AURINKOA

Kevät on edistynyt jo pitkälle. Aurinkoisia päiviä on kestänyt kohta viikon. Hankikantoset olisivat kovia kuin sementti, mutta tärkein siis puuttuu hanget. Mutta ei ihan. Ruoveden puolella Siikanevalla on päässyt niistä nauttimaan . Suo keskeltä on sulanut, mutta reunoilla pääsee sujuttelemaan hienosti. Lauantaina sekä tänään aurinkoisella hangella Elvin kanssa nautin täysin siemauksin suksen sujuttelusta, makkaran paistosta ja pullakahveista. Elämä hymyili auringon kanssa.
Sukset ja sauvat ovat olleet käytössä, mutta myös tossut. Soratiet ovat sulaneet jäistä. Tiet ovat aamulla jäässä, mutta päivällä märkiä. Mutta parempi sekin kuin jäätikkö. Juoksulenkit ovat sujuneet nyt myös mukavasti. Mutta oli minulla toissa viikolla ilkeä flunssa. Se parani nopeasti, kun iski kuumeen. On se hieno kehon suojamekanismi. Lenkkeihin on hienon sävyn tuonut töyhtöhyypät pelloilla.
Sirkuskurssit ovat jatkuneet. Välillä aika vaativat. On kiivetty ja pyöritty tangolla, on roikuttu nauhassa ja hypitty trampoliinilla. On heitelty keiloja ja renkaita. Alkujumpassakin juostiin sisällä taloa ympäri ja välillä voimisteltiin kahvakuulien kanssa ja venytykset päälle. Se on kyllä tehnyt hyvää jäykälle olemukselleni.
Kevään edistymistä jään odottelemaan muuttolintujen kera, mutta takatalveakin voi heittää. Mutta sieltä se aina tulee ennemmin tai myöhemmin. Eihän siihen enää kauan mene kuin shortsit jalkaan ja menoks!