Toukokuu, kaikista kiehtovin

 Vappu toi todellisen kevään ainakin tänne Orivedelle. Tällä kertaa ei räntä tuonut valkolakkeja kaikille. Se on muuten vanha vitsi. Sitä käytti televisiossa jo säätä ennustaessaan piippumies Paavo Salmensuu 1960-luvulla. Mutta kyllä vuonna 1967 tapahtuikin niin. Ja senkin jälkeen.
 Vaimon kanssa tein tänä Vappuna kivan kävelyretken Tampereen Pyynikillä. Leppälinnun pyrstön väreily ja sirittäjän helinä saivat mielen iloiseksi. Jäätelöt syötiin. Onneksi ei ollut tarkoitus kahveja juoda, koska valtavan pitkä jono oli tornin munkkikahveille.
 Sorvassa järjestettiin hienosti ultrajuoksut 9.4. Järjestelyt pelasivat aivan viimeisen päälle. Kaikki olivat tyytyväisiä. Varmaan osallistujat omiin juoksuihinkin. Minä taivalsin viisikymppiä. Helposti meni. Sehän on kylläkin vain satkusta puolet. KIITOS! Raholan Kymppi odottaa!
 Lenkit ovat sujuneet lähes normaaliin tapaan. Olavin kanssa ei juoksemattomia päiviä tänä vuonna juurikaan ole tullut. Varsinkin näin keväällä, silmät ja korvat aistivat jatkuvasti elämyksiä. Askel etenee aivan itsestään laulurastaan säestyksellä. Siinä ovat meidän korvakuulokkeet. Kohta myös kevään tuoksut tuovat huumaavan tunteen.  Kirjoitin alussa, että lähes. Jännä vaiva on minua hiukan kiusannut. Mutta se on selvityksessä parhaillaan ja pidän huolen, että se selvitys viedään loppuun asti. Siitä sitten myöhemmin.
 Muistikuvat palaavat myös 19-vuoden taakse. Silloin osallistuin Olavin kanssa hienosti järjestettyyn Sveitsin Baselin EM-24 tunnin juoksu kisaan 2-3.5.97. Ilma oli helteinen, mutta yöllä sää oli sopiva. Meillä oli yksinkertainen oma huolto. Puiston penkille heitettiin laukut ja sieltä otettiin juomaa aina sen mukaan mitä kisassa tarvittiin. Lenkkihän oli kaksi kilsaa, mitä kierrettiin. Liikaa pysähtymättä vietiin juoksu läpi. Mallia saatiin yöllä kokeneelta ruotsalaiselta ultrajuoksijalta Rune Larsonilta. Juostessa pissaaminenkin onnistuu. Kilsoja kerääntyi meille yli 203 km:ä. Sijoitus Olavilla 19. ja minulla 21. Osallistujia taisi olla sadan paikkeilla. Kaunis muisto jäi jo senkin takia Baselista, kun Suomen jäätävästä keväästä siirryttiin Sveitsin ihanaan kesään. Sinä vuonna ei ollut kevättä Suomessa ollenkaan. Kesä tuli suoraan heti kesäkuun alussa, mutta se toi myös suruviestin, äitimme sai muuttaa 91-vuotiaana siihen kesään, joka ei lopu koskaan.
 Näin tossun jäljet jättävät pysyviä muistoja sydämiimme!

Paavo Salmensuu

 

Sorvan Satkulla

 

Pyynikillä

Olavi ja Kalevi edustamassa Suomea Basel EM-24 t