Talviolympialaiset

Yli viikko on nyt kisoja käyty. Elämäni on täysin pyörinyt niiden ympärillä. Voin kyllä hyvin sanoa, että täysin siemauksin olen kyllä niistä nauttinut.  Hienot kisat ovat. Rahaa on palannut, mutta hyvin pieni määrä siihen mitä menee aseisiin. Siihen, että ihmispoloisen henki saadaan pois. Muutenkin meidän jokaisen yllä keikkuu damokleen miekka. Rahaa palaa myös avaruuden valloittamiseen, eikä mitään hyötyä tavalliselle ihmiselle. Nyt ainakin pääsee meikä poika näistä elämään. Naisten viesti oli jännitysnäytelmä ja suuri nautinto! Kiitos!
Pari televisiota ja netti pitävät tapahtumien seuraamisen hektisenä. Henkilökohtaiset lajit ovat sydäntäni lähellä, niistä hehkuu valtava tunne. Varsinkin hiihdot, jossa taistellaan väsymystä vastaan. Sen pystyn itse täysin aistimaan. Onhan sitä juoksun myötä sekin tullut tutuksi. Eilen tuli Kaisan laji ampumahiihto. Ovikello soi juuri, kun Kaisa lähestyi viimeistä ampumapaikkaa. Menin äkkiä avaamaan. Meidän ystävä oli siellä tulossa meiltä hakemaan puhelimen laturia. Onneksi Elvi oli kotona. Olin niin paneutunut kisaan, että yhtään en muista mitä hän minulta kysyi. Elviltä jälkeenpäin kyselin, ihan hyvin olin vastannut. Juuri päättyi pikaluistelu ja taas Hollannin kolmoisvoittoon nyt 10000 m:llä. Hollantilainen syntyy luistimet jalassa, niinhän sitä on sanottu.
Vaikka kisat ovat käynnissä, silti tossun jäljet ovat tiehen jääneet. Yli kympin lenkit ovat sujuneet keväisessä säässä hienosti. Olavin kanssa on lenkillä ollessa tarkkaan tapahtumat käyty uudelleen läpi. Ja käsitelty niitä monelta puolelta. Huomenna on jännä päivä. Jäädään seuraamaan!!