Kesämuistoja

Viralliset kesäkuukaudet ovat kesä-heinä- ja elokuu. Nyt oli toukokuun lopussa hienot säät ja vielä syyskuussa varmaan myös. Siis terminen kesä on paljon pitempi, joten kesä jatkuu vuorokauden keskilämpötilan pysytellessä yli +10 asteessa.

 Yleensä kun muistellaan kesiä, niin ensimmäisenä tulee puheeksi, oliko helteinen, kylmä, sateinen vai kuiva kesä. Monella jää mieleen tämä kesä sateisena. Kyllä, mutta minun mielessä on myös lämpötilan tasaisuus. Aina tarkeni hienosti juosta shortseilla, verkkopaidalla, t-paidalla tai ilman paitaa. Ei tarvinnut vaatteilla sohlata. Ei tullut mitään kylmyyksiä Vienan mereltä eikä myöskään kaakosta kuumia helteitä. Näin ollen ukkosetkin ainakin Oriveden korkeudella jäi vaatimattomaksi. Marjavuosi oli todella hyvä. Paitsi mansikat.

 Mitä sitten tästä kesästä jäi käteen? Ainahan urheilumiestä säväyttää Olympiakesä! Se tuo kesään oman eliksiirin. Vaikkei Suomi pärjääkään paljon muissa lajeissa, kuin missä nainen nyrkkeilee, painii ja potkii, niin onhan kilpailuja ja suorituksia hieno silti katsella sekä voittoja tappioita. Niissä elää aina mukana.

 Oma lenkkeily on ollut tosi ahkeraa. Joka aamu olen Olavin kanssa startannut tutuille teille ja poluille. Eläkeläisen on helppo ollut ottaa ohjelmaan juoksemiset jo aamulla. Se on helpoin tapa toteuttaa se ohjelma. Iltapäivällä on sitten kolme kertaa viikossa kuntosali. Tasapaino jumpatkin tulee vielä syksyllä taas mukaan. Joten liikunnallista ohjelmaa riittää.

 Jännä mystinen vaiva on haitannut hiukan minun juoksuohjelman vientiä. Kevättalvella jo, kovemmassa juoksemisessa rinnasta ja lapaluusta alkoi tuntua kirvelevää kipua ja vähän pahoinvointia myös. 5 min lähdöstä alkaa ja loppuu 40 min kohdalla ja sitten ei mitään sen jälkeen. Terveyskeskuslääkäriä saa kiittää, kun pääsin kaikkiin tutkimuksiin nopeasti. Sydämen rasituskokeet on otettu, keuhkot rinta kuvattu, mahatähystys tehty. Kaikki on aivan fantastisessa kunnossa. Joten diagnoosi on vielä selvittämättä. Mitkään ns. somacit, omeprazolit ja gavisconit ei auta pätkääkään.  Kesään on silti mahtunut Suomi-Juoksua, Anun puolikasta, Sikamaratonia, Hämeenlinnan puolikasta ja OriRunnia. Muuten uusi reitti Hämeenlinnassa on aivan mahtava. Helsinki city Marathonin jätin tällä kertaa väliin.

 Kaikki kesät jättävät ainakin joitakin muistoja. Niitä voi talven räntäkeleillä ja pakkasilla ja liukkailla keleillä muistella. Nyt kun olen ollut tekemässä hienossa toimikunnassa Oriveden aseman historian kolmatta kirjaa. Siinä on saanut todella muistella ja kirjoitella ne kaikki vielä ylös. Siinä on tullut minun ja Olavin tossun jäljet tiessä yli 45 vuoden ajalta muisteltua ja käsiteltyä. Hiljaseksi se vain vetää.

Seuraavissa kuvissa ilmenee Suomalainen kesä!