Tossun jäljet tiessä
torstai 1. kesäkuuta 2023
Kesä 2023
Kesä on saapunut almanakan mukaan, koska on kesäkuun ensimmäinen päivä. Sää ei viittaa siihen. Räntäkuurot ovat piiskanneet maisemaa koko iltapäivän. Olemme saaneet kylläkin toukokuussa viettää lämpimiä päiviä. Tuomet ehti kukkia ja omenapuut ja sireenit puhkesivat juuri kukkaan. Koko talvi meni etten kirjoittanut blogiani. Se vaan jotenkin jää, eikä tule koneen ääreen istuttua ja alkaa naputtaan. Jos nyt sitten kertoilisi menneen ajan tapahtumista. Vuosi vaihtui, niin samalla iski korona. Olipa erikoinen virus. Kuumetta piti kolme päivää ja pientä yskää. Jännä virus, kun ruoka maittoi. Makoilin vain. Vähän otin parasetamolia. Painoakin tuli kolme kiloa lisää. Viruksen lähdettyä, parin päivän päästä lähdin lenkille. Huh! Ihmetys oli suuri. Kunto oli noussut. Tuntui, että olisi pystynyt heti vetämään maratonin hienosti. Pelästyin ja palasin 8 km:n juoksun jälkeen kotiin. Voiko olla totta. Valtava superkompensaatio oli tapahtunut. Olen aikoinani monta flunssavirusta sairastanut. Jaoin postia terveyskeskukseenja jotenkin tuntui, että sieltä sai taudin. Eihän niitä käsiä silloin desifioitu. Niistä viruksista kunto heikkeni aikalailla. Talvi kului juoksulenkkejä tehden ja hiihto tuli myös ohjelmaan. Tänä talvena se jäi suhteellisen vähään. Lunta kyllä riitti ja aina odotti, jos ladut tulisi kotimme lähelle. Autolla ladun varteen lähtö aina ei niin innosta, vaikka vaimoni kanssa sitäkin tehtiin. Lenkille, kun muuten pääsee kotiovelta. Tulihan ne ladut viereen ja silloin suksi suihki. Mitä kaikkea muuta eläkeläisen elämään talvella kuului. Hiihtoa seuraan tarkkaan. Viikonloput hurahti niissä ja olihan myös hiihdon MM kisat. Jongleerausta olen harrastanut ihan ahkeraan. Mukavia esiintymisiä on ollut. Vapun toritapahtumassa sain esiintyä yhdessä Pepin kanssa. Hän on 13 vuotias, kohta 14v. innostunut Sorinsirkusta käyvä nuori neito. Ihmiset ovat tykänneet. Lapsille esiintyminen ja niiden kanssa touhuaminen pallojen, keilojen, renkaiden ja muiden esineiden kanssa on ihan oma juttunsa. Siinä joutuu jarruttelemaan, ettei ihän ryöstäydy käsistä. Surakuntakuoron harjoituksia oli parin viikon välein. Muutama esiintyminen oli. Meillä kuorossa ikääntyminen on voimakasta ja nuoret menevät seurakunnan muihin kuoroihin. Syksyllä täytyy katsoa, miten jatkon kanssa käy. Vaimon kanssa pari Helsingin reissua tuli tehtyä. Maaliskuussa ja huhtikuussa kävimme siskoani (90v.) tapaamassa ja avustamassa. Hänen poikansa oli silloin matkoilla. Helsinki on kyllä hieno kaupunki. Paljon on nähtävää. Luonto ja merenlahdet tulevat hienosti myös esiin. Sen huomasi hyvin lenkille lähdettyä Hakaniemestä. Roihuvuori, missä siskoni asuu, on aivan oma lukunsa kirsikkapuiden kukoistuksessa. Rauhallistahan se elämä on eläkeläisellä näin kerrostalossa asuen. Mutta kaikkea voi harrastaa. Orivedellä on 75 vuotiaille kaupungin liikuntaharrastukset ilmaisia. Kävin joka viikko allasvoimistelussa uimahallissa. Elvi vaimoni ja ystävämme Arja sekä naapurin Sirkka olivat aina mukana. Usein nautittiin Sirkan tarjoamat kahvit senjälkeen Herkkuhetkessä. Vielä kun ohjelmassa on kuntosali, niin lihaksetkaan ei pääse surkastumaan. Orivedellä järjestetään hyvin myös luontoretkiä. Sellaisella saimme olla mukana myös viime sunnantaina Hörtsänän arboretumissa. Lintuja seuraan tarkkaan. Nyt on ollut hienoa, kun hautausmaalla on viitakerttunen jo monena aamuna pitänyt hienoa konserttia. Hautausmaa on talomme lähellä. Viitakerttusen kuulee tarkkakorvaisena, kun ikkunan aukaisee, mutta päästää ihan viereen kuulemaan. Blogin nimikin on tossun jäljet tiessä. Sehän on yksi tärkeimmistä, että tossut jättävät vielä jälkensä tiehen. Juoksulenkille on aina edelleen innostavaa lähteä. Vauhti putoaa joka vuosi, mutta juoksuaskel nousee edelleen maasta. Näin se elämä kulkee..... Retkellä
maanantai 28. marraskuuta 2022
Joulua odotellessa
Pihlajasaaressa
Salossa tuttua porukkaa Kalevi, Maria, Olavi Sorvassa Juhannusaattona Jongleeraus esitystä
Karpalossa
sunnuntai 10. huhtikuuta 2022
Talven jälkeen
Aika kuluu. Niin on mennyt syksy, joulu ja talvikin, kun viimeksi kirjoitin. Räntäkuurot piiskaavat edelleen maisemaa. Mutta eilen näin pulmusia. Mustarastas laulaa ahkerasti ja peipon sävelaallokko kaikuu koivikosta. Keväitä muistellen ja tilastoja katsellen, niin ennustan kuitenkin, että jäiden lähtö näiltä seuduilta menee tuonne toukokuun puolen välin paikkeille. Joulun aikaan oli korona rajoitukset lievempiä. Näin tilaissuuksia järjestettiin. Sain itsekin esiintyä mm. monessa hoitolaitoksessa jongleerauksen merkeissa. Olin suunnitellut ohjelman, johon kuului runoutta, jongleerausta muusikin kera ja lauluakin. Samaan tilaisuuteen kuului yhteisesti laulettavat joululaulut Kajtsun säestämänä. Talvi alkoi aikaisin. Hiihtämään pääsi Orivedellä jo marraskuun lopulla. Ladut ovat olleet erinomaisessa kunnossa Paltanmäki-Lepra väli ja Teerijärven kierros. OrPon hiihtojaostolle siitä suuret kiitokset. Edelleen hiihtokausi jatkuu.
Orivesi on villasukkapääkaupunki. Nyt lumitalvena sm villasukkajuoksun mestaruudet ratkottiin parin vuoden tauon jälkeen hienoissa Paltanmäen maastoissa 22.1. Matkojakin oli kolme: 3km, 6km ja 12km. Osanottajia oli hienosti. Itse juoksin tuon kolmosen. Talvinen sää suosi. Pekingin talviolympialaiset olivat helmikuussa. Niitä tuli seurattua ahkerasti, varsinkin hiihtoja. Onhan aikoinaan Samppa Viskarin vetämillä matkoilla saanut olla mukana ja seurattua muutamat talviolympialaiset paikan päällä.. Suomi sai nyt sen odotetun jääkiekko kullan. Enempi minua kestävyysurheilun ja hiihdon ystävänä säväytti hiihdon mitalit. iivo oli oma lukunsa. Tunteeseen meni Kertun hiihdot, 0,4 sekuntia kullasta 10km:lla ja ennenkaikkea valtavan hieno loppuveto 30 km: n hiihdossa pronssille, hurjassa tuulessa ja kovassa pakkasessa. Se on sitä ääretöntä kestävyyttä. Kirkkokuoro harjoitukset saatiin käyntiin uuden johtajan vetämän koronan hellitettyä. Helmikuussa aloitettiin ja muutama esiintyminen on ollut. Sain olla mukana maaliskuussa kabaree esityksessä Oriveden ja Juupajoen Eläkkeensaajille. Meistä eläkkeen saajista oli koottu porukka. Ohjelmaan kuului hienoja karaoke lauluesityksiä. Minulla oli taikatemput ja jongleerausta. Ihan viihtyisä ohjelma kaikkinensa. Tossut ovat jättäneet edelleen ihan kivasti jälkiä. Nyt pääasiassa lumeen. Nastatossut ovat veistäneet myös jäljet jääpintoihin ja niitäkin on riittänyt tänä talvena. Sukset ovat suihkineet hangilla, mutta kaikista erikoisinta on ollut minun yli 50 vuoden juoksuhistoriassa. Nyt olen juossut hangilla. Se on tuntunut mahtavan erikoiselta. Talven erikoisuus kuntoilumuodossa oli Talvisotakuntoilu. Se alkoi 30.11.2021 ja päättyi 13.03.2022. Siihen kuului juoksua, hiihtoa, sauvakävelyä ja kävelyä sekä muutakin sisäliikuntaa. Pauli Arbelius on tämän suunnitellut. Meitä veteraanimiehiä ja-naisia ihan mukava määrä tähän osallistui. Surullisinta tässä ajassa on nyt tuo Venäjän hyökkäus Ukrainaan. Se on vain niin käsittämätön karmea tapaus. Sitä ei voi järjelläkään selittää. Aika näyttää, mitä tässä tapahtuu. Pääsiäinen saapuu, kevät saapuu, muuttolinnut saapuvat, tulee kesä💧💚
Kertun loppuveto alkanut Jälkiä lumessa
Nämä jättävät jäljet
Auringonlaskun aikaan
Villasukkajuoksuun
maanantai 20. syyskuuta 2021
Kesästä syksyyn
Jonglöörin välineitä
Maukkaita mustia torvisieniä
Yyterissä maren ranta ihmisiä täynnä
Naantalin rakkautta
tiistai 6. huhtikuuta 2021
Kevät
Joskus juostiin myös otsalamppujen valokeilassa
Artturin maratonin lähtö 1973 Turku
Valkeakosken maraton 1985
sunnuntai 18. lokakuuta 2020
Lokakuu
Vuodenajat vaihtuvat. Nyt on jälleen vuorossa syksy. Tätä kirjoitellessa Itavallan Söldenissä lasketaan suurpujottelua ja Orivedellä räntää ilmassa. Täytyy kyllä sanoa syksy jälleen. Juurihan tuo viime syksy oli. Tähän vuodenaikaan kuuluu marjastaminen. Nyt on ollut puolukoita ja karpaloita hyvin. Täytyy vain löytää oikeat paikat. Puolukkamaita ei oikein runsaita löydetty, karpaloita kylläkin.
Korona vaikuttaa edelleen ja monesti rajustikin. Kirkkokuoroharjoitukset lopetettiin pari kerran jälkeen. On senverran iäkkäitä ihmisiä ja ei oteta riskiä. Laulaessa ei hengityssuojaa voi oikein käyttää ja laulaessa virus lentää pitkälle. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.
Yksi asia on hieno, mihin korona ei juurikaan tuo rajoituksia. Se on retkeily. Sitä on muutamia polkuja tallattu tänäkin syksynä. Kohteena on ollut Eräpyhää ja Siikanevaa. Siikanavella oli ainakin autoja parkissa runsaasti. Meinasi mennä laskuissa sekaisin. Saatiin ainakin sata. Elvin ja ystävämme Arjan kanssa käveltiin koko kympin lenkki. Tietysti makkarat laavulla paistettiin. Ihmisiä oli sillä alueella paljon. Hyvin turvavalit olivat kuitenkin hallinnassa.
Kuva: Siikanevan retkeltäSuruakin on tähän syksyyn kuulunut. Meidän rakas ystävämme Sirkka kuoli Särkän kodilla syyskuun ensimmäisen päivän aamuna. Hän sairasti parkinson tautia ja parkinson dementiaa. Kaunis muistotilaisuus oli Heinolassa sukulaisten ja läheisten kesken.
Vaikuttava oli lukea kirja Mona-Liisa. Todella puhutteleva kirja, jossa voimakas elämä ja kuolema kohtaavat.
Tämä minun koko blogini otsikko on "tossun jäljet tiessä". Juoksusta on tärkeää aina kirjoittaa. Nyt parhaillaan käydään Espoon Siikajärvellä nuuksiobackyardultrarace, niin minun juoksuni tuntuu sen rinnalla vaatimattomilta. Olisihan siihen mukava osallistua, mutta kunto ei enää edellytä. Minun ja Olavin parhaimpina vuosina ei sellaisista tapahtumista tiedetty mitään. Vähissä olivat ultrat silloin.
Lenkit ovat sujuneet muuten ihan hienosti. Kuntosaliharjoituskin on saanut aikaan sen, ettei askel ole päässyt kauheasti lyhenemään. Yritänkin pitämää askeleen voimakkaana ja enempi päkiävoittoisenakin se tuo myös siihen pituutta. Näin vanhempana joutuu myös askeleeseen paneutumaan, ettei mene töpöttelyksi. Lenkikelit ovat olleet koko syksyn hienot. Vielä lokakuussa juoksin sortseilla tai capreilla. On jännä tuo vaatetus näin ainakin Oriveden suunnalla. Aina tupataan kyselemään, miten sinä tarkenet ja huudellaankin, kalsarit jalkaan. Vaikeahan sellaisen on sitä käsittää, joka ei insentiivisesti juoksua harrasta. Viiteenkymmeneen vuoteen en ole lenkillä koskaan vilustunut. Jännä yksilö juttuhan se myös on.
Olavin kanssa juoksun alkuaikoina puettiin liikaa kilpailuihin, kunnes huomattiin, että ylipukeuduttiin. Senjälkeen vedettiinkin kaikki maratonit ja hölkät urheilupaidalla ja pienillä urheiluhousuilla (huom. ei shortseilla). Oli siinä Korson maratonilla muilla ihmettelemistä ja sanoivat, tehän jäädytte, kun 5 astetta lämpöa, eikä meillä kuin urheilupaita ja urheiluhousut. Huippu oli Rautaveden maraton 1986. Silloin oli huurre maassa ja nollassa lämpötila ja meillä verkollinen t-paita ja urheiluhousut. Kanssakilpailijat olivat silmät pyöreinä, mutta eivät uskaltaneet sanoa mitään. Se oli minun historiani helpoin maraton. Kolmeen tuntiin meni raskaalla reitillä ja hyvällä loppukirillä ja iho lämminja kuiva.
Olemme kovia hikoilemaan, ja nyt kun lämpötila on alhainen, niin hikirauhaset menevät tukkoon, joten haihduttaminen tulee jäähdytysjärjestelmäksi. Lämmin veri kiertää iholle jäähtymään. Jäähdytysjärjestelmiä ihmisellä on, hikoileminen, haihduttaminen, virtaaminen ja johtuminen. Johtumisen jokainen voi kokeilla, kun koskee paljain käsin kylmään kaiteeseen. Mahtavaa tutkimisen aihetta jollekin. Juoksija-lehteenkin kerran näistä ilmoittelin. Hyvää aihetta, Eipä ole ollut.
Kyllähän lähes viiteenkymmeneen vuoteen on juoksu saralla paljon tapahtunut. Lydiard toi Suomeen aikoinaan harjoitusohjelmaan juoksukilsat. Sitten alkoivat hölkät. Me siirryimme jo siihen hyvissä ajoin. Eläkkeellä oleva voimistelun opettajakaan ei ymmärtänyt mitään hölkistä. Kyseli vain, ettekö te kävele. Aikoinaan oli vaahtopääkävely, jota harrastettiin. Nyt on tullut hiilikuitulevytossut. Niillä paranee ajat melkoisesti. Säästävät myös jalkoja harjoituksissa. Mutta aina se pitää omilla jaloilla kuitenkin mennä.
Kuopio-Karttula juoksussa 1973. Paljon tuttuja henkilöitä
Tässä näin tekstiä ja kuviakin lehtien pudotessa puista ja ensilumen saavuttua Suomeen.
maanantai 10. elokuuta 2020
Kesä pitkällä
- Kesä kääntyy loppupuolelle. Orivedellä alkaa huomenna koulut. Toivottavasti korona ei tule koulutyötä sotkemaan. Korona piti tapahtumia paussilla omassa elämässäkin toukokuulle asti. Juoksutapahtumiin en ole osallistunut muuta kuin Oriveden aikuisurheilun 1500 m:lle. Kuun lopulla sitten taas Sorvassa. Pyynikillä on retkeilty parikin kertaa ja oltu niillä kuuluisilla munkki kahveilla. Uuraisilla on vierailtu Elvin syntymäkunnassa. Laukon kartanossa käytiin tuttavaperheen kanssa. Korkeakoskella on käyty syömässä Amorin rannassa ja myös poikkesimme Walleniuksen Wapriikkiin. Porissa on vierailtu Jennin luona. Tietysti myös Yyterin mahtavilla hiekkasärkillä. Pisin retki oli Uuteenkaarlepyyhyn ja Vaasaan. Saimme viettää ihanat päivät tuttavaperheessä ja Elvin sukulaisten luona. Marjoja on tänä vuonna riittävästi. Mustikkaa on metsät täynnä, mutta ei kuitenkaan ihan joka paikassa. Lakkojakin löytyi, kun osasi oikealle suolle. Vadelmapensaat myös pullistelevat marjoista. Rönnille pyöräilin Elvin kanssa lauantaina. Siellä uitiin syötiin ja kahviteltiin. Pitkäjärven kautta poljettiin pois. Juoksulenkit ovat sujuneet ihan hyvin. Hygienia toimenpiteet ovat pitäneet pienetkin flunssat loitolla. Tänään juoksulenkillä tuli voimakkaasti ajatukseen, kuinka sitä saa olla luonnon keskellä ja sulautua siihen. Askeleen rytmi, haavan lehden kahina, aallon liplatus rantakivikkoon, hömötiaisen kiva kutsuääni samoin kuin vihervarpusen haikea ääni. Nämä hivelivät korviani tänään. Kevät ja alkukesä menikin linnunlaulun ekstaasissa. Joten herkällä korvalla ja tarkalla silmällä ovat juoksuvuodet kuluneet. Jonglööriharrastuksessani tapahtuu edelleen kehitystä. Näin vanhana se tuntuu todella hienolta. Hidastahan kehitys on, mutta kuitenkin. Todella vaikeasta lajista on kyse. Aivolaji se on täydessä merkityksessä. Näin se kevät ja kesä on mennyt. Loppukesä alkaa, ja kohtahan sitä joutaa puolukkaan. Sitten sienet ja karpalot ja sillä tavalla. Ja odottaa ne hölkkäkisatkin. Kuvat kertovat: Jonglööriharjoitus 5-pallolla. Uusikaarlepyy merenranta ja Elvi suppilauta harjoituksessa. Yhdessä Yyterin hiekkarannalla.