HELLETTÄ

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kesä on edennyt hyvää vauhtia ja mikä parasta, hienossa säässä. Tossut on jättänyt lämpöiseen asfalttiin omat jälkensä. 12.7 lauantaina juostiin Siitaman Sikamaraton 22,4 km. Osallistuin siihen nyt eka kerran, vaikka juoksu on järjestetty virallisesti jo muutaman kerran. Lenkki sinänsä on aivan hurjan tuttu. Silloin kun asuttiin Ruskeamäessä, niin Olavin kanssa vedeltiin sitä alvariinsa. Itse tämän sikamaratonin lähihistoria on ihan oma tapaus. Monet asiat lähtevät liikkeelle vedonlyönneistä. Niin tässäkin tapauksessa asia lienee ollut. Tämä on tapahtuma on tosi hienosti junailtu, onhan järjestelyn takana hyvä nuorisoseura. 2t 21min meni aikaa minulta, mutta oli kiva juosta yhdessä tutun kaverin kanssa ja jutella siinä samalla kaikenlaista. Illaksi saimme kahvivieraita, kun tutut ihmiset olivat Satakunnan puolelta myös lähteneet sikamaratonille.
Tässä eräänä päivänä suoritin vauhdikkaamman vedon. Juoksin Kiikan mäkeä alas pyörätietä ja huomasin pääskyn asfaltilla ja ehdin ajatella, voi kun on kuollut siihen. Mutta samalla välähti: sehän on tervapääsky eikä varmaan kuollutkaan, vaan ei pääse siitä ylös. Löin liinat kiinni ja palasin takaisin. Otin linnun käteen. Se katsoi silmillään minua ja pyysi, auta minua nousemaan ilmaan. Tein voimakkaan alhaalta ylös heiton, niin kuin pesäpallo syöttäjä. Tervapääsky löi voimakkaasti siivillä ja hienosti lähti lentoon. Sitten se teki kauniin kaarroksen minun pääni yläpuolella kiitokseksi ja kaarsi taivaan sineen. Vaikuttavia tapauksia nämä. Ja panee ajattelemaan eläinten tunne puolta.

 

Mökki elämääkin olen Elvin kanssa saanut jonkin verran elää. Iitissä olimme ystävämme kanssa viime perjantaina tuttavien mökillä saunomassa ja uimassa ja hyvillä ruoilla. Ja perinteinen Hiiden vuoren valloitus myös kuului ohjelmaan. Kiitokset isäntäväelle!
Eilen oli sitten ohjelmassa Elvin ja hänen kummi tytön ja minun retki ensin kiinalaiseen ravintolaan Tampereelle syömään ja sen jälkeen Laukontorille kahveille ja jäätelöille. Mutta se ei ollut reissun päätarkoitus, vaan Valkeakosken kesäteatterin näytelmä: Kesäillan valssi. Todella nautittava esitys. Ei tullut yhtään ajatusta, että loppuisi jo kuin jossain aikaisemmissa kesäteatterinäytöksissä on minulle tapahtunut. Kyllä joutui nauruhermot välillä koville. ja olihan musiikkikin taattua tavaraa.
Tänään vedin tutun Lyytikkälän lenkin vauhdikkaasti kirkkaassa aamupäivän auringon paisteessa. Kyllä uinti maittoi sen jälkeen!
Tästä elämä jatkuu ja reissut sen kuin pitenee. Huomenna on sitten vuorossa Koli, mutta siitä sitten myöhemmin. Niin kuin täällä päin on tapana sanoa, että kattellaan!