Vihreän Talven Juhannus

Niin sitä vietettiin Juhannusta yhtä lämpöisessä säässä, kuin joskus joulua. Mutta eihän tuo haittaa, kun vaatetta on päällä, pipo päässä ja tumput käsissä. Mutta kun kaikki eivät olleet varautuneet siihen. Minä sain viettää tätä keskikesän juhlaa Savonlinnassa Elvin ja kahden ystävän kanssa. Parilla kokoilla oltiin, ensin seurakunnan ja sitten kaupungin. Perinteiset makkarat ja muurinpohja letut syötiin. Herkullisiahan nuo ovat. Ja pääasiahan olivat ne kokot. Kaupungin kokolla maistui myös jäätelö, ei niin kylmää taida ollakaan, etteikö se kelpaisi.
Casinon kylpylässä sai lämmitellä hienosti. Ja pulikointi on aina kivaa.
Juhannuspäivänä kävimme Kerimäen vanhainkodilla tapaamassa kolmea ihanaa vanhusta. Kyllä suvivirsi raikui, kun yhdessä laulettiin. Kyllä se laittaa ajattelemaan ihmisen elämän kaarta vanhainkotivierailut. Sunnuntaina ehdin maailman suurimpaan puukirkkoon jumalanpalveluksen loppuun. Kauniisti oli kirkko koivuilla koristeltu. Kirkon sisällä lämpötila oli tosi alhainen. Pappi kuuluttikin lopuksi, jos kylmät ilmat jatkuvat, ottakaa huopa mukaan seuraavalla kerralla. Se on kyllä tarpeen, koska kirkkoa kesällä ei lämmitetä. Helteellähän siellä on hienoa olla.
Toinen ystävistämme jätettiin viikkoa viettämään Kerimäelle, ja me muut suuntasimme kohti Heinolaa ja Orivettä. Kahden vuoden takaiset muistot Juhannuksen paluuliikenteestä olivat sen verran keljut, että suunniteltiin ihan uudet tie osuudet. No, sehän vei meidät Suomen kauneimmalle reitille. Punkaharju-Puumala-Mäntyharju-Heinola. Itse Puumalan silta on jo aikamoinen nähtävyys. Satamaravintolahan on aina vilkas paikka. Kyllä munkkikahvit siellä virkisti. Siinä satamassa oli kiva muistella vuoden 1982 Puumala maratonia. Pistohiekan maisemat ovat täysin henkeä salpaavia. Yhtään jonossa ajamista ei tullut. Tie kyllä välillä nousi taivaisiin ja laski sieltä alas, kuin vuoristoradassa. Vihdoin olimme Heinolassa ja toinen ystävistämme jäi sinne ja Oriveden määränpää saavutettiin illalla. Ainoa huonopuoli oli, kun tällä matkalla minulle iski aikamoinen pärskimistauti, kunnon nuha, jota ei ole aikoihin ollut. Tätä kirjoitellessa lepo vei taudin, kyllä sänky on hieno keksintö näissä tapauksissa, jos sitä vain pystyy käyttämään. Eläkeläinen pystyy.
Tossun jäljet jäi tekemättä Savonlinnaan ja Kerimälle.  Mutta tehdään niitä sitten taas paljon välille Paltanmäki-Lepra OriRun:ssa 21,1 km ensi lauantaina. Näin se elämä jatkuu....

 

 

 

Juhannus lähestyy

 Ystäväperheemme äiti ja kaksi lasta 7v. tyttö ja 5v. poika olivat meidän vieraanamme pari päivää. Mukavaa touhua riitti yllin kyllin. Eilen käytiin jäätävässä säässä Särkänniemessä koiramäessä. Ihan hieno reissu, vaikka palella tuppasi vaatteista huolimatta. Lapsilla ei ollut kylmä, vauhti oli sen verran kova. Munkki kahvit mentiin juomaan Pyynikin näkötornille. Kyllä oli herkulliset munkit, eivät turhaan ole saaneet mainetta. Kylmyyskin häipyi, kun kävin lasten kanssa juoksemassa pyynikin portaat ylös. Kyllä toi porrasjuoksu on lämmintä hommaa!
Jumala puuttui meidän juhannusreissuumme. Ystävämme luokse piti mennä. Mutta hän pääsi taivaan kotiin äkkinäisesti. Näin saimme taas muistutuksen siitä, että elämä on tässä ja nyt.
Mutta uusia ovia aukeaa. Nyt mennään Savonlinnaan kylpylähotelliin meidän rakkaitten ystävien kanssa. Sieltä käydään Kerimäellä. Että kaikkea kivaa on tiedossa.
Tossut ovat tehneet nyt vähän jälkiä tiehen. Olen elänyt muistellen niitä 40-vuotta. Se on jo niin pitkä aika, että muutama Suomi-Juoksun osanottaja on jo päässyt iäisyyden lenkkipoluille.
Mutta luonto elää omaa jännittävää elämää. Sen verran kävin juoksulenkillä, että viime perjantaina silmään pisti yllättäen erikoinen sinitiaisen pesäkolo. Valotolpan sähköjohdon suojapellin taakse oli tehnyt pesän ja linnut ruokki poikasia ahkerasti. Pieni reikä tolpan ja pellin välissä. Tänään poikaset olivat lähteneet. Sunnuntaina kiersin Elvin kanssa Lyytikkälän lenkin. Matkalla tarkistettiin puukiipijän pönttö, tyhjä oli ja poikaset maailmalla. Nyt vain jäädään odottamaan toista pesuetta!

Tällaisia kuulumisia näin ennen Juhannusta. Hyvää Jussia!!

Sada sada aina vaan..

Koivun oksat roikkuvat raskaina. Männyn rungot kiiltävät märän ruskeina. Vettä on tullut tänään, iltaan asti taukoamatta. Maa kostuu nyt syvältä. Kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin. Toivottavasti sanonta pitää paikkansa.
Päivät ovat menneet rauhallisesti viime viikon vaihteen tapahtumasta palautuen fyysisesti ja henkisesti. Fyysistä palautumista on tarvinnut lähinnä sen takia, kun yksi yö jäi nukkumatta. Henkinen palautuminen on ollutkin ihan kivaa, kun on saanut monelle sivulle kirjoitella. Eilen kävi Oriveden Sanomien toimittajakin tekemässä juttua minusta ja Olavista. Sitten näkee, kun lehti ilmestyy. Materiaalia tuli ainakin vaikka kuinka paljon. Pari lenkkiäkin on tullut tehtyä, että tossut saavat jättää jälkiä tiehen. Eilenhän oli ihan mahtava sää. Pari punavarpusta vihelsi ainakin lenkillä ollessamme ja paras oli mustapääkerttu. Olavi sanoikin: siitä tulee sademetsä mieleen. Huomenna on jo perjantai, joten viikonloppua kohden mennään, vaikka ei se eläkeläisestä tunnu oikeastaan miltään. Ensi viikko onkin sitten tapahtumarikkaampi!

 


yksinäinen juoksija Perniön yössä ja toisessa kuvassa Perniön illassa ja kolmannessa lähtö kuva, kaikki painelevat kellot käyntiin
kuvat: Jari Tomppo

punavarpunen

SUOMI-JUOKSU

Kyllähän minä tätä juoksua jännitin koko viikon. Olihan se nyt minun 40. Historiallisestikin ainutlaatuinen. Elvikin sanoi, että tarkkailet itseäsi vähän liikaa.  Tapahtuma on kuulunut elämääni tärkeänä neljäkymmentä vuotta ja nyt se 40. on tässä ja tänään. Olemme Olavin kanssa siitä sanoneetkin, että meillä vuosi vaihtuu Suomi-Juoksusta. Olavillakin on niitä 35. Viidessä eri paikkakunnalla tapahtuma on järjestetty. Nyt kahdeksan kertaa Perniössä. Historiaan kuuluu, että juoksu suoritetaan yöllä, niin kuin nytkin. Oli lämmin yö. Startti tapahtui 19.00. Juoksu itsessään kulki vanhalla rutiinilla. Minulla on nyt valtava määrä alkavia tuntiaikoja, kun paras 7.57 ja nyt 15.01 ja kaikkia siltä väliltä. Tämä 100 km:ä saa olla nyt viimeinen. Olen päässyt maaliin 4000 km:n jälkeen. Viime yö tuli siis juostua ja Perniöstä ajettua autolla, nukuin 35 min matkalla kylläkin, ja kotona päivä unet. Mutta väsy iskee. Joten toisella kertaa enempi.

Maalissa ollaan. Jari Tompon ottama kuva