Talven taikaa

  Talvella elämä hiljenee. Lumi suojaa. Elämä herää keväällä uuteen kasvuun. Nyt ollaan vielä lumen ja jäiden kahleissa. Saatiin Suomeenkin kunnon talvi, kuten Eurooppaankin. Kyllä Siperian opettaa, on sanonta. Hollannissakin päästiin nyt kanavaluisteluun. Euroopan talvi vaan on sangen lyhyt.
  Pian kevät koittaa. On vain yksi humaus, kun se on siinä. Nyt jo kuulee mm. tiaisten ja viherpeippojen voimakasta laulua.
  Heikosti olen tätä blogiani päivittänyt. On ollut paljon erilaisia vaiheita, niin se on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
  Ennen joulua tuli terveydessä takapakkia, mutta hyvin siitä selviydyin. Erinomainen kunto auttaa ja pääsee nopeasti normaaliin elämään. Joka tässä tapauksessa tarkoittaa juoksulenkkejä. Jonglööri harjoituksetkin saivat pienen paussin jälkeen jatkua. Siinä on kiva nähdä kehitystä, vaikka ikää tulee.
  Suksetkin tuli syystalvella hommattua uudet, Karhun nanogripit. Ne toimivat nolla asteen tienoilla mainiosti. Pakkasella eivät luista. Hyvä talvihan on nyt ollut hiihtäjän hiihdellä. Omalla kohdalla suhteelliseen vähään on kuitenkin jäänyt. Mutta keväthankia odotellessa.
  Olympialaiset menivät. Iivon ja Kristan hiihtoja oli hieno seurata. Salpausselällä oli nautinnollista seurata kisoja kirkkaassa auringon paisteessa lauantaina.
  Ehkä kuitenkin talven merkkitapaus omalla ja kaksoisveljen kohdalla oli 4.3.18  70 ikävuoden saavuttaminen. Voidaanko sitä saavuttamisena pitää. Sitä voi monella tavalla ajatella. Onko se vain armoa vai ansiota. Lähipiirissä vietettiin synttäreitä. Oriveden seudun perinteentallennus ry:n kokouksessa Moottorikerhon pirtillä tarjoilin kakkukahvit. Huomenna myös kirkkokuorossa. Toimittaja teki ihan mukavan jutun meistä kaksosista Oriveden Sanomiin.
  Toinen suuri tapaus oli, kun ystävämme vihdoin pääsi Heinolasta muuttamaan naapuriimme Särkän kotiin. Ysitien autosta Orivedeltä vuokrasimme pakettiauton. Sillä tuotiin muuttokuorma. Kaikki sujui hienosti. Ainoastaan auto, mikä piti vuokrata, olikin rikki. Ei muuta kuin meidät vietiin Tampereelle. Sieltä saatiin hyvä auto. Ystävämme sairastaa Parkinson tautia, mutta nyt on  hienossa paikassa.
  Tossut ei tänä talvena ole juurikaan jättänyt tiehen piikin jälkiä. On ollut pakkasia, niin kävelytiet ovat olleet muutenkin pitäviä. Mutta muuten jälkiä on tullut, jos niitä vain erottaa tien pinnasta. Kevään humausta odotellessa!

Kunnon talvi

Kevään retkiä odotellessa