Tapaninpäivä 2019.
Tasan kuusi vuotta sitten aloitin näitä blogikirjoituksia. Silloin tällöin niitä on ilmestynyt. Vuodet vierii vauhdilla. Nyt ollaan tämän vuosikymmenen loppupäivissä. 
  Mitä on pyhäinpäivän päivityksen jälkeen tapahtunut. Päiväkirja on siinä hyvä apuväline. Vaikka kyllähän tärkeät tapahtumat hyvin jää mieleen.
  Juoksuasioista jos alkaisi. Nehän ovat menneet vanhalla rutiinilla. Kilsoja ei hirveästi kylläkään kerry ja vielä huonompi asia on, kun iän myötä juoksuvauhti hiipuu. Kello on siinä täysin armoton. Siitä näkee parhaiten iän tuoman vaikutuksen. Mutta se on kylläkin mukava juttu, kun kroppa taipuu juoksuasentoon ja askel nousee. Olen yrittänyt pitääkin askeleen vielä suht koht letkeänä. Mutta sitä pitää koko ajan harjoitella. Äkkiä se muodostuu lyhyeksi  teputteluksi. Siihen auttaa kuntosali ja venytykset, varsinkin sen kuuluisan lonkan koukistajan venyttäminen. 
  Tänään kierrettiin vaimon kanssa sauvoilla villasukkajuoksun sm-kisan polkureitti. Vaativahan se on. Paljon pientä nyppylää. Villasukat oli mukana. Saatiin pieni videopätkäkin. Pakkasta ja lunta tarvitaan. Yhteislenkit ovat sillä reitillä myös pidetty alkutalvesta.
  Itsenäisyyspäivä aamupuoli kuluikin Juokse Sorvassa kympin  juoksussa. On mukava tavata Team Raholan jäseniä. Voidaan sanota, että kuulutaan samaan perheeseen. Muuten itsenäisyyspäivästä on tullutkin perinteinen kisoihin osllistuminen. Vuonna 2015 olin Itsenäisyyspäivä puolimaratonilla Kuopiossa. Senjälkeen olen ollutkin Sorvassa.
  Kirkkokuorollamme on ollut paljon esiintymisiä. Palvelutalossa ja Vanhainkodilla esiintymiset ovat jääneet erityisesti mieleen. Asukkaat ovat niin vastaanottavaisia. Tulee itsellekin hyvä ja iloinen mieli. Joululauluja kun saa laulaa, niin ovat vielä kaikille tuttuja. Aattohartaudessa lauloimme Eräjärven kirkossa ja Lahtisen Soile oli esilaulajana ja Eeva-Kaisa kanttorina, ja kuulioita riitti.
  Jonglööri esiintymisiäkin on ollut ihan mukavasti. Se on tosi vaativa laji. Pitäisi pysyä koko ajan rentona, mutta mitä sille voi kun kuitenkin jännittää. Yllätävän hyvin nuo ovat kuitenkin menneet. Ja välineet ovat ainakin laatu luokkaa. Oriveden Moottorikerhon 70 vuotisjuhlassa oli mahtavaa esiintyä. Olin tehnyt oman koreokrafian. Siinä musiikki näytteli myös suurta osaa. Kiva tunne jäi, kun yleisö tykkäsi.
  Oma lukunsa oli myös Sorin Sirkuksen Joulushow. Olin Elvin ja Vilman kanssa sitä katsomassa. Se ei jättänyt ketään kylmäksi.
  Jouluaaton vietto meni perinteiseen tapaan. Aattona aamulla kynttilän sytyttäminen haudalle. Pieni juoksulenkki. Valokuvan ottaminen Kirkkolahdesta. Jo viides vuosi. Kyllä näkee eron aaton säässä. Vaimon kanssa saunottiin. Joulurauhan julistamisen kuunteleminen ja riisipuuron ja sekahedelmäsopan syönti kuuluu myös perinteeseen. Sitten oli se Eräjärven kirkossa esiintyminen. Olavi sekä Arja tulivat meille jouluaterialle. Tänä vuonna ei ostettu joululahjoja. Illalla vielä olimme Olavin kanssa vanhimman veljen luona, mm vanhoja äänitettyjä joulun muistoja kuunnellen kasetilta.
  Kirjoja on myös tullut luettua. Viimeksi havukka-ahon ajattelija ( koulussa luettiin jo) ja Mika Salon elämäkerta.
  Näin eläkeläisen päivät kuluvat......

Jouluaatto Kirkkolahden rannassa 2019

Historiaa. Siskoni Onervan ylioppilasvuosi 1951. Ovat sankarihaudalle kukkia laskemassa.

Sorin Sirkus joulushow 2019

Villasukkajuoksua 26.12.2019

Esiintyminen Oriveden Moottorikerhon 70-vuotisjuhlassa 23.11.2019