keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Jälleen Syksy ja Wiha!


Lokakuuta mennään. Helismaan runo syksyn lehti, maahan ehti sopii joka syksyyn. Niin taitaa  sopia myös Wihan kilometrit. Taas hieno tapahtuma järjestettiin viime lauantaina Pirkkahallin ympäristössä. Matkoja riitti 100 km:sta, maratoniin, puolimaratoniin ja nonstopiin. Kierros oli pituudeltaan 3.333km.
 Itse valitsin, kuten vuosi sitten nonstopin. Saa juoksennella mitä tykkää. Yksi syy oli siinä, että voi kavereita kannustaa hyvin mm. 100 km:lla. Starttasin itse ennen 15.00. Siinä juoksennellessa takaa tuli aina juoksijoita ja heidän vauhtiin heittäytymällä pääsi juttelemaan ja kannustamaan.
 Uusivirran Satun kaunista ja tehokasta juoksua sain seurata ja juosta loppupuolella yhdessä parin kierroksen verran ja tsempata häntä. Mahtava kirikin irtosi lopuksi. Niin tuli 100km:n pronssi hänelle komeasti hienolla ajalla ja ennätyksellä 11.02.35.
 Liukan Mikko on aina hieno tavata. Niin tapahtui nytkin hänen ohitellessa minua. Muutaman kannustavan ja innostavan sanan sain siinä hänelle puhallettua. Jokunen lause ehdittiin vaihtaa, kunnes hän häipyi horisonttiin. Anni ei ollut nyt mukana juotto hommissa. Ensi viikolla on hänellä valtava urakka EM-24 t. juoksussa Ranskassa. Osallistuuhan hän Suomen joukkueessa siihen juoksuun. Tsemppiä sinne. Joskus olisi mukava jutella heidän kanssaan pitempäänkin.
 Rutasen Pekka oli jälleen mukana. Nyt kahden maratonin verran. Hän oli löytänyt sellaiset matalammat tossut, ettei akilles suojia tarvitse lähteä leikkailemaan. Pekan kanssa käytiinkin siitä keskustelua, ettei taida tossujen valmistuksessa käyttää ultrajuoksijoita. Muuten se on tärkeä asia, ettei tossun reuna pääse painamaan akillesjännettä. Sillä on moni "huomaamatta" ottanut pahan akillesvamman.
 Kahden maratonin juosseen Minna Hänninen ja hänen juoksuystävänsä ovat tosi mainioita. Maraton menee huomaamatta, kun etsivät samalla pokemoneja.
 Olihan niitä maraton ja ultraystäviä siellä muitakin. Se tekee tästä harrastuksesta niin mukavan, kun tapaa näitä kavereita ja ystäviä.
 Nämä tapahtumat keräävät ihan mukavasti väkeä. Neljäkymmentäkuusi vuotta kun on näissä kierrellyt, niin on tapahtunut 70- ja 80 lukuun verrattuna suuri muutos. Silloin kilpailtiin hurjasti kelloa vastaan. Tänä päivänä on tärkeä saada elämyksiä ja saada juosta itselle. Mukava mieli täytyy jäädä. Aika ei ole niinkään tärkeä. Erään maratonin jälkeen kysyin eräältä naiselta. Mitenkä meni. Hän vastasi hyvin. Ei hän oikein tiennyt aikaa. Kun se selvisi, että minuutin päälle neljä tuntia. Sanoin, etkö yrittänyt alle neljää. Eihän sellaista ajatellut ollenkaan ja mitä hän sillä minuutilla olisi tehnyt. Että näin ajatellaan 2010 luvulla. Onhan tietysti edelleenkin kello kalleja.
 Tossun jälkiä jäi taas myös Yyterin piikillä. Historiallinen juoksu, jossa on myös sitä tänä päivänä paljon puhuttua polkujuoksua. Jennin kanssa sain taas juosta, ja huoltokin pelasi hienosti.
 Olavin kanssa joka aamuiset lenkit ovat jatkuneet. Viisitoista kilometriä pyritään ainakin saamaan päivittäin mittariin. Onhan se helppoa nykyään seurata, kun sport rakkerit surraa.
 Ihmeellinen vaivanikin on alkanut hellittää yhtä ihmeesti kun tulikin. Mutta näytteissä oli heliko bakteeria ja se on nyt tuhottu? sekin selviää kohta. Onhan se mukava, kun pääsee heti nauttimaan juoksun autuudesta lenkin alusta asti.
 Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin, ettei vaan liian nopeasti, kuten eräs kaveri minulle sanoi. Vakavaa puhetta. Suollakin on kerran tullut tarvottua ja karpaloita etsien. Vähän niitä tuntuu olevan täällä päin.
 Näitä ajatuksia tällä kertaa...
Wihan kilometreilla nesteen nautiskelua. kuva: Jorma Kurittu


Kalevi ja Jenni Yyterin piikin lähtötunnelmissa


 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kesämuistoja

Viralliset kesäkuukaudet ovat kesä-heinä- ja elokuu. Nyt oli toukokuun lopussa hienot säät ja vielä syyskuussa varmaan myös. Siis terminen kesä on paljon pitempi, joten kesä jatkuu vuorokauden keskilämpötilan pysytellessä yli +10 asteessa.
 Yleensä kun muistellaan kesiä, niin ensimmäisenä tulee puheeksi, oliko helteinen, kylmä, sateinen vai kuiva kesä. Monella jää mieleen tämä kesä sateisena. Kyllä, mutta minun mielessä on myös lämpötilan tasaisuus. Aina tarkeni hienosti juosta shortseilla, verkkopaidalla, t-paidalla tai ilman paitaa. Ei tarvinnut vaatteilla sohlata. Ei tullut mitään kylmyyksiä Vienan mereltä eikä myöskään kaakosta kuumia helteitä. Näin ollen ukkosetkin ainakin Oriveden korkeudella jäi vaatimattomaksi. Marjavuosi oli todella hyvä. Paitsi mansikat.
 Mitä sitten tästä kesästä jäi käteen? Ainahan urheilumiestä säväyttää Olympiakesä! Se tuo kesään oman eliksiirin. Vaikkei Suomi pärjääkään paljon muissa lajeissa, kuin missä nainen nyrkkeilee, painii ja potkii, niin onhan kilpailuja ja suorituksia hieno silti katsella sekä voittoja tappioita. Niissä elää aina mukana.
 Oma lenkkeily on ollut tosi ahkeraa. Joka aamu olen Olavin kanssa startannut tutuille teille ja poluille. Eläkeläisen on helppo ollut ottaa ohjelmaan juoksemiset jo aamulla. Se on helpoin tapa toteuttaa se ohjelma. Iltapäivällä on sitten kolme kertaa viikossa kuntosali. Tasapaino jumpatkin tulee vielä syksyllä taas mukaan. Joten liikunnallista ohjelmaa riittää.
 Jännä mystinen vaiva on haitannut hiukan minun juoksuohjelman vientiä. Kevättalvella jo, kovemmassa juoksemisessa rinnasta ja lapaluusta alkoi tuntua kirvelevää kipua ja vähän pahoinvointia myös. 5 min lähdöstä alkaa ja loppuu 40 min kohdalla ja sitten ei mitään sen jälkeen. Terveyskeskuslääkäriä saa kiittää, kun pääsin kaikkiin tutkimuksiin nopeasti. Sydämen rasituskokeet on otettu, keuhkot rinta kuvattu, mahatähystys tehty. Kaikki on aivan fantastisessa kunnossa. Joten diagnoosi on vielä selvittämättä. Mitkään ns. somacit, omeprazolit ja gavisconit ei auta pätkääkään.  Kesään on silti mahtunut Suomi-Juoksua, Anun puolikasta, Sikamaratonia, Hämeenlinnan puolikasta ja OriRunnia. Muuten uusi reitti Hämeenlinnassa on aivan mahtava. Helsinki city Marathonin jätin tällä kertaa väliin.
 Kaikki kesät jättävät ainakin joitakin muistoja. Niitä voi talven räntäkeleillä ja pakkasilla ja liukkailla keleillä muistella. Nyt kun olen ollut tekemässä hienossa toimikunnassa Oriveden aseman historian kolmatta kirjaa. Siinä on saanut todella muistella ja kirjoitella ne kaikki vielä ylös. Siinä on tullut minun ja Olavin tossun jäljet tiessä yli 45 vuoden ajalta muisteltua ja käsiteltyä. Hiljaseksi se vain vetää.
Seuraavissa kuvissa ilmenee Suomalainen kesä!


                                       



torstai 23. kesäkuuta 2016


Juhannus on meillä herttainen




Kesä on saapunut Juhannukseen. Jussina tarkenee, kylläkin touko-kesäkuun vaihteessa jo tarkeni hyvin. Vedetkin ehtivät lämmetä. Sitten viileni. Mutta kohta taas lämpiää.
Tossut ovat olleet hyvin käytössä. Västilän maraton oli jo 33. Kaikki olen ne juossut. Valitettavasti taitaa olla, että pari kertaa enää järjestetään. Kilpailijoita siis saisi olla enempi.
Maalissa 60 km Suomi-Juoksu
Tärkeä ja rakas tapahtuma minulle Suomi-Juoksu järjestettiin nyt Joensuussa. Neljäkymmentä kertaa olen sen 100 km juossut nyt toisen kerran 60 km. Järjestelyt pelasivat hienosti. Reitti oli loistava. Valoisa suviyö on kiehtova. Osallistujia olisi saanut olla tässäkin tapahtumassa enempi. Mutta ensi vuonna sitten. Oma juoksuni kulki vähän hitaasti, kun maha ei oikein pelannut, mutta maaliin tulin.
Rahola Team järjestää hienoja kilpailuja. Anun maraton oli vuorossa 18.6. Järjestelythän aina pelaa rahola teamin tapahtumissa hienosti. Kalevi Saukkosen palkitseminen 2000 maratonin määrässä oli hieno kiva pieni juhlallisuus. Itse vedin puolimaratonin. Se riitti tällä kertaa.
Tässä muutama tärkeä tapahtuma tänä keväänä. Ei muuta kuin huomenna Juhannusaaton savusaunaan. Vasta ja vihta heilumaan!!
Kalevi luovuttaa Kaleville kirjeen

maanantai 2. toukokuuta 2016

Toukokuu, kaikista kiehtovin

 Vappu toi todellisen kevään ainakin tänne Orivedelle. Tällä kertaa ei räntä tuonut valkolakkeja kaikille. Se on muuten vanha vitsi. Sitä käytti televisiossa jo säätä ennustaessaan piippumies Paavo Salmensuu 1960-luvulla. Mutta kyllä vuonna 1967 tapahtuikin niin. Ja senkin jälkeen.
 Vaimon kanssa tein tänä Vappuna kivan kävelyretken Tampereen Pyynikillä. Leppälinnun pyrstön väreily ja sirittäjän helinä saivat mielen iloiseksi. Jäätelöt syötiin. Onneksi ei ollut tarkoitus kahveja juoda, koska valtavan pitkä jono oli tornin munkkikahveille.
 Sorvassa järjestettiin hienosti ultrajuoksut 9.4. Järjestelyt pelasivat aivan viimeisen päälle. Kaikki olivat tyytyväisiä. Varmaan osallistujat omiin juoksuihinkin. Minä taivalsin viisikymppiä. Helposti meni. Sehän on kylläkin vain satkusta puolet. KIITOS! Raholan Kymppi odottaa!
 Lenkit ovat sujuneet lähes normaaliin tapaan. Olavin kanssa ei juoksemattomia päiviä tänä vuonna juurikaan ole tullut. Varsinkin näin keväällä, silmät ja korvat aistivat jatkuvasti elämyksiä. Askel etenee aivan itsestään laulurastaan säestyksellä. Siinä ovat meidän korvakuulokkeet. Kohta myös kevään tuoksut tuovat huumaavan tunteen.  Kirjoitin alussa, että lähes. Jännä vaiva on minua hiukan kiusannut. Mutta se on selvityksessä parhaillaan ja pidän huolen, että se selvitys viedään loppuun asti. Siitä sitten myöhemmin.
 Muistikuvat palaavat myös 19-vuoden taakse. Silloin osallistuin Olavin kanssa hienosti järjestettyyn Sveitsin Baselin EM-24 tunnin juoksu kisaan 2-3.5.97. Ilma oli helteinen, mutta yöllä sää oli sopiva. Meillä oli yksinkertainen oma huolto. Puiston penkille heitettiin laukut ja sieltä otettiin juomaa aina sen mukaan mitä kisassa tarvittiin. Lenkkihän oli kaksi kilsaa, mitä kierrettiin. Liikaa pysähtymättä vietiin juoksu läpi. Mallia saatiin yöllä kokeneelta ruotsalaiselta ultrajuoksijalta Rune Larsonilta. Juostessa pissaaminenkin onnistuu. Kilsoja kerääntyi meille yli 203 km:ä. Sijoitus Olavilla 19. ja minulla 21. Osallistujia taisi olla sadan paikkeilla. Kaunis muisto jäi jo senkin takia Baselista, kun Suomen jäätävästä keväästä siirryttiin Sveitsin ihanaan kesään. Sinä vuonna ei ollut kevättä Suomessa ollenkaan. Kesä tuli suoraan heti kesäkuun alussa, mutta se toi myös suruviestin, äitimme sai muuttaa 91-vuotiaana siihen kesään, joka ei lopu koskaan.
 Näin tossun jäljet jättävät pysyviä muistoja sydämiimme!
Paavo Salmensuu
 
Sorvan Satkulla
 
Pyynikillä
Olavi ja Kalevi edustamassa Suomea Basel EM-24 t

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Se on kevät nyt!

Talvi on mennyt. Kevättä pukkaa. Leskenlehdet jo kukkivat ja kiurut taivaalla visertävät. Uusi elämä puhkeaa. Kivi on haudan suulta vieritetty pois. Tyhjä risti tyhjä hauta, siinä armon ihmehet. Elämä on käsittämätöntä.

 Hiihto kelejä talven aikana on myös ollut. Elvin kanssa on suksille muutamia kertoja  noustu. Maaliskuun kahdestoista oli aivan mahtava sää. Silloin oltiin suksilla yli neljä tuntia ja käytiin välillä Latukahvilan tarjoiluja nauttimassa. On ne vaan niin harvassa aurinkoiset kevät säät.
 Tossut ovat jättäneet hyvin jälkiä tiehen. Nastoilla meni tammikuun lopusta maaliskuun alkuun. Tiet olivat täysin jäätiköllä. Mutta uudet Sarva xirecit puri jäähän hienosti ja jättivät näin pistävat jäljet tiehen.
 Juokse Sorvassa ovat kivoja tapahtumia. Talven aikana muutama niitä järjestettiin. Saa juosta 10 km:stä 50 km..n. Itse vedin kuudes helmikuuta kolmekymppiä. Mukavastihan tuo meni. Kyllä Anu ja Markus osaa. On Rahola Team hieno porukka. Sorvan Satku odottaa huhtikuussa! Ja sitten se Suomi-Juoksu häämöttää siellä kesäkuussa Joensuussa!!
 Pori juoksu oli Jennin kanssa ohjelmassa 20.3. Se on noin yhdeksän kilsaa. Reitti on mukava. Yhdessä juostiin tasaista vauhtia ja kivaa oli.
 Normaalit päivittäiset lenkit Olavin kanssa on kuitenkin se ruisleipä annos, jota tarvitsemme. Se on meille tarkoitettu. Varsinkin näin eläkkeellä ollessa siitä on muodostunut kellonaikojenkin myötä hieno rutiini.
 Nyt sydän sykkii keväälle!

 
Tälläinen mitali saatiin Jennin kanssa Pori juoksusta!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Se on talvi nyt

  Ulkona puhaltaa myrskytuuli ja lunta tuiskuttaa ja pakkasta on kymmenen astetta. Talvea pukkaa. Yli kolme vuotta on siitä, kun aloitin tätä vaatimatonta blogia kirjoittamaan. Aika vierii nopeasti. Minulle monet sanoivat eläkkeelle jäädessäni, miten saat ajan kulumaan. Geneettisestikin olen perinyt ajan kulumisen kuin siivillä. Toinen syy on siinä, ei tarvitse enää mitään odottaa. Sanotaanhan odottavan aika käy pitkäksi. Kolmas syy on, aivoista kuolee määrättyjä osia. Toisaalta tämä on hyvä asia, toisaalta huono asia.
Elämä on siis viime blogi päivityksestä mennyt kuin siivillä. Juoksurintamalla olen käynyt Kuopion itsenäisyyspäivän puolimaratonilla ja Juokse Sorvassa puolimaratonilla. Siellä on mukava tunnelma Rahola Teamin porukassa. Kuopiossa Rauhalahdessa vietin Itsenäisyyspäivä juoksun jälkeen vaimoni kanssa kolme vuorokautta. Muailman isoimmassa savusaunassa oli hienoa saunoa ja mukava käydä pulahtamassa Kallavedessä. Kaikin puolin mukava reissu. Tullessa oli käytiin kyläilemässä serkulla Elsillä Jyväskylässä. Hän oli runsas kuukausi sitten menettänyt miehensä. Olivat keväällä yhdessä viettäneet 90-vuotispäiviä. Joulu meni myös normaalein kuvioin. Joululauluista kyllä tänä vuonna nousi ykköseksi omassa mielessäni ``Heinillä härkien kaukalossa`` Siinä on sanottu koko evankeliumi.
Viime aikoina olen kirjoittelussa keskittynyt Oriveden aseman historian kirjaan. Se on vienyt oman aikansa blogin päivityksistä. Toinen historiaan kuuluva asia on vanhojen kuvien skannaus. Myös vanhojen diojen laittaminen tietokoneen levylle vie oman aikansa. Kaksi vanhaa kuvaa nousi ylitse muiden. Oli jännittävää elää niissä muistoissa. Siitä kirjoittelin kuvan kera myös facebookiin. Saavun Olavin kanssa Hartolassa 100 km:llä loppusuoralle v.1988 ja sitten kovan loppukirin päätteeksi ollaan jaetulla toisella sijalla ajalla 8.01.57. Oli meidän historian paras yhteinen juoksu. Olin edellisenä vuonna juossut kylläkin 7.57.15.
Näitä asioita ajattelin tänään. Talven mittaan lisää ajatuksia...
Kallaveteen pulahtamassa muailman isoimman savusaunan löylyjen jälkeen
 
 


Kohta maalissa 100 km Hartola v.1988 aamuyö. Huomaa usva taustalla. Ja sitten maaliviivalla!