Tammipakkaset

Talvi etenee nopeasti. Järvet jäätyvät, mutta lunta vielä odotellaan. Ensi viikolla sekin varmaan tapahtuu. Veljeni Olavin kanssa ovat lenkit sujuneet hyvässä kelissä, kun liukkauskin ei ole vielä häirinnyt. Pakkaset ovat tulleet, mutta pitkä matka on vuoden 1987 kylmyyteen. Silloin tähän samaan aikaan kesti kauan lähes -35 asteen pakkaset ja kova koillisviima oli vielä mukana Mutta juoksulenkit tehtiin normaaliin tapaan. Silloin jaoin myös postit polkupyörällä. Oli se aika hurjaa aikaa.  
Eilinen lenkki suuntautui veljeni kanssa tutuille seuduille. Ihan normaalisti juostiin. Mutta sain puhelun juoksun aikana. Tuttu kaveri soitteli ja pyysi taas rahaa 25e ns.lainaksi. Olisi mennyt tänään parturiin. Aina pyytämässä ja raha taitaa mennä monesti tupakkaan ja kaljaan. Olenko minä liian kiltti aina antamassa. Mieleeni nousi viha tätä kaveria kohtaan ja myös itseäni, kun en voi olla niin kova, että kieltäydyn. Mutta nyt maljani nousi niin pintaan, että teen tästä lopun. Lenkin jälkeen ovikello soi. En mennyt vastaamaan, tiesin, että kaveri on siellä. Vihani aallot löi vielä korkealla. Vaimoni tuli kotiin ja kaveri tuli uudelleen tunnin päästä. Vaimo avasi oven ja puhui hänelle, että oletko rehellinen itsellesi mihinkä lainaat, että valehtelet myös Jumalalle, jos rahat meneekin kaljaan. Tunnusti kyllä valehdelleensa, kun pyysi minua autolla viime viikolla viemään kauppaan. Tarkoitus oli silloinkin ostaa kaljaa ja tupakkaa. Vaimoni sanoi: Kalevi on vihainen sinulle eikä halua tavata sinua. Menin sitten ja mies pyyteli anteeksi eikä lainaa minulta enää ja maksaa vanhatkin pois. Se tässä on jännä asia, että täytyy tulla valtava viha itselleni ennen kuin pystyy tekemään ratkaisevia päätöksiä tämän tapaisessa asiassa. Näin se nyt meni, mutta rukoukseni on: Jumala opeta minua käyttäytymään oikein.