. Näin tilaissuuksia järjestettiin. Sain itsekin esiintyä mm. monessa hoitolaitoksessa jongleerauksen merkeissa. Olin suunnitellut ohjelman, johon kuului runoutta, jongleerausta muusikin kera ja lauluakin. Samaan tilaisuuteen kuului yhteisesti laulettavat joululaulut Kajtsun säestämänä.                                                                       Talvi alkoi aikaisin. Hiihtämään pääsi Orivedellä jo marraskuun lopulla. Ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa Paltanmäki-Lepra väli ja Teerijärven kierros. OrPon hiihtojaostolle siitä suuret kiitokset. Edelleen hiihtokausi jatkuu. 

Orivesi on villasukkapääkaupunki. Nyt lumitalvena sm villasukkajuoksun mestaruudet ratkottiin parin vuoden tauon jälkeen hienoissa Paltanmäen maastoissa 22.1. Matkojakin oli kolme: 3km, 6km ja 12km. Osanottajia oli hienosti. Itse juoksin tuon kolmosen. Talvinen sää suosi.                                                                    Pekingin talviolympialaiset olivat helmikuussa. Niitä tuli seurattua ahkerasti, varsinkin hiihtoja. Onhan aikoinaan Samppa Viskarin vetämillä matkoilla saanut olla mukana ja seurattua muutamat talviolympialaiset paikan päällä.. Suomi sai nyt sen odotetun jääkiekko kullan. Enempi minua kestävyysurheilun ja hiihdon ystävänä säväytti hiihdon mitalit. iivo oli oma lukunsa. Tunteeseen meni Kertun hiihdot, 0,4 sekuntia kullasta 10km:lla ja ennenkaikkea valtavan hieno loppuveto 30 km: n hiihdossa pronssille, hurjassa tuulessa ja kovassa pakkasessa. Se on sitä ääretöntä kestävyyttä.                                                                                                              Kirkkokuoro harjoitukset saatiin käyntiin uuden johtajan vetämän koronan hellitettyä. Helmikuussa aloitettiin ja muutama esiintyminen on ollut.                                                                 Sain olla mukana maaliskuussa kabaree esityksessä Oriveden ja Juupajoen Eläkkeensaajille. Meistä eläkkeen saajista oli koottu porukka. Ohjelmaan kuului hienoja karaoke lauluesityksiä. Minulla oli taikatemput ja jongleerausta. Ihan viihtyisä ohjelma kaikkinensa.                                                               Tossut ovat jättäneet edelleen ihan kivasti jälkiä. Nyt pääasiassa lumeen. Nastatossut ovat veistäneet myös jäljet jääpintoihin ja niitäkin on riittänyt tänä talvena. Sukset ovat suihkineet hangilla, mutta kaikista erikoisinta on ollut minun yli 50 vuoden juoksuhistoriassa. Nyt olen juossut hangilla. Se on tuntunut mahtavan erikoiselta.  Talven erikoisuus kuntoilumuodossa oli Talvisotakuntoilu. Se alkoi 30.11.2021 ja päättyi 13.03.2022. Siihen kuului juoksua, hiihtoa, sauvakävelyä ja kävelyä sekä muutakin sisäliikuntaa. Pauli Arbelius on tämän suunnitellut. Meitä veteraanimiehiä ja-naisia ihan mukava määrä tähän osallistui.           Surullisinta tässä ajassa on nyt tuo Venäjän hyökkäus Ukrainaan. Se on vain niin käsittämätön karmea tapaus. Sitä ei voi järjelläkään selittää. Aika näyttää, mitä tässä tapahtuu.                                                                                                                                Pääsiäinen saapuu, kevät saapuu, muuttolinnut saapuvat, tulee kesä💧💚                                                                                                                 

                                                   Kertun loppuveto alkanut

                                                         Jälkiä lumessa
                                                        Nämä jättävät jäljet
                                              Auringonlaskun aikaan
                                           Villasukkajuoksuun