Vuodenajat vaihtuvat. Nyt on jälleen vuorossa syksy. Tätä kirjoitellessa Itavallan Söldenissä lasketaan suurpujottelua ja Orivedellä räntää ilmassa. Täytyy kyllä sanoa syksy jälleen. Juurihan tuo viime syksy oli. Tähän vuodenaikaan kuuluu marjastaminen. Nyt on ollut puolukoita ja karpaloita hyvin. Täytyy vain löytää oikeat paikat. Puolukkamaita ei oikein runsaita löydetty, karpaloita kylläkin.
Korona vaikuttaa edelleen ja monesti rajustikin. Kirkkokuoroharjoitukset lopetettiin pari kerran jälkeen. On senverran iäkkäitä ihmisiä ja ei oteta riskiä. Laulaessa ei hengityssuojaa voi oikein käyttää ja laulaessa virus lentää pitkälle. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.
Yksi asia on hieno, mihin korona ei juurikaan tuo rajoituksia. Se on retkeily. Sitä on muutamia polkuja tallattu tänäkin syksynä. Kohteena on ollut Eräpyhää ja Siikanevaa. Siikanavella oli ainakin autoja parkissa runsaasti. Meinasi mennä laskuissa sekaisin. Saatiin ainakin sata. Elvin ja ystävämme Arjan kanssa käveltiin koko kympin lenkki. Tietysti makkarat laavulla paistettiin. Ihmisiä oli sillä alueella paljon. Hyvin turvavalit olivat kuitenkin hallinnassa.
Kuva: Siikanevan retkeltäSuruakin on tähän syksyyn kuulunut. Meidän rakas ystävämme Sirkka kuoli Särkän kodilla syyskuun ensimmäisen päivän aamuna. Hän sairasti parkinson tautia ja parkinson dementiaa. Kaunis muistotilaisuus oli Heinolassa sukulaisten ja läheisten kesken.
Vaikuttava oli lukea kirja Mona-Liisa. Todella puhutteleva kirja, jossa voimakas elämä ja kuolema kohtaavat.
Tämä minun koko blogini otsikko on "tossun jäljet tiessä". Juoksusta on tärkeää aina kirjoittaa. Nyt parhaillaan käydään Espoon Siikajärvellä nuuksiobackyardultrarace, niin minun juoksuni tuntuu sen rinnalla vaatimattomilta. Olisihan siihen mukava osallistua, mutta kunto ei enää edellytä. Minun ja Olavin parhaimpina vuosina ei sellaisista tapahtumista tiedetty mitään. Vähissä olivat ultrat silloin.
Lenkit ovat sujuneet muuten ihan hienosti. Kuntosaliharjoituskin on saanut aikaan sen, ettei askel ole päässyt kauheasti lyhenemään. Yritänkin pitämää askeleen voimakkaana ja enempi päkiävoittoisenakin se tuo myös siihen pituutta. Näin vanhempana joutuu myös askeleeseen paneutumaan, ettei mene töpöttelyksi. Lenkikelit ovat olleet koko syksyn hienot. Vielä lokakuussa juoksin sortseilla tai capreilla. On jännä tuo vaatetus näin ainakin Oriveden suunnalla. Aina tupataan kyselemään, miten sinä tarkenet ja huudellaankin, kalsarit jalkaan. Vaikeahan sellaisen on sitä käsittää, joka ei insentiivisesti juoksua harrasta. Viiteenkymmeneen vuoteen en ole lenkillä koskaan vilustunut. Jännä yksilö juttuhan se myös on.
Olavin kanssa juoksun alkuaikoina puettiin liikaa kilpailuihin, kunnes huomattiin, että ylipukeuduttiin. Senjälkeen vedettiinkin kaikki maratonit ja hölkät urheilupaidalla ja pienillä urheiluhousuilla (huom. ei shortseilla). Oli siinä Korson maratonilla muilla ihmettelemistä ja sanoivat, tehän jäädytte, kun 5 astetta lämpöa, eikä meillä kuin urheilupaita ja urheiluhousut. Huippu oli Rautaveden maraton 1986. Silloin oli huurre maassa ja nollassa lämpötila ja meillä verkollinen t-paita ja urheiluhousut. Kanssakilpailijat olivat silmät pyöreinä, mutta eivät uskaltaneet sanoa mitään. Se oli minun historiani helpoin maraton. Kolmeen tuntiin meni raskaalla reitillä ja hyvällä loppukirillä ja iho lämminja kuiva.
Olemme kovia hikoilemaan, ja nyt kun lämpötila on alhainen, niin hikirauhaset menevät tukkoon, joten haihduttaminen tulee jäähdytysjärjestelmäksi. Lämmin veri kiertää iholle jäähtymään. Jäähdytysjärjestelmiä ihmisellä on, hikoileminen, haihduttaminen, virtaaminen ja johtuminen. Johtumisen jokainen voi kokeilla, kun koskee paljain käsin kylmään kaiteeseen. Mahtavaa tutkimisen aihetta jollekin. Juoksija-lehteenkin kerran näistä ilmoittelin. Hyvää aihetta, Eipä ole ollut.
Kyllähän lähes viiteenkymmeneen vuoteen on juoksu saralla paljon tapahtunut. Lydiard toi Suomeen aikoinaan harjoitusohjelmaan juoksukilsat. Sitten alkoivat hölkät. Me siirryimme jo siihen hyvissä ajoin. Eläkkeellä oleva voimistelun opettajakaan ei ymmärtänyt mitään hölkistä. Kyseli vain, ettekö te kävele. Aikoinaan oli vaahtopääkävely, jota harrastettiin. Nyt on tullut hiilikuitulevytossut. Niillä paranee ajat melkoisesti. Säästävät myös jalkoja harjoituksissa. Mutta aina se pitää omilla jaloilla kuitenkin mennä.
Kuopio-Karttula juoksussa 1973. Paljon tuttuja henkilöitä
Tässä näin tekstiä ja kuviakin lehtien pudotessa puista ja ensilumen saavuttua Suomeen.