Lunta odotellessa

Pakkaset jatkuvat, mutta nyt kovemman viiman kanssa. Monet eläimet tarvitsevat myös lunta. Eilen näin seitsemän yksilön teeri parven koivun latvassa Vehkajärvellä autolla ajaessa. Nekään eivät pääse lumikieppeihinsä. Kärppä juoksenteli tänään Oriveden keskustassa. Veljeni näki sen Nordean nurkalla ja vaimoni myöhemmin sen kenkälintu patsaan vieressä. No onhan tässä vanhoja rakennuksia, joissa voi hyvin kärpänkin asustella näin lumettomana talvena.

 

Sitten ihan toiseen asiaan. Olin eilen käymässä Heinolassa. Käytiin vaimoni ja ystävämme kanssa hyvinvointi messuilla. Siellä oli kaikenlaista toimintaa. Oli myös laite, joka mittaa kehon arvot. Täytyihän ne mittauttaa, kun ilmainen palvelu vielä oli. Päällysvaatteet pois ja paljain jaloin laitteeseen seisomaan. Sitten mies analysoi tulokset ikä hyvityksineen. ``Yllätys, yllätys``. Rasvaprosentti oli niin alhainen, että käskettiin jopa nostamaan, voisikohan sitä suklaan syönnin määrää vielä nostaa? Nestemäärä kehossa oli hyvä ja lihasmassa ja luumassa. Kehon ikä on 50v. Että 15 vuotta putosi pois. Mutta eihän nämä asiat itsestään ole tulleet. Kyllähän siihen on tarvinnut määrätyn laista toimintaa harrastaa. Tänäänkin se toiminta jatkui 12 km:n juoksulla, niin että kyllä siihen tien kevyeen lumen pintaan tossun jäljet taas jäi. Siinä tuli taas luumassaa ja sitten kuntosalilla vähän myöhemmin ``lihasmassaa``. Että sillä tavalla!

MUISTELUA

Lähes tasan 41-vuotta sitten näin Olavin kanssa keskisuomalaisesta ilmoituksen. Toinen Suomi-Juoksu 100 km järjestetään 13.07.1973 klo: 22.00 Hartolassa Itä-Hämeen kansanopistolla, nykyisin Itä-Hämeen opisto. Innostuimme siitä aivan valtavasti. Se on meidän juoksu. Ajattelimme silloin heti. Sen kunniaksi vedimme heti 30 km:ä. Niinhän siitä tuli meille rakas juoksu. Rakkaus on jatkunut edelleen. Minulla olisi kesäkuussa 40. kerta.
Tänään oli lenkkisää iltapäivän auringossa tämän talven kylmin. Pysyi -20 asteessa. Viima kävi lännestä. Mutta hyvinhän toi kympin lenkki Olavin kanssa kulki. Tänään ei kuulunut sinitiaisen laulua, mutta kuulin sen jo eilen aamuna. Hienosti silloin helisteli. Auringon kaari nousee pikkuhiljaa aina vaan korkeammalle. Joten eiköhän talitiaisen se titityykin sieltä tule, tai nykyään tiityy tiityy. Jäädään kuulostelemaan!

Itä-Hämeen opisto Hartola

TALVIPÄIVÄ    Säät jatkuvat kuivina. Lunta ei saada kuin ihan pientä pakkaslunta vain. Ehkä sekin pelloilla auttaa, ettei routa tunkeudu ihan mahdottoman syvälle.

Juoksukeleissä ei ole ollut valittamista, kun pakkanenkin on pysynyt ihan siedettävissä lukemissa. Liukkaus, juoksijan pahin kiusa, on pysynyt poissa. Joten ei kun baanalle vaan, ja niinhän sitä on tullut tehtyäkin. Tänäänkin oli sää hivelevän kaunis.

Illat ovat olleet kirkkaat, joten on päässyt hiukan seuraamaan tähtitaivasta. Eilen tulin veljeni luota 21-jälkeen. Katuvalot haittaavat tähtien seurantaa, joten poikkesin hautausmaan kautta. Sieltä avautuikin tähdet kirkkaana. Olisi voinut myös vaikka laulaa ``tähtitarhain tuolla puolen`,`mutta nyt katsoin tähtiä ihan nimeltä. Löytyihän sieltä mm. kassiopeia ja joutsenen tähtikuvion kirkkain tähti deneb. Oli hyvä myös kotona tarkistaa tähtikartastosta. Kiitos vaimolle, kun joulupukki toi sellaisen lahjan. On kyllä jännä seurata tämän talven sään kehitystä kohti kevättä.

 

 

Lumetonta

Neljäkymmentä kolme vuotta tulee keväällä täyteen juoksuhistoriaa. Näin harvinaista juoksukeliä ei siihen mahdu, kuin nyt on. Olisi kuin juoksisi karkean santapaperin päällä. Kävelyteiden hiekka on jäätynyt kiinni katuun ja soratiet ovat karkealla pinnalla myös, kun lunta ei ole. Keliä ei siis näin ollen voi syyttää, jos lenkit eivät kulje. Pakkaset ovat tulleet. Mutta ne ovat ihan mukiin menevät. Minua ei ainakaan viidentoista asteen pakkaset haittaa. Se on vain kyllä hassua, kun ihmiset toivoivat kirkkaita säitä, mutta nyt heitä ei sitten ulkona näy, kun pakkanen pitää heidät sisätiloissa. Harmin paikka. Nyt olisi myös mahtavat hiihtokelit, mutta Luoja ei ole suonut tänne Orivedelle lunta ja lumitykkejä ei ole. Myös harmin paikka.
Tämän päivän lenkillä aurinko selvästi lämmitti kasvoja. Matallahan tuo on, mutta päivä päivältä korkeammalle kohoaa. Veljen kanssa yli kymppi taittui tänään. Keskusteltiin mm. vuoden urheilijan valinnasta, osuiko valinta oikeaan. Jokaisen lajin edustaja on huippu omassa lajissaan, jos siinä on maailman kärjessä. Jokaisella urheilutoimittajalla on oma suosikki lajinsa, jota hän suosii. Mutta kyllä ne lajit ovat kovia ja helppo siitä valita, kun on mittanauha tai sekuntikello tuloksen takana ja jos se vielä näyttää huipputulosta. Joten ei se ihme ole, että Pitkämäki valittiin. 
Lintu maailmaa seurattiin myös tarkkaan. Tiaisia liikkui paljon puiden oksilla. Sinitiaisen heleää laulua ei vieläkään kuultu. Mutta varmaan tulevina päivinä. Talven tapahtumia jäädään seuraamaan!

Tammipakkaset

Talvi etenee nopeasti. Järvet jäätyvät, mutta lunta vielä odotellaan. Ensi viikolla sekin varmaan tapahtuu. Veljeni Olavin kanssa ovat lenkit sujuneet hyvässä kelissä, kun liukkauskin ei ole vielä häirinnyt. Pakkaset ovat tulleet, mutta pitkä matka on vuoden 1987 kylmyyteen. Silloin tähän samaan aikaan kesti kauan lähes -35 asteen pakkaset ja kova koillisviima oli vielä mukana Mutta juoksulenkit tehtiin normaaliin tapaan. Silloin jaoin myös postit polkupyörällä. Oli se aika hurjaa aikaa.  
Eilinen lenkki suuntautui veljeni kanssa tutuille seuduille. Ihan normaalisti juostiin. Mutta sain puhelun juoksun aikana. Tuttu kaveri soitteli ja pyysi taas rahaa 25e ns.lainaksi. Olisi mennyt tänään parturiin. Aina pyytämässä ja raha taitaa mennä monesti tupakkaan ja kaljaan. Olenko minä liian kiltti aina antamassa. Mieleeni nousi viha tätä kaveria kohtaan ja myös itseäni, kun en voi olla niin kova, että kieltäydyn. Mutta nyt maljani nousi niin pintaan, että teen tästä lopun. Lenkin jälkeen ovikello soi. En mennyt vastaamaan, tiesin, että kaveri on siellä. Vihani aallot löi vielä korkealla. Vaimoni tuli kotiin ja kaveri tuli uudelleen tunnin päästä. Vaimo avasi oven ja puhui hänelle, että oletko rehellinen itsellesi mihinkä lainaat, että valehtelet myös Jumalalle, jos rahat meneekin kaljaan. Tunnusti kyllä valehdelleensa, kun pyysi minua autolla viime viikolla viemään kauppaan. Tarkoitus oli silloinkin ostaa kaljaa ja tupakkaa. Vaimoni sanoi: Kalevi on vihainen sinulle eikä halua tavata sinua. Menin sitten ja mies pyyteli anteeksi eikä lainaa minulta enää ja maksaa vanhatkin pois. Se tässä on jännä asia, että täytyy tulla valtava viha itselleni ennen kuin pystyy tekemään ratkaisevia päätöksiä tämän tapaisessa asiassa. Näin se nyt meni, mutta rukoukseni on: Jumala opeta minua käyttäytymään oikein. 

JOULU OHI

 

Joulun aika jäi historiaan yksi lauhimmista. Pimeää on ollut, mutta liukkaudet eivät ole häirinneet ainakaan lenkkeilijää. Ne joilla on kesämökit, niin ovat päässeet hienosti saunan jälkeen uimaan ilman avantoa. Minun jouluni oli hyvin perinteinen. Kirkossa kuoro esiintyi aattona sekä Eräjärvellä ja Orivedellä. Oriveden kirkko oli aattona ääriään myöten täynnä, kuten kauneimmissa joululauluissakin aikaisemmin. Jouluaamun jumalanpalvelukseen ihmiset eivät enää jaksa nousta,  niin että kello löi jo viisi...

Vaimo oli laittanut joulun perinteiset ruoat, joten niitä nautittiin hänen ja veljeni ja kahden ystävämme kanssa joulun pyhinä ja Tapanina oli vielä siskon pojan perhe meillä. Loppiaisena kuoromme lauloi vielä Längelmäen kirkossa. Nuutti vie joulun sitten lopullisesti pois vai viekö. Ei vie, jos joulun Herra jää sydämeen.
Juoksulenkit ovat sujuneet ihan hyvin, varsinkin kun tossun alla on ollut pitoa, kuraiseen soratiehen jäljet vain ovat jääneet. Vuosikilometrejä ei enää niin runsaasti kerry, kuin joskus hurjina vuosina, mutta näillä mennään. Perjantaina alkaa sitten ainakin jonkunmoinen talvi ja kauppiaat pääsevät myymään luistimia ja suksia ja talvitakkeja. Ja minäkin pääsen suksille. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Vielä on pitkä matka vuoden 2010 talvipakkasiin ja lumiin. Niitä riitti silloin vaikka kuinka paljon. Jäädään seuraamaan tätä talvea











Vuosi 2014 on startannut!!

Leudot kelit jatkuvat. Kaikki ihan pienimmätkin järvet alkavat vapautua jäistä Oriveden korkeudella. Tänään tein Olavin kanssa ihan normaali juoksulenkin Voitilan suunnalla. Tämän päivän sykähdyttävin hetki oli seurata Kertun hiihtoa Tourilla 10 km:ä yhteislähtö. Oli se mahtavaa vetoa, kun Kerttu siirtyi kärkeen 4km kohdalla ja veti norjalaiset hapoille. Lämmitti mahtavasti kestävyysurheilijan mieltä, Onnea Kerttu!  Muutkin Suomen tytöt hiihtivät hienosti! Että sillä tavalla.