Lumetonta

Neljäkymmentä kolme vuotta tulee keväällä täyteen juoksuhistoriaa. Näin harvinaista juoksukeliä ei siihen mahdu, kuin nyt on. Olisi kuin juoksisi karkean santapaperin päällä. Kävelyteiden hiekka on jäätynyt kiinni katuun ja soratiet ovat karkealla pinnalla myös, kun lunta ei ole. Keliä ei siis näin ollen voi syyttää, jos lenkit eivät kulje. Pakkaset ovat tulleet. Mutta ne ovat ihan mukiin menevät. Minua ei ainakaan viidentoista asteen pakkaset haittaa. Se on vain kyllä hassua, kun ihmiset toivoivat kirkkaita säitä, mutta nyt heitä ei sitten ulkona näy, kun pakkanen pitää heidät sisätiloissa. Harmin paikka. Nyt olisi myös mahtavat hiihtokelit, mutta Luoja ei ole suonut tänne Orivedelle lunta ja lumitykkejä ei ole. Myös harmin paikka.
Tämän päivän lenkillä aurinko selvästi lämmitti kasvoja. Matallahan tuo on, mutta päivä päivältä korkeammalle kohoaa. Veljen kanssa yli kymppi taittui tänään. Keskusteltiin mm. vuoden urheilijan valinnasta, osuiko valinta oikeaan. Jokaisen lajin edustaja on huippu omassa lajissaan, jos siinä on maailman kärjessä. Jokaisella urheilutoimittajalla on oma suosikki lajinsa, jota hän suosii. Mutta kyllä ne lajit ovat kovia ja helppo siitä valita, kun on mittanauha tai sekuntikello tuloksen takana ja jos se vielä näyttää huipputulosta. Joten ei se ihme ole, että Pitkämäki valittiin. 
Lintu maailmaa seurattiin myös tarkkaan. Tiaisia liikkui paljon puiden oksilla. Sinitiaisen heleää laulua ei vieläkään kuultu. Mutta varmaan tulevina päivinä. Talven tapahtumia jäädään seuraamaan!