Vihreän Talven Juhannus

Niin sitä vietettiin Juhannusta yhtä lämpöisessä säässä, kuin joskus joulua. Mutta eihän tuo haittaa, kun vaatetta on päällä, pipo päässä ja tumput käsissä. Mutta kun kaikki eivät olleet varautuneet siihen. Minä sain viettää tätä keskikesän juhlaa Savonlinnassa Elvin ja kahden ystävän kanssa. Parilla kokoilla oltiin, ensin seurakunnan ja sitten kaupungin. Perinteiset makkarat ja muurinpohja letut syötiin. Herkullisiahan nuo ovat. Ja pääasiahan olivat ne kokot. Kaupungin kokolla maistui myös jäätelö, ei niin kylmää taida ollakaan, etteikö se kelpaisi.
Casinon kylpylässä sai lämmitellä hienosti. Ja pulikointi on aina kivaa.
Juhannuspäivänä kävimme Kerimäen vanhainkodilla tapaamassa kolmea ihanaa vanhusta. Kyllä suvivirsi raikui, kun yhdessä laulettiin. Kyllä se laittaa ajattelemaan ihmisen elämän kaarta vanhainkotivierailut. Sunnuntaina ehdin maailman suurimpaan puukirkkoon jumalanpalveluksen loppuun. Kauniisti oli kirkko koivuilla koristeltu. Kirkon sisällä lämpötila oli tosi alhainen. Pappi kuuluttikin lopuksi, jos kylmät ilmat jatkuvat, ottakaa huopa mukaan seuraavalla kerralla. Se on kyllä tarpeen, koska kirkkoa kesällä ei lämmitetä. Helteellähän siellä on hienoa olla.
Toinen ystävistämme jätettiin viikkoa viettämään Kerimäelle, ja me muut suuntasimme kohti Heinolaa ja Orivettä. Kahden vuoden takaiset muistot Juhannuksen paluuliikenteestä olivat sen verran keljut, että suunniteltiin ihan uudet tie osuudet. No, sehän vei meidät Suomen kauneimmalle reitille. Punkaharju-Puumala-Mäntyharju-Heinola. Itse Puumalan silta on jo aikamoinen nähtävyys. Satamaravintolahan on aina vilkas paikka. Kyllä munkkikahvit siellä virkisti. Siinä satamassa oli kiva muistella vuoden 1982 Puumala maratonia. Pistohiekan maisemat ovat täysin henkeä salpaavia. Yhtään jonossa ajamista ei tullut. Tie kyllä välillä nousi taivaisiin ja laski sieltä alas, kuin vuoristoradassa. Vihdoin olimme Heinolassa ja toinen ystävistämme jäi sinne ja Oriveden määränpää saavutettiin illalla. Ainoa huonopuoli oli, kun tällä matkalla minulle iski aikamoinen pärskimistauti, kunnon nuha, jota ei ole aikoihin ollut. Tätä kirjoitellessa lepo vei taudin, kyllä sänky on hieno keksintö näissä tapauksissa, jos sitä vain pystyy käyttämään. Eläkeläinen pystyy.
Tossun jäljet jäi tekemättä Savonlinnaan ja Kerimälle.  Mutta tehdään niitä sitten taas paljon välille Paltanmäki-Lepra OriRun:ssa 21,1 km ensi lauantaina. Näin se elämä jatkuu....