Miks leivo lennät Suomehen.....

Huhtikuun puoliväli on ylitetty. Jäät ovat lähteneet Oriveden järvistä, synkimpiä metsälampia lukuun ottamatta. Elämä eläkeläisellä yleensä menee tuttua rataa. Minulla siihen kuuluu juoksulenkkeily tärkeänä osana. Nyt olen vielä tänä talvena ja keväänä aukaissut uusia ovia, kun kävin Sorin sirkuksen aikuiskurssit. Hyvät kurssit jo pelkän voimistelun takia. Sitten vielä laitteilla taiteileminen siihen päälle ja jonkat. Hyvää teki kaikin puolin.
Kevät minulle on kaikkein hienointa aikaa. Uusi elämä nousee mullan alta. Äänet luonnossa lisääntyy. Viikko sitten olin  mönttötalkoissa. Jokainen sai tehdä linnulle möntön. Elvin avustuksella tein pesäpöntön hömötiaiselle. Se on siitä erikoinen, kun se täytetään saha-ja kutteripurulla. No meillä ei ollut kutteria, laitettiin sekaan vähän sammalta. Veimme sen metsään. Nyt hömötiainen tulee ja alkaa tehdä itselleen pesäkoloa. Sehän käy helposti, kun sahanpurut ja sammaleet vek, ja siinä se on. Tämä on hömötiaisen juksausta, mutta samalla hjelppaamista. Kohtahan se nähdään toimiiko, ainakin 50-luvulla se toimi.
Tänä aamuna vedin hyvän kymmenen mailin juoksun tutulla lenkillä. Metsää, peltoa ja järviä riittää. On se käsittämätöntä tuo linnun laulu. Punarinnat, mustarastaat, punakylkirastaat, peipot, tiaiset, sirkut ja leivot. Nuo kaikki tunkeutui minun silmieni ja korvieni kautta aivoihini. Täydellistä huumetta. Todellista efedriiniä. Jalat keveni, vauhti kiihtyi, hurmoos tuli. Huomaamatta oli kotiovella. Aina yhtä käsittämätöntä.
Mutta tuohon otsikkoon. Niin, miks leivo lennät Suomehen? Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus. Ei missään ole niin sinistä taivasta, ei missään ole niin kauniita poutapilviä, nuo lampaat taivaan sinisen, ei missään ole niin sinisiä järven pintoja ja niin paljon, ei missään ole niin kaunista siniristilippua liehumassa salossa kuin Suomessa (vaalipäiväliputus). Mitään muuta vastausta ei tarvita. Jäädään katselemaan ja kuuntelemaan kevättä!! Ja nyt äänestämään.