Koli

Monta kertaa on puhuttu vaimon kanssa, että kyllä siellä Kolin kallioilla täyttyisi käydä ottamassa valokuvia. Olavin kanssa siellä kyllä olin v. 1971. Ja kun ei siihen Kolin maasto ultraankaan pysty osallistumaan, liian rankka, niin saatiin nyt päätös aikaiseksi, että nyt lähdetään. Viime viikolla siellä sitten oltiin. Helle helli mahtavasti. Ensin olimme yhden yön Joensuussa. Hieno kaupunkihan se on ja keskusta pyörittiin toreineen ja satamineen tutuksi. Asemallakin sattui olemaan pieni sirkus. Näin pääsin itsekin heittelemään palloja ilmaan ja samalla saamaan uutta opetusta jonglööri taitoihini. Oli kiva hetki. Asemapäällikön poikana tietysti vanha höyryveturi kiinnosti.
Seuraavana päivänä suuntasimme luonnon kauniille Kolille. Onhan siellä suomalainen maisema parhaimmillaan. Kallioita tuli kierreltyä. Ja otettiin nyt sitten niitä kuvia myös. Löysimme vähän kauempaa mahtavan komean hiekkarannan asuntovaunu ja-auto alueelta. Siellä kelpasi uida. Yhden yön yövyimme hotelli Kolilla. Seuraavana päivänä menimme laivalla yli Pielisen. On autolautta, joten matka kulki Lieksaan. Aava selkä aukeaa kohti Nurmesta. Vajaat pari tuntia Pielisen ylitys kestää. On se komea iso järvi.
Näin alkoi kotimatka Lieksasta kohti Orivettä. Kermassa pidettiin ruokatauko. Kerma on kuuluisa mm. kanavasta ja Kerman Kallesta, joka ennusti säät ´nappiin` ja niin saavuttiin helteisen päivän iltana Orivedelle. Ei voi kuin kiittää ilmastoitua autoa. Kyllä kelpaa ajella kuumina päivinä.
Eilen kävin Elvin kanssa mustikassa Eräpyhässä. Kyllä jonkin verran löytyi. Mutta hyvä mustikka vuosi ei Orivedellä ole, kun talvi meni ilman lunta ja pakkaset vei varvut. Onhan se aina kiva Eräpyhässä myös pulahtaa minulle niin historiallisessa paikassa Längelmäveteen.
Juoksutkin on kulkenut hyvin, onhan täytynyt tottua myös kuumassa juoksemaan. Voihan se olla että Helsinki City Marathon juostaan kolmenkymmenen asteen helteessä.
Näin tällä kertaa. Ja lopuksi kuvia!