On jo aikakin kirjoitella

Syksy on mennyt, joulu on mennyt ja alkutalvi on mennyt. Vielä on kuitenkin jäljellä talvea, ja ehkä oikeatakin. Oriveden seudulla kylläkin alku talven lumitilanne on ollut hyvin heikko. Mutta onhan täällä hienot ladut jäillä. Ja luistelupaana on hyvä Oriveden keskuksesta aseman seudulle. Ja jos ja kun saadaan lunta, niin aina vain paranee.
 Tossun jäljet on tänäkin talvena jättäneet eniten jälkiä jäiseen tienpintaan. Liukkaudet ovat siis jatkuneet. Mutta onneksi on sarvat, niillä pärjää.

Sarva xirec. Orivesiläinen tossu.

 Itsenäisyyspäivänä nastatossut olivat tärkeät Juokse Sorvassa tapahtumassa. Siellä oli taas erinäisiä matkoja kympistä viiteenkymppiin. Minulle sopii nykyään parhaiten puolimaraton, siinä ei ehdi paljon väsyä, ei ainakaan uupua. Sama juttu toistui myös Sorvassa uuden vuoden aattona. Kiitokset menee Rahola Teamille ja Anulle ja Markukselle näistä hienoista tapahtumista.
 Joulunaika meni ihan perinteisten tapojen myötä. Joulu on kyllä hienoa aikaa. Laulan kirkkokuorossa, joten on hienoa laulaa joululauluja ja varsinkin niistä on haastavaa laulaa bassostemmoja. Mutta ennen kaikkea mukavat muistot vuosien takaa nousevat aina mieliin.

Tässä asemapäällikön lapsina on saatu hienot junat joululahjaksi vuonna 1952.

 Jonglööriharrastusta olen myös lisännyt. Nyt on hyvä harjoituspaikkakin järjestynyt Oriveden aseman Taiston talolla. Siellä on katto tarpeeksi korkealla. Kotioloissa esimerkiksi renkaitten heittoon talot ovat liian matalia. Pari pientä esiintymistäkin pikkujouluissa on ollut.

Oriveden aseman Taiston talolla rengasjonglööriä. Kuva Martti Rauhavirta.

Näin vuosi 2017 on saatu mukavasti käyntiin. Liikunnassa on juoksua, hiihtoa, kuntosalia ja tasapainojumppaa ja taitopuolella jonkkaa. Joten ehkä ne riittää. 4.2.2017 juostaan taas Sorvassa. Se on lähin tähtäys. Lahden MM hiihtoihinkin ainakin yhdelle päivälle on jo liputkin hommattu. Maastohiihdon seuraaminen onkin oikeastaan minun ykkösjuttu. Väliaika lähdöillä tapahtuva hiihtokisa on mielestäni aivan ehdoton ykkönen. Television välityksellä hyvän ohjaajan ansiosta se nousee nykyään hienoksi seurattavaksi. Ennen vanhaan Pekka Tiilikaisen aikaan olivat kylläkin hiihtäjät metsän kätköissä liian kauan.
Lopuksi täytyy laittaa myös lintukuva. Nyt on Olavin kanssa juoksulenkeillä heristetty korviamme ja nautitti sinitiaisen hienosta lauluista ja samalla seurattu sitä, että taitaa pesintä alkaa ennätys aikaisin. Joten näillä mennnään!

Sinitiaisia. Kuva siepattu netistä.