Joulun aika jäi historiaan yksi lauhimmista. Pimeää on ollut, mutta liukkaudet eivät ole häirinneet ainakaan lenkkeilijää. Ne joilla on kesämökit, niin ovat päässeet hienosti saunan jälkeen uimaan ilman avantoa. Minun jouluni oli hyvin perinteinen. Kirkossa kuoro esiintyi aattona sekä Eräjärvellä ja Orivedellä. Oriveden kirkko oli aattona ääriään myöten täynnä, kuten kauneimmissa joululauluissakin aikaisemmin. Jouluaamun jumalanpalvelukseen ihmiset eivät enää jaksa nousta, niin että kello löi jo viisi...
Vaimo oli laittanut joulun perinteiset ruoat, joten niitä nautittiin hänen ja veljeni ja kahden ystävämme kanssa joulun pyhinä ja Tapanina oli vielä siskon pojan perhe meillä. Loppiaisena kuoromme lauloi vielä Längelmäen kirkossa. Nuutti vie joulun sitten lopullisesti pois vai viekö. Ei vie, jos joulun Herra jää sydämeen.Juoksulenkit ovat sujuneet ihan hyvin, varsinkin kun tossun alla on ollut pitoa, kuraiseen soratiehen jäljet vain ovat jääneet. Vuosikilometrejä ei enää niin runsaasti kerry, kuin joskus hurjina vuosina, mutta näillä mennään. Perjantaina alkaa sitten ainakin jonkunmoinen talvi ja kauppiaat pääsevät myymään luistimia ja suksia ja talvitakkeja. Ja minäkin pääsen suksille. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Vielä on pitkä matka vuoden 2010 talvipakkasiin ja lumiin. Niitä riitti silloin vaikka kuinka paljon. Jäädään seuraamaan tätä talvea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti