keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

äiti, äiti, koska mää sitten voin juosta?

Talvi on mennyt ja kevät häipynyt. Nyt on sitten kesä ja hyvä juoksukesä onkin. Lenkillämme kohtaan veljeni kanssa monen moisia ihmisiä. Jotkut ihmiset sanovat vastaan tullessaan ainakin jotain, monet kivasti. Mutta tänä vuonna on jäänyt mieleen erityisesti neljä vähän jännempää sanontaa. Talvella pakkasta oli -20 astetta. Nainen tuli vastaan: ei nyt saa juosta, keuhkot jäätyy. Keväällä tuli mies vastaan +8 astetta oli lämpöä ja meillä shortsit jalassa, mutta tuulipusero oli kuitenkin: älkää vilustako itseänne, vaatetta päälle. Tuli vihdoin kesä ja lämpö nousi yli kahdenkymmenen ja taas eräs vastaan tulija: nyt on liian lämmin juosta. Ja sitten yllätti sade meidät lenkillä. Sadeasuinen mies käveli vastaan: nyt te kastutte ja saatte flunssan. Silloin iski minuun pikkupoika ja ajatuksissani juoksin kotiin 1950-luvulla. Äiti, äiti koska mää sitten voin juosta. No, he ovat niitä uudisasukkaita, jotka ovat Orivedelle muuttaneet, eivätkä tiedä meidän historiaa ei ainakaan juoksuhistoriaa. Erikoisin tapaus oli 1990 luvulta, kun Olavin kanssa vedin suht hyvällä vauhdilla. Näimme uuden talon pihalla miehen. Kun olin postimies, niin halusin mennä tervehtimään uutta tulijaa ja näyttämään postilaatikon paikan. Älkää nyt itseänne tapatko juoksulla, hän totesi. 1980-luvulla oli kaksi tosi kylmää talvea 1985 ja 1987. Yhdenkin viikon yli -30 astetta ja kylmä koillisviima. Jaoin postia polkupyörällä. Reitti oli lähes 20 km:ä. Jotkut vanhemmat miehet voivottelivat, että miten sitä tarkenee. Vastasin: kyllä selviän, kun tekin selvisitte talvisodasta. Että näin se menee.
Nyt on ollut samanlainen kesä sään puolesta, kuin kovan talven jälkeen v.1987, vaikka viime talvi oli leuto. Sinä vuonna rapisi minun juoksuennätykset. Enää ei rapise rekordit. Mutta on ihana saada juosta edelleen. Perniössä järjestettiin viimeinen Suomi-Juoksu kesäkuun alussa. Nyt osallistuin kuudellekympille. Sataselle ei tohtinut enää lähteä. Hienot ja kauniit muistot jäi Perniöstä. Joensuussa ehkä tavataan?
Orivedellä on järjestetty viitenä vuotena kesäkuun lopussa OriRun 10km ja 21km sekä lapsille omat juoksut. Suurin osa reitistä on maastoa. Olen tähän puolimaratonille osallistunut joka vuosi. Minun ympärille on muodostunut jo kolmena vuotena naisia. Yhdessä on vedetty. Naiset ovat saaneet nimekseen Kalevin enkelit. Kolme naista, ei sen enempää.
Ensi lauantaina on sitten täällä Orivedellä nimeä saanut Sikamaraton 22,4km. Siitä on tullut ihan mukava tapahtuma muutaman vuoden aikana. Toisen kerran osallistun siihen. Reitti on perin tuttu 1970-1990 luvuilta. Se oli meidän pravuuri lenkkimme, kun asuimme sillä suunnalla. Eilen ilmoittauduin Helsinki City Marathonille. Perinteet velvoittavat. Että kattellaan ja jatketaan samalla tavalla.
Helsinki City Marathon 1987. Aikani muutama sekunti yli 3 tuntia