ELOKUUN HELLETTÄ

Varsinaisten kesäkuukauksien viimeinen viikko on ollut tosi komia ja helteinen. Juoksulenkit on taittuneet shortseilla ja verkkopaidalla. Jalassa tossut: hoka one one clifton 6 on mahtava tossu kaikkinensa. Kilometrivauhti paranee itsestään muutaman sekunnin. Joskus olen ajatellutkin, olisikohan 70-ja 80-luvulla näillä taittanut maratonin alle 2.50. Vähän tottumusta hokat vaatii. Joka päivä niillä ei kannata juosta, ovat sen verran tavallisiin tossuihin verrattuna erilaiset. Jalkaterän täytyy saada eri iskutuksia. Mutta ovathan ne mainio keksintö.

  Kesällä ovat hölkkäkisat jääneet väliin, mutta tässä iässä ne eivät olekaan enää niin tärkeitä. Tärkeintä on, että vielä pystyy juoksemaan. Onhan lähes 49 vuoden aikana saanut kaikkeen osallistua. Siitä on aikaa, kun kuulantyöntö vuonna 1971 vaihtui kestävyysjuoksuun. Aikamoinen muutos silloin tapahtui.

  Retket ovat myös mukavia. Kevät on kyllä minun mielestäni retkeilyn taholta parasta aikaa. Silloin erityisesti korvat saavat sinfoniaa. Lintujen laulu kaikkinensa ja erityisesti ne tuntien on sitä parasta musiikkia. Nykyään, kun luhtakerttunenkin on alkanut laulaa päivällä. Ruska-aika on kyllä myös vaikuttava.

  Eilen tein Elvin-ja ystävämme Arjan kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon eli Helvetinkolulle Ruovedelle. Sattui niin hauskasti, että Espoon ala-asteen koululaiset, 52 oppilasta, olivat leirikoulua koko viikon viettämässä sillä alueella. Oli siinä tulentekopaikalla hulinaa. Heillä oli hernekeitot keitettynä. Päästiinhän mekin kuitenkin makkarat paistamaan. Onhan se hieno kansallispuisto jylhine näköaloineen ja koluineen. Mutta on ollut niin kuivaa, ettei vettä virrannut missään.

  Kanadasta oli heinäkuussa meillä sukulaisia vierailemassa. Siskon tytär Terhi perheineen vietti kolme viikkoa Suomessa. Asustivat Kuhmoisissa ja sieltä päin kävivät meillä pari kertaa. Tekivät myös retken Päijänteen kansallispuistoon Kelventeelle. On mahtava paikka. Ensi kesän ohjelmaan on merkattu meidän retki sinne.

   Uudestakaarlepyystä oli Sanna, Jenna ja Liam myös käymässä meillä. Oli tosi ihana tavata heitä. 

   Suomenlinnakin tuli nähtyä kesän aikana. Historian lehtien havinaa sai kokea.

   Tärkeänä ohjelmana on ollut minulla Teemun kanssa jonglööri harrastus. Ollaan paljon erikseen treenattu. Minä Oriveden Opiston vanhalla nurmettuneella lentopallokentällä ja Teemu omalla pihapuistoalueella. Meidän esiintymisnimet ovat jönklööri Kalla ja heittelijä_se Temmu. Pari kertaa esiinnyttiin elokuussa Juhla-ja Liikuntatalon Taiston tilaisuuksissa. Pääesiintyminen oli Oriveden kaupungin 150 vuotisjuhlassa Mämmilän elomeiningeissä 24.08.2019. Jäähallin vieressä olevalla kentällä. Lava oli rekan peräkärrystä muotoiltu, kuten tälläisissä tapahtumissa usein tehdään. Viiden minuutin esitys meillä oli renkaineen, palloineen ja keiloineen. Temmu on taitava tekemään temppuja kolmella pallolla. Minun pravuuri numero oli omenan syönti. Kaksi palloa ja yksi omena. Sai olla tarkka ja nopea, kun heitteli niitä yhtä aikaa, että haukkasi omenaa eikä palloja. Ihan hauska juttuhan se kaikkinensa oli. Koko 150 vuotisohjelma oli loistava. Kruununa Rohan tallien esitys Juhana III hevosturnajaiset.

  Tuttavan rantasaunalla on vietetty uiden ja saunoen ja makkaranpaistoineen pari kertaa tänä kesänä. Sauna ja uinti on mainio yhdistelmä.

  Arboretun Tampereella oli hellejaksolla ohjelmassa tuttavapariskunnan kanssa. Upeaa kukkaloistoa.

   Näin kesäkuukaudet ovat hurisseet vauhdilla elokuun loppuun. Olkoon syksy myös mukavaa aikaa...

Kuula saa kyytiä lähes 50 vuotta sitten Uiherlan kentällä

Jonklööri Kalla vauhdissa

                                                  Helvetinjärven rannalla

Juhannusta kohti

Alkukesä on hienoa aikaa. Luonto on täynnä loistoa ja ääniä. Lintujen äänet olen oppinut erottamaan jo suhteellisen nuorena. Vanhinta veljeä on siitä kiittäminen. Kesämökillä Eräpyhässä luonnon äärellä se oli hyvin luontevaa. Pönttöjä oli monelle linnulle, jopa suuri pönttö isokoskelolle. Linnunpesiä myös löydettiin. 

  Kasvit tien varressa tuli opeteltua juoksulenkeillä. Mutta eihän niitä kaikkia kuitenkaan tunnista. Mutta sen kyllä huomaa; kaikki kukkii keväällä aikaisemmin, kuin ennen.

  Meillä Orivedellä on Hörtsänän arboretum. Siellä pääsee tutustumaan erilaisiin puihin ja kasveihin. Tänään tehtiinkin Oriveden perinteentallentajien ja ulkopitkäjärveläisten kanssa retki sinne. Kari Rannanautio oli matkan hyvä selostaja. Esa Kallio on sitä aluetta kunnostanut ja on täydellinen asiantuntija siinä hommassa. Unkilan tilalla käytiin myös. Saatiin syödä herkullista hirvikeittoa. Unkilan tilasta saatiin hyvät tiedot Anteron ja nuoren emännän Sannan esittelyssä. Kirkkovenerannassa juotiin nokipannukahvit ja nautittiin raparperipiirakat. Antero Unkila ja Aarre Salonen esitelmöivät  kirkkoveneistä. Itse tehdyistä. Pirkan soudussa ovat hyvin siitamalaiset pärjänneet.

  Lähiseutu onkin ollut kohteena hyvin. Eilen olin Elvin ja Arjan kanssa vanhat pihat ja talot kierroksella. Se oli Orivedellä viikonlopun tapahtuma. Tunkelon talo Längelmäellä on aivan mahtava. Lohikeitto maistui vanhassa pirtissä herkulliselta.

  Viime lauantaina oli Anun maraton Nokian Eedenissä kuumissa olosuhteissa. Matkat olivat 50 mailia, maraton, puolimaraton ja kymppi. Itse valitsin puolimaratonin.Vauhdista ei voi puhua, mutta suhteellisen helposti meni. Järjestelyt olivat 100% et. Juomia oli 3 km:n välein kaikenlaisia mm. cocacolaa ja vissyä. Kylmää vettä sai heittää välillä niskaan. Huippu tiimi junailemassa.

  Juhannus on meillä kohta herttainen.....

Kesäpäivä Längelmäellä

Retkellä

Markus Varesvuo ottanut hienon kuvan punavarpusesta. Nyt niitä laulaakin eli viheltää.

Aika kuluu

Talvi on mennyt ja kohta kevätkin. Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin. Tapahtumat seuraavat toisiaan. Näin eläkkeellä ollessa tuntuu siltä, että kaikki menee sillä tavallisella rutiinilla.    

Tänään, kun kirjoitan tätä, on Kaisaniemessä jääkiekko juhla. Väkeä on valtavasti. Niinistön puhe joukkueelle oli hyvä ja vaikuttava. Jääkiekko on nyt huipussaan. Olihan Suomen pelit huikeita. Mörkö sisään. Poika on kotona.

  Ajattelen omia harrastuksiani. Niitähän on; juoksu. Muuten villasukkajuoksun SM kisa Orivedellä viime talvena oli hieno menestys. Ensi talvena uudelleen. Sitten on harrastuksenani myös hiihto, kuntosali, kuorolaulu, jongleeraus, kävely ja retkeily vaimon kanssa, varsinkin näin keväällä. Linnut kuuluvat harrastuksen piiriin, joten retkeilyn muodossa niitä pääsee hyvin seuraamaan. 

  Juoksulenkkeily on sujunut hyvin, pääasiassa n. kympin matkoina. Team Raholan tapahtumissa olen ollut mukana. Sielläkin matkana kymppi. Mukava on aina nähdä kivoja juoksuystäviä. 

  Hiihtoharrastus jäi aika pieneksi tänä talvena. Suurin syy oli, kun lähiladut häipyivät nopeasti. Paltanmäki-Lepra ja Teerijärven lenkit olivat kuitenkin pitkään kevääseen asti hienossa kunnossa. OrPon hiihtojaosto on tehnyt hienoa työtä vuosittain.

  Retkeilystä täytyy mainita erityisesti Kintulammen retkialue Teiskossa. Sain Elvin kanssa kauniina toukokuun lauantaina retkeillä  hienolla reitillä.

  Kesä on kynnyksellä. Suomen suvi on aina hieno. Hyvää kesää!

Kesää odotellessa

  

  

  "Simo siltoja tekevi. Martti maita vahvistaapi. Antti aisoilla ajaa. Nikolai yhteen nivoo". Näin tämän sananparren mukaan talvi on saapunut. Hiihtokelit ovat jo hienot. Vielä ei ladulle ole paljon tullut mentyä.  Ehtiihän tässä. Flunssakin on häirinnyt, mutta nopeasti se päättyi. Ennustettu on koviakin pakkasia. 
  Joulu on jälleen takanapäin. Jouluja tulee ja jouluja menee. Joulukuusen kynttilöille meillä vain kävi niin, että Tokmannin sarja oli sellainen, että palauttaa tarvitsi. Onneksi sähköliike Uitilta saatiin komeat kynttilät. Joten joulukuusi loisti.
  Joulunaika kaikkinensa oli ihan jännittävä. Minulla oli muutamia jonglööriesityksiä pikkujouluissa. Sports Team Raholan pikkujoulu oli kiva ja siellä oli mukava esiintyä Teamin innokkaille jäsenille. Olihan Johanna vielä apuna. Hienoa porukkaa. Toinen mieleen jäävä esiintyminen oli Temmun kanssa kehitysvammaisille Lupiinissa. Innostus ja vastaan otto on vaikuttavaa. Pari tyttöä pääsi myös valopalloineen mukaan. Pallolahjatkin saivat. Muita pieniä esiintymisiä minulla oli näiden lisäksi  myös.
  Jouluaattona joulupukki vieraili vanhusten hoitokodissa Särkänkodilla. Aatu ja Nella tontut olivat hyvänä apuna lahjojen jakamisessa. 
  Tietysti kirkkokuoron esiintymiset kaiken lisäksi toi paljon toimintaa joulun ajaksi.

joulupukki tonttujen Aatun ja Nellan kanssa

Arja ja Elvi kirkkolahden rannalla jouluaattona

  Tossut ovat lumeen jättäneet hyvin jälkiä. Mutta 26.01.2019 eivät tossut jätäkään jälkiä, vaikka on hurjat juoksukisat kaikkine oheistapahtumineen. Silloin järjestetään Orivedellä Suomen ensimmäiset Villasukka-juoksun SM-kisat. Siitä tulee jännittävä tapahtuma. Villasukat jalkaan ja menoks.
  Itsenäisyyspäivänä olin mukana perinteisellä Team Raholan järjestämässä Juokse Sorvassa tapahtumassa. Kaikki järjestelyt pelasivat jälleen hienosti. Mutta onhan porukka parasta A-luokkaa.
  Härkäviikot ja reikäleivät tai selkäviikot ja läpileivät ovat alkaneet. Näin mennään talvea eteenpäin.

     Lokakuu 2018

Talviaikaan siirryttiin viime yönä eli normaali-aikaan. Saa nähdä, kumpi tulee pysyvästi voimaan. Kesä-vai talviaika. Kelloja vaan on kuitenkin siirretty, aurinkoa ei.

 Ensilumikin saatiin itäiseen Oriveteen viime perjantaina. Keskustan alueella ei normit täyttynyt. Siis seuraavana aamuna klo: 8.00 1cm maassa. Näin ilmatieteen laitos on määritellyt asian.

 Ihmisiltä usein kysytään, ovatko he syksy vai kevät ihmisiä. Minä olen aina ollut kevät ihminen. On sykähdyttävää tuntea uuden elämän alku sekä nähdä hiirenkorvalla koivun lehdet. Paljon tietysti johtuu minun osaltani siitä, kun tunnen käytännössä linnut ja niiden laulut. Muuttolintujen paluu on niin kiehtovaa. Sitä on vaikea kuvailla.

 Mutta nyt on syksy ja sen hieno ruska on takana. Onhan se säväyttävä ja kuvauksellinen. Mutta: "Lintusten tie etelään vie, siellähän kesäkin ikuinen lie" näin me laulamme tunnetussa syyslaulussa. Kurkiaurat taivaalla tekevät haikean olon. Mutta näinhän on meidän elämämmekin. Luovuttava on kerran. Syksy on kuitenkin elämisen takia tärkeä. Syksyllä korjaamme kesän sadon. Viljasadosta tuli nyt heikko, mutta omenia riitti ja puolukoitakin. Karpaloita jonkin verran ja suppilovahveroita löytää, kun osuu oikeaan kohtaan metsässä. Hirvikärpäsiä; niitä riitti yllin kyllin.

 Perhepiirissä on tapahtumia riittänyt mukavasti. Sisar Onerva ja hänen miehensä Martti Calgarysta olivat meillä syys-lokakuussa kaksi viikkoa. Oli tosi kiva tavata. Olihan edellisestä vierailusta kulunut yli seitsemän vuotta. Suomessa he viipyivät kolme viikkoa yhteensä, osan Lahdessa Martin siskon luona.

 Uusikaarlepyystä saimme vieraaksemme Sannan ja hänen lapsensa Jennan ja Liamin. Koululaisten syysloman aikana. Heidän kanssa oli kiva touhuta kaiken laista. Pari vuorokautta vierähti nopeasti.

 Ovathan tossutkin jättäneet jälkiä edelleen Oriveden polkuihin ja tien pintoihin. Myös Team Raholan Juokse Sorvassa olen tänä syksynä ollut kaksi kertaa. 22.9 tapahtuma järjestettiin Juhani Yli-Marttilan 100. maratonin ja 30v. synttärien kunniaksi. Tarjoilut pelasi. Hieno tapahtuma, jossa oli taas kaikki matkat 10 km, puolimaraton, 30 km, maraton ja ultra 50km. Seuraava olikin viime lauantaina 27.10 Harri Riutan 50v. päivien merkeissä ja kakkua syötiin. Mutta juostiin ensin ja matkat taas kaikki samat ja järjestelyt pelasivat kuin rasvatut. Minä itse niissä juoksin kympit. Team Raholalle järjestelyistä syvä kumarrus, ennen kaikkea Anulle ja Markukselle.

 Jonglööri seuraakin olen saanut, kun Temmu ,nuori mies, on tullut mukaani Taiston talolle treenailemaan. Hän on taitava kolmen pallon jutuissa.

 Kirkkokuoro harjoituksetkin ja esiintymiset kirkoissa ovat ihan hyvässä vauhdissa. Joululauluja harjoitellaan myös. 

 Onhan se ihan mukava, kun eläkkeellä ollessa on pientä touhua. Tänään alkoi Ylellä hiihtokausi. Nyt oli hiihdon Suomen cupVuokatista. Hiihtourheilu vie viikonloput tv:n ääressä aika lailla. Hiihto kuuluu talveen. 

Onerva, Jenni, Pasi, Kalevi, Martti

Martin kanssa tehtiin päivittäisiä kävelyretkiä

Syksyinen kotitie

Liamin kanssa heiteltiin jonkkapalloja

Jenna ja syksyn lehdet

Joulu lähestyy

Kuuma kesä!

Pitkä kuuma kesä on vietetty. Vielä varmaan kesää on jäljellä. Asfaltti ei kuitenkaan ole niin sulana ollut, että siihen olisi juostessa tossun jäljet jäänyt. Aamuisin ei ole tarvinnut kuin shortsit päälle ja tossut jalkaan ja eikun menoks. Senjälkeen on ollut nautinnollista pulahtaa järveen, joka on ollut vähän liiankin lämmin. Helppoahan se on, kun ei tarvitse lenkille lähtiessä vaatteiden kanssa sohlata. Jos olisi ainainen kuuma kesä, niin pieneksi jäisi urheilukauppiaiden vaatteiden myynti. Juoksut on hyvin jatkunut, mutta juoksutapahtumiin ei ole tullut osallistua. Mutta syksyn tullen sitten.

  Urheilutapahtumat muuten ovat kyllä kiinnostaneet. Nuorten MM- kisoja tuli heinäkuussa paikan päällä Tampereella käytyä katsomassa. Saivat urheilijatkin maistaa Sumen hellettä. Aikuisten EM-kisat sitten tuottivat television ja netin tuijotusta. Mitaleita ei tullut, mutta Suomen urheilijat urheilivat hyvin omalla tasollaan.

  Päätettiin tehdä kuuman kesän kunniaksi länsirannikon reissu Kristiinankaupunki- Kaskinen-Närpiö- Vaasa-Uusikaarlepyy. Muutaman päivän matka heinä-elokuun vaihteessa oli ihan onnistunut. Auto kuitenkin meinasi ennen Krstiinankaupunkia lopettaa yhteistyön. Mutta kaupungista löytyi ystävällinen autokorjaamo KRS Auto Center. Siellä vika selvisi heti ja niin korjaamo hommasi sytytyspuolan ja se vaihdettiin, ja matka jatkui. Harvinaisen ystävällistä ja nopeaa palvelua. KIITOS!

  Närpiössä tuli käveltyä kovassa kuumuudessa. Kirkkotallit ovat todella erikoinen nähtävyys. Tavallaan ainutlaatuinen.

  Vaasassa on vaimon sukulaisia. Heidän luonaan vierailtiin ja käytiin syömässä Strampen ravintolassa herkullinen siika-ateria. Pieni laivaristeyly saaristossa toi tädin huvila-ajat mieleen. Isäni on kotoisin Vaasasta, joten kaupunki on hyvin tuttu. Vanhan Vaasan rauniot ovat vaikuttavat. Raippaluodon silta on jo sinänsä Suomen pisimpänä siltana nähtävyys. Raippaluodossa vietettin Elvin veljen tyttären ja hänen lapsiensa kanssa kiva heltinen kesäpäivä uiden ja ruokaillen. Hienolla paikkaa sijaitsee hotelli Scandic Waskia. Siellä vitettiin pari yötä ja matka jatkui.

  Saavuttiin Uusikaarlepyyhyn ystävien kauniille uudelle huvilalle. Meri avautui tyynenä. Merivesi oli harvinaisen lämmintä. Uinnit, ruokailut ja ystävien kanssa keskustelut toivat päivään iloa. 

  Nyt olikin kotimatkan aika ja se menikin voimakkaiden ukkossateiden kera.

  Monen eläkeläisen elämä on tasaista kulkua. Minulla on ohjelmassa fyysisellä puolella juoksulenkit, kuntosalit ja  jonglööri harjoitukset. Ne menee rutiinilla,  mutta on hienoa, kun on ohjelmaa.  Kaikki ns. lomareissut tuovat elämään kuitenkin erinomaista vaihtelua.

  Heinäkuussa saimme vieraaksemme siskon pojan ja hänen vaimonsa Kanadasta. Hekin pääsivät nauttimaan Suomen helteistä. Oli kiva tehdä retki Pukalaan.

  Tällä viikolla on ollut toimintaa. Torstaina oli tilaisuus Eräpyhän tarinoista Nunnan laavulla. Samalla paikkaa on ollut meidän kesämökkimme 1956-1987. Olin kertomassa siitä historiasta.

  Särkän kodilla on meidän ystävämme hoidossa. Eilen tehtiin yhteinen retki Oriveden hoitokotien kanssa Hörtsänän arboretumiin. Olihan siinä vilskettä kun omat autot ja pari bussia vei ikäihmisiä luontoon. Järjestelyt pelasivat hyvin Oriveden Vanhusneuvoston ja Oriveden Luonnonseutu yhdistyken järjestämänä. Esa Kallio piti hienon esitelmän ja kahvit, mehut pullineen ja keksineen maistui. Sää suosi. 
  Tämä oli kertomus suurpiirteittäin kesästäni. Ei muutakuin syksyä kohti. Mutta ei lausuta vielä sitä Helismaan lyhyintä runoa. Syksyn lehti, maahan ehti.

Retkellä Oriveden Pukalassa

Närpiön kirkkotallit ihmisille ja hevosille

Vanhan Vaasan rauniot

Kesämökkimme vain enää kuvina muistoissamme

Samalla paikalla nykyään laavu

  

 Täyttä kesää

 Kesä alkoi tarkasti Orivedellä lauantaina 5.5.2018 klo:12.00 ja tietysti muualla etelä ja keskisuomessa. Ei ehtinyt olla edes kevättä, niin rajuna alkoi heti lämpötilat. Muuttolinnut saapuivat rytinällä. Tuomet, syreenit, pihlajat ja omenapuut puhkesivat kukkaan vauhdilla. Lapsien äänet uimarannoilta kantautuivat kauaksi. Ainoa huono puoli oli kuivuus. Se koettelee edelleen tänään 14.6 rajuna. Ensi viikolla saadaan sitten virkistävät sateet? Muistutukseksi tähän. Vuonna 1993 alkoi kesä 25,4 ja päättyi 24.5. Sen jälkeen tuli kylmyys.

 Edellisestä kirjoituksestani on taas pitkä aika, joten täytyy muistella tarkkaan mitä sen jälkeen on tapahtunut. Hyvänä apuna on tietysti päiväkirja.

 Huhtikuu meni sitkeää flunssaa sairastellessa. Onneksi ehdin Elvin kanssa tekemään pääsiäislauantaina hieno hiihtoretken jäätä pitkin Eräpyhään auringon porottaessa. Tervehtyminen flunssastani tapahtui ennen aikaisen kesän tuloa. Näin pääsin osallistumaan Raholan kympille 6.5.

 Se olikin toinen kevätkesä päivä. Hienolla reitillä oli mukava juosta mm. pajulinnun, kirjosiepon ja mustarastaan säestäessä. Ja järjestelyt olivat ensi luokkaa. Kyllä Team Rahola osaa.

 Olen vaimoni kanssa muutaman vuoden puhunut, että Nuuksioon pitäisi keväällä tehdä retki. Tänä keväänä se sitten toteutettiin. Ja kaiken kukkuraksi olikin jo kesä.

  Maanantaina 14.5 suunnattiin auton nokka kohti Nuuksiota. Majoituttiin rauhalliseen hotelliin. Sieltä käsin tehtiin retkiä. Televisiosta kuulimme ensimmäisenä päivänä, että Nuuksion metsäpolulla oli tapahtunut ryöstö edellisenä lauantaina. Ajateltiin. Ystävät luulee, että meidät on ryöstetty. Toisena päivänä pitkältä retkeltä tullessamme polun loppupäässä tuli kolme nuorta naista vastaan kamerat ja lehtiöt kädessä. Heti tulivat kyselemään saako haastatella. He esittelivät itsensä. Ovat Helsingin Sanomien toimittajia. Lupauduin ja siinä sitten kyselivät pelottaako liikkua täällä. Ei kyllä pelottanut. Ajatuksenakaan se ei ollut tullut mieleen. Toisaalta, ei varkaat jaksa kuumassa metsässä kyttäillä. Pelkäävät vielä karhuja. Niin tehtiin minusta haastattelu video ja Elviä ja minua filmattiin vielä polulla kävelemässä. Netti lehdessä oli video ja paperisessa haastattelu kuvineen. Pari yötä vietettiin Nuuksiossa ja tultiin Helsingin Kaivopuiston kautta pois.

 Yksi mainittava luontoasia on näin kesällä ilahduttanut, kun puukiipijä on pesinyt rakentamassani pöntössä. On niin pieni terhakka lintu.

 Juoksulenkit ovat kulkeneet ihan mukavasti ja uinti päälle on ollut tehnyt ehtaa.

Team Rahola järjesti perinteisen Nokian Edenissä Anun maratonin ja 50 mailia ja lyhemmät matkat 9.6. Osallistuin kympille ja tulin toiseksi 70 vuotisten sarjassa. Ja kaikki järjestelyt pelasi tuttuun tapaan kuin rasvattu.

 Tänään vierailin vanhan ystäväni Pulmun kanssa uudessa Niementien kehitysvamma kodissa. Siellä asustaa mm. Pulmun veljen tytär. Häntä käytiin katsomassa. Vihdoinkin saatiin Orivedelle näin hieno laitos.

 Kesää on ollut pitkälti, mutta nyt on kuitenkin vasta alkukesä. Tästä jatketaan kohti Juhannusta. Nyt on tarettu. Tarkeneeko Jussina. Elämä kulkee...

puukiipijä

Raholan kympillä

Nuuksion kansallispuistossa, ja kuuma oli

tässä juttu

Kaivopuistossa selfietä