ELOKUU

Helteet ovat takana päin ja sateet tulleet. Viljoille on vesi nyt pahaksi, mutta järvien pinnoille hyväksi. Yli kaksi viikkoa sitten juoksin Jennin kanssa Hämeenlinnan puolimaratonin. Hellettä oli ihan tarpeeksi, mutta mukavastihan tuo meni. Kaurialan kenttä on kyllä aina yhtä vaikea löytää. Hämeenlinna on kaunis kaupunki ja on tullut tutuksi jo 50-luvulta meidän Taimi-tädin kotikaupunkina.
Nyt lauantaina sitten tempasin sen Helsinki City Marathonin. Aikaa meni rutosti 5 tuntia, mutta ei kyllä ollut mihinkään kiirekään. Siinä sai välillä mukavasti jutella juoksija kavereiden kanssa. Tunnelma oli mahtava osallistujien keskuudessa ja myös katsojien. Elvi oli Ritvan ja Annelin kanssa kannustamassa ja Elvi antoi espalla juomapullon. Sää ei ollut enää helteinen. Reitti itsessään on kyllä vaativa. Mutta merimaisemat hivelevät ja oli tyyni ilma. Siskon ja hänen poikansa luona vierailimme ennen juoksua ja sen jälkeen hyvillä pizzoilla!
Jos maratonilla haluaa hyvää aikaa juosta, niin tärkeä 30 km:n lenkki on kyllä kerran viikossa asfaltilla tempaistava, että jalat tottuvat iskutukseen. Muuten kyllä vauhti hidastuu loppua kohden.
Tässä pientä päivitystä juoksuihin, joten tossun jälkiä on nyt sitten asfalttiin jäänyt