sunnuntai 28. lokakuuta 2018

     Lokakuu 2018

Talviaikaan siirryttiin viime yönä eli normaali-aikaan. Saa nähdä, kumpi tulee pysyvästi voimaan. Kesä-vai talviaika. Kelloja vaan on kuitenkin siirretty, aurinkoa ei.
 Ensilumikin saatiin itäiseen Oriveteen viime perjantaina. Keskustan alueella ei normit täyttynyt. Siis seuraavana aamuna klo: 8.00 1cm maassa. Näin ilmatieteen laitos on määritellyt asian.
 Ihmisiltä usein kysytään, ovatko he syksy vai kevät ihmisiä. Minä olen aina ollut kevät ihminen. On sykähdyttävää tuntea uuden elämän alku sekä nähdä hiirenkorvalla koivun lehdet. Paljon tietysti johtuu minun osaltani siitä, kun tunnen käytännössä linnut ja niiden laulut. Muuttolintujen paluu on niin kiehtovaa. Sitä on vaikea kuvailla.
 Mutta nyt on syksy ja sen hieno ruska on takana. Onhan se säväyttävä ja kuvauksellinen. Mutta: "Lintusten tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie" näin me laulamme tunnetussa syyslaulussa. Kurkiaurat taivaalla tekevät haikean olon. Mutta näinhän on meidän elämämmekin. Luovuttava on kerran. Syksy on kuitenkin elämisen takia tärkeä. Syksyllä korjaamme kesän sadon. Viljasadosta tuli nyt heikko, mutta omenia riitti ja puolukoitakin. Karpaloita jonkin verran ja suppilovahveroita löytää, kun osuu oikeaan kohtaan metsässä. Hirvikärpäsiä; niitä riitti yllin kyllin.
 Perhepiirissä on tapahtumia riittänyt mukavasti. Sisar Onerva ja hänen miehensä Martti Calgarysta olivat meillä syys-lokakuussa kaksi viikkoa. Oli tosi kiva tavata. Olihan edellisestä vierailusta kulunut yli seitsemän vuotta. Suomessa he viipyivät kolme viikkoa yhteensä, osan Lahdessa Martin siskon luona.
 Uusikaarlepyystä saimme vieraaksemme Sannan ja hänen lapsensa Jennan ja Liamin. Koululaisten syysloman aikana. Heidän kanssa oli kiva touhuta kaiken laista. Pari vuorokautta vierähti nopeasti.
 Ovathan tossutkin jättäneet jälkiä edelleen Oriveden polkuihin ja tien pintoihin. Myös Team Raholan Juokse Sorvassa olen tänä syksynä ollut kaksi kertaa. 22.9 tapahtuma järjestettiin Juhani Yli-Marttilan 100. maratonin ja 30v. synttärien kunniaksi. Tarjoilut pelasi. Hieno tapahtuma, jossa oli taas kaikki matkat 10 km, puolimaraton, 30 km, maraton ja ultra 50km. Seuraava olikin viime lauantaina 27.10 Harri Riutan 50v. päivien merkeissä ja kakkua syötiin. Mutta juostiin ensin ja matkat taas kaikki samat ja järjestelyt pelasivat kuin rasvatut. Minä itse niissä juoksin kympit. Team Raholalle järjestelyistä syvä kumarrus, ennen kaikkea Anulle ja Markukselle.
 Jonglööri seuraakin olen saanut, kun Temmu ,nuori mies, on tullut mukaani Taiston talolle treenailemaan. Hän on taitava kolmen pallon jutuissa.
 Kirkkokuoro harjoituksetkin ja esiintymiset kirkoissa ovat ihan hyvässä vauhdissa. Joululauluja harjoitellaan myös. 
 Onhan se ihan mukava, kun eläkkeellä ollessa on pientä touhua. Tänään alkoi Ylellä hiihtokausi. Nyt oli hiihdon Suomen cupVuokatista. Hiihtourheilu vie viikonloput tv:n ääressä aika lailla. Hiihto kuuluu talveen. 
Onerva, Jenni, Pasi, Kalevi, Martti

Martin kanssa tehtiin päivittäisiä kävelyretkiä

Syksyinen kotitie

Liamin kanssa heiteltiin jonkkapalloja

Jenna ja syksyn lehdet
Joulu lähestyy

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kuuma kesä!

Pitkä kuuma kesä on vietetty. Vielä varmaan kesää on jäljellä. Asfaltti ei kuitenkaan ole niin sulana ollut, että siihen olisi juostessa tossun jäljet jäänyt. Aamuisin ei ole tarvinnut kuin shortsit päälle ja tossut jalkaan ja eikun menoks. Senjälkeen on ollut nautinnollista pulahtaa järveen, joka on ollut vähän liiankin lämmin. Helppoahan se on, kun ei tarvitse lenkille lähtiessä vaatteiden kanssa sohlata. Jos olisi ainainen kuuma kesä, niin pieneksi jäisi urheilukauppiaiden vaatteiden myynti. Juoksut on hyvin jatkunut, mutta juoksutapahtumiin ei ole tullut osallistua. Mutta syksyn tullen sitten.
  Urheilutapahtumat muuten ovat kyllä kiinnostaneet. Nuorten MM- kisoja tuli heinäkuussa paikan päällä Tampereella käytyä katsomassa. Saivat urheilijatkin maistaa Sumen hellettä. Aikuisten EM-kisat sitten tuottivat television ja netin tuijotusta. Mitaleita ei tullut, mutta Suomen urheilijat urheilivat hyvin omalla tasollaan.
  Päätettiin tehdä kuuman kesän kunniaksi länsirannikon reissu Kristiinankaupunki- Kaskinen-Närpiö- Vaasa-Uusikaarlepyy. Muutaman päivän matka heinä-elokuun vaihteessa oli ihan onnistunut. Auto kuitenkin meinasi ennen Krstiinankaupunkia lopettaa yhteistyön. Mutta kaupungista löytyi ystävällinen autokorjaamo KRS Auto Center. Siellä vika selvisi heti ja niin korjaamo hommasi sytytyspuolan ja se vaihdettiin, ja matka jatkui. Harvinaisen ystävällistä ja nopeaa palvelua. KIITOS!
  Närpiössä tuli käveltyä kovassa kuumuudessa. Kirkkotallit ovat todella erikoinen nähtävyys. Tavallaan ainutlaatuinen.
  Vaasassa on vaimon sukulaisia. Heidän luonaan vierailtiin ja käytiin syömässä Strampen ravintolassa herkullinen siika-ateria. Pieni laivaristeyly saaristossa toi tädin huvila-ajat mieleen. Isäni on kotoisin Vaasasta, joten kaupunki on hyvin tuttu. Vanhan Vaasan rauniot ovat vaikuttavat. Raippaluodon silta on jo sinänsä Suomen pisimpänä siltana nähtävyys. Raippaluodossa vietettin Elvin veljen tyttären ja hänen lapsiensa kanssa kiva heltinen kesäpäivä uiden ja ruokaillen. Hienolla paikkaa sijaitsee hotelli Scandic Waskia. Siellä vitettiin pari yötä ja matka jatkui.
  Saavuttiin Uusikaarlepyyhyn ystävien kauniille uudelle huvilalle. Meri avautui tyynenä. Merivesi oli harvinaisen lämmintä. Uinnit, ruokailut ja ystävien kanssa keskustelut toivat päivään iloa. 
  Nyt olikin kotimatkan aika ja se menikin voimakkaiden ukkossateiden kera.
  Monen eläkeläisen elämä on tasaista kulkua. Minulla on ohjelmassa fyysisellä puolella juoksulenkit, kuntosalit ja  jonglööri harjoitukset. Ne menee rutiinilla,  mutta on hienoa, kun on ohjelmaa.  Kaikki ns. lomareissut tuovat elämään kuitenkin erinomaista vaihtelua.
  Heinäkuussa saimme vieraaksemme siskon pojan ja hänen vaimonsa Kanadasta. Hekin pääsivät nauttimaan Suomen helteistä. Oli kiva tehdä retki Pukalaan.
  Tällä viikolla on ollut toimintaa. Torstaina oli tilaisuus Eräpyhän tarinoista Nunnan laavulla. Samalla paikkaa on ollut meidän kesämökkimme 1956-1987. Olin kertomassa siitä historiasta.
  Särkän kodilla on meidän ystävämme hoidossa. Eilen tehtiin yhteinen retki Oriveden hoitokotien kanssa Hörtsänän arboretumiin. Olihan siinä vilskettä kun omat autot ja pari bussia vei ikäihmisiä luontoon. Järjestelyt pelasivat hyvin Oriveden Vanhusneuvoston ja Oriveden Luonnonseutu yhdistyken järjestämänä. Esa Kallio piti hienon esitelmän ja kahvit, mehut pullineen ja keksineen maistui. Sää suosi. 
  Tämä oli kertomus suurpiirteittäin kesästäni. Ei muutakuin syksyä kohti. Mutta ei lausuta vielä sitä Helismaan lyhyintä runoa. Syksyn lehti, maahan ehti.
Retkellä Oriveden Pukalassa


Närpiön kirkkotallit ihmisille ja hevosille

Vanhan Vaasan rauniot

Kesämökkimme vain enää kuvina muistoissamme

Samalla paikalla nykyään laavu
  

torstai 14. kesäkuuta 2018

 Täyttä kesää

 Kesä alkoi tarkasti Orivedellä lauantaina 5.5.2018 klo:12.00 ja tietysti muualla etelä ja keskisuomessa. Ei ehtinyt olla edes kevättä, niin rajuna alkoi heti lämpötilat. Muuttolinnut saapuivat rytinällä. Tuomet, syreenit, pihlajat ja omenapuut puhkesivat kukkaan vauhdilla. Lapsien äänet uimarannoilta kantautuivat kauaksi. Ainoa huono puoli oli kuivuus. Se koettelee edelleen tänään 14.6 rajuna. Ensi viikolla saadaan sitten virkistävät sateet? Muistutukseksi tähän. Vuonna 1993 alkoi kesä 25,4 ja päättyi 24.5. Sen jälkeen tuli kylmyys.
 Edellisestä kirjoituksestani on taas pitkä aika, joten täytyy muistella tarkkaan mitä sen jälkeen on tapahtunut. Hyvänä apuna on tietysti päiväkirja.
 Huhtikuu meni sitkeää flunssaa sairastellessa. Onneksi ehdin Elvin kanssa tekemään pääsiäislauantaina hieno hiihtoretken jäätä pitkin Eräpyhään auringon porottaessa. Tervehtyminen flunssastani tapahtui ennen aikaisen kesän tuloa. Näin pääsin osallistumaan Raholan kympille 6.5.
 Se olikin toinen kevätkesä päivä. Hienolla reitillä oli mukava juosta mm. pajulinnun, kirjosiepon ja mustarastaan säestäessä. Ja järjestelyt olivat ensi luokkaa. Kyllä Team Rahola osaa.
 Olen vaimoni kanssa muutaman vuoden puhunut, että Nuuksioon pitäisi keväällä tehdä retki. Tänä keväänä se sitten toteutettiin. Ja kaiken kukkuraksi olikin jo kesä.
  Maanantaina 14.5 suunnattiin auton nokka kohti Nuuksiota. Majoituttiin rauhalliseen hotelliin. Sieltä käsin tehtiin retkiä. Televisiosta kuulimme ensimmäisenä päivänä, että Nuuksion metsäpolulla oli tapahtunut ryöstö edellisenä lauantaina. Ajateltiin. Ystävät luulee, että meidät on ryöstetty. Toisena päivänä pitkältä retkeltä tullessamme polun loppupäässä tuli kolme nuorta naista vastaan kamerat ja lehtiöt kädessä. Heti tulivat kyselemään saako haastatella. He esittelivät itsensä. Ovat Helsingin Sanomien toimittajia. Lupauduin ja siinä sitten kyselivät pelottaako liikkua täällä. Ei kyllä pelottanut. Ajatuksenakaan se ei ollut tullut mieleen. Toisaalta, ei varkaat jaksa kuumassa metsässä kyttäillä. Pelkäävät vielä karhuja. Niin tehtiin minusta haastattelu video ja Elviä ja minua filmattiin vielä polulla kävelemässä. Netti lehdessä oli video ja paperisessa haastattelu kuvineen. Pari yötä vietettiin Nuuksiossa ja tultiin Helsingin Kaivopuiston kautta pois.
 Yksi mainittava luontoasia on näin kesällä ilahduttanut, kun puukiipijä on pesinyt rakentamassani pöntössä. On niin pieni terhakka lintu.
 Juoksulenkit ovat kulkeneet ihan mukavasti ja uinti päälle on ollut tehnyt ehtaa.
Team Rahola järjesti perinteisen Nokian Edenissä Anun maratonin ja 50 mailia ja lyhemmät matkat 9.6. Osallistuin kympille ja tulin toiseksi 70 vuotisten sarjassa. Ja kaikki järjestelyt pelasi tuttuun tapaan kuin rasvattu.
 Tänään vierailin vanhan ystäväni Pulmun kanssa uudessa Niementien kehitysvamma kodissa. Siellä asustaa mm. Pulmun veljen tytär. Häntä käytiin katsomassa. Vihdoinkin saatiin Orivedelle näin hieno laitos.
 Kesää on ollut pitkälti, mutta nyt on kuitenkin vasta alkukesä. Tästä jatketaan kohti Juhannusta. Nyt on tarettu. Tarkeneeko Jussina. Elämä kulkee...
puukiipijä

Raholan kympillä

Nuuksion kansallispuistossa, ja kuuma oli
tässä juttu

Kaivopuistossa selfietä

 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

                   Talven taikaa

  Talvella elämä hiljenee. Lumi suojaa. Elämä herää keväällä uuteen kasvuun. Nyt ollaan vielä lumen ja jäiden kahleissa. Saatiin Suomeenkin kunnon talvi, kuten Eurooppaankin. Kyllä Siperian opettaa, on sanonta. Hollannissakin päästiin nyt kanavaluisteluun. Euroopan talvi vaan on sangen lyhyt.
  Pian kevät koittaa. On vain yksi humaus, kun se on siinä. Nyt jo kuulee mm. tiaisten ja viherpeippojen voimakasta laulua.
  Heikosti olen tätä blogiani päivittänyt. On ollut paljon erilaisia vaiheita, niin se on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
  Ennen joulua tuli terveydessä takapakkia, mutta hyvin siitä selviydyin. Erinomainen kunto auttaa ja pääsee nopeasti normaaliin elämään. Joka tässä tapauksessa tarkoittaa juoksulenkkejä. Jonglööri harjoituksetkin saivat pienen paussin jälkeen jatkua. Siinä on kiva nähdä kehitystä, vaikka ikää tulee.
  Suksetkin tuli syystalvella hommattua uudet, Karhun nanogripit. Ne toimivat nolla asteen tienoilla mainiosti. Pakkasella eivät luista. Hyvä talvihan on nyt ollut hiihtäjän hiihdellä. Omalla kohdalla suhteelliseen vähään on kuitenkin jäänyt. Mutta keväthankia odotellessa.
  Olympialaiset menivät. Iivon ja Kristan hiihtoja oli hieno seurata. Salpausselällä oli nautinnollista seurata kisoja kirkkaassa auringon paisteessa lauantaina.
  Ehkä kuitenkin talven merkkitapaus omalla ja kaksoisveljen kohdalla oli 4.3.18  70 ikävuoden saavuttaminen. Voidaanko sitä saavuttamisena pitää. Sitä voi monella tavalla ajatella. Onko se vain armoa vai ansiota. Lähipiirissä vietettiin synttäreitä. Oriveden seudun perinteentallennus ry:n kokouksessa Moottorikerhon pirtillä tarjoilin kakkukahvit. Huomenna myös kirkkokuorossa. Toimittaja teki ihan mukavan jutun meistä kaksosista Oriveden Sanomiin.
  Toinen suuri tapaus oli, kun ystävämme vihdoin pääsi Heinolasta muuttamaan naapuriimme Särkän kotiin. Ysitien autosta Orivedeltä vuokrasimme pakettiauton. Sillä tuotiin muuttokuorma. Kaikki sujui hienosti. Ainoastaan auto, mikä piti vuokrata, olikin rikki. Ei muuta kuin meidät vietiin Tampereelle. Sieltä saatiin hyvä auto. Ystävämme sairastaa Parkinson tautia, mutta nyt on  hienossa paikassa.
  Tossut ei tänä talvena ole juurikaan jättänyt tiehen piikin jälkiä. On ollut pakkasia, niin kävelytiet ovat olleet muutenkin pitäviä. Mutta muuten jälkiä on tullut, jos niitä vain erottaa tien pinnasta. Kevään humausta odotellessa!
Kunnon talvi


Kevään retkiä odotellessa