ENSILUMI

 Niin siinä tänä vuonna kävi, että ensilumi tuli lokakuussa. Lokakuun lumi pysyy, muttei marraskuun, näin on sanonta. Saa nähdä miten käy, muttei nyt hyvältä näytä. Simo siltoja tekevi, ei Oriveden korkeudella onnistu tänä vuonna, eikä monena muunnakaan vuotena.
 Kesä meni sateisena, mutta kyllä siihen väliin mahtui ihan hyviä mustikka, puolukka, sieni ja karpalo noukkimissäitä. Mutta tarkkana sai olla. Puolukkaa tulikin hyvin ja karpaloa löytyy aina jos osuu oikealle suolle. Tänä vuonna suot vain ovat olleet erittäin märkiä.
 Jennikin kävi Pasin kanssa meillä. Kivaa oli. Tutustuttiin mm. Paltanmäen museoalueeseen
 Tulihan jo yksi Tappara-ottelukin paikan päällä katsottua. Kiitos siitä Raisalle ja Kaille.
 Syksyyn kuuluu aina myös kaiken harrastuksen aloittaminen. Minulla on kaksi. Kirkkokuoro alkoi jo kohdallani 41. kerran. Kanttori Markon johdolla on laulettu pääasiassa uutta virsikirjan lisävihon lauluja. Haastavia ne tavallaan ovat. Kävin myös Virtain kirkossa kuuntelemassa Tuomisen Juhanin kanssa Kalevi Kiviniemen urkukonserttia. Valtavaa taidon näytettä.
 Toinen harrastukseni on jongleeraus Oriveden Taiston talolla. Siellä riittää kattoa heittää renkaita korkealle. On muuten näin vanhemmalla iällä hyvää treeniä aivoille. Aivotutkija professori Eero Castren on sanonut: "Jos opettelee jongleerausta niin harjoittelu muuttaa aivoja, ja kun aivot muuttuvat, jongleeraus tulee helpommaksi". Että näin. Tärkeintähän se on, että se on hauskaa ja palkitsevaa. Ja myös koukuttavaa. Kolmas harrastus tasapainojumppa jäi, kun hinnat olivat kohonneet liikaa.
 Blogin nimihän on Tossun jäljet tiessä. Niitä jälkiä tiehen kyllä tulee lähes päivittäin, vaikkei mitään suurempia kilometri määriä. Mutta tärkeintähän on jatkuvuus. Veljeni Olavi hommasi kesällä tossut Hoka One One Cliftonit eikä ole päivääkään juossut muilla tossuilla. Minulla on ollut samasta sarjasta shallengerit, mutta ne ovat vähän tavalliset. Sitten claytonit ovat kevyet, mutta kovat. Näillä siis mennään. Juoksuhan ei ole väline urheilua, mutta tossuihin kannattaa satsata jo vammojen ehkäisynkin takia. Kun tällä iällä paljasjalka juoksu ei oikein onnistu.
 Kirjoittelen tätä blogia Härmän kylpylässä. Kuntosalissa kävin vaimoni kanssa aamupäivällä ja sitten pulikoitiin Elvin veljen tyttären ja hänen kahden lasten kanssa altailla. Oli siinä touhua kun viisivuotias  poika ja kolmevuotias tyttö on vauhdissa. Saa olla tarkkana. Ruokailuhan on ihan oma juttunsa, varsinkin kun jälkiruokana on kakut ja jäätelöt ja niitä saa syödä yltä kyllin.

 Näin se elämä kulkee eteenpäin. Näin blogin päivytystä tänään. Ei muutakuin joulua odottelemaan. Ne jotka ovat jouluihmisiä. Ja ne jotka eivät ole niin sitten jotain muuta. Pieni kuvasarja loppuun.

Karpalossa Kutemajärvellä

Näin puolukkaa

Historiaa. Oriveden Kenkämaraton v. 1981

Jonglööriä kesällä metsässä mustien torvisienien keräämisen jälkeen

Uuusikaarlepyy ja Kyrönjoki ja Kirkko 27.10.2017

Kesän tapahtumia

Matalapaineet ovat toinen toistaan seuranneet. Sadetta on siis piisannut, mutta on sitä aurinkoakin näkynyt. Hellekesää saadaan vielä odottaa.

Juoksulenkit teen aina veljeni kanssa aamupäivällä. Huonoina kesinä aamupäivät ovat yleensä sateettomia. Näin ollen on kastuttu vain kerran, silloin kyllä vettä tuli kaatamalla. Rankkasateessa lämpimässä kesäsäässä on kyllä ihan kiva juosta. Saa suihkut samalla. Ainoastaan huonopuoli on tossujen kastuminen. Paljasjalkajuoksijalla ei ole niitäkään ongelmia.

Tänään olin parturissa. Juoksemisesta tuli puhe. Parturi kyseli, että juoksenko joka säällä. Siihen totesin, että ukkosta täytyy välttää. Jos alkaa katselemaan kelejä, niin siinä jää kauniin ilman lenkitkin suorittamatta.

Kesäkuu 10.päivä valkeni kauniina. Päivästä tuli lähes helteinen. Oli vuorossa Anun maraton ja 50 mailia, puolimaraton ja kymppi Nokian Eedenissä. Järjestelyt toimivat viimeisen päälle hienosti. Suuri kiitos Team Raholalle. Itse juoksin maratonin päälle viiden tunnin. Onhan niitä takana minulla tämän jälkeen 234 kpl. Suurin kunnia kuuluu niille 50 mailin menijöille. Onhan se kilometreissä n. 80,5 km.

Päätapahtuma Suomi-Juoksu minulla oli jo 43. Se oli sitten vuorossa heinäkuun kahdeksas päivä lauantaina. Nyt oli toinen kerta, kun kisa järjestettiin Joensuussa. Järjestelyt pelasivat täälläkin hienosti. Siitä kiitos Ultrajuoksuseura Sisulle. Minulla oli vuorossa nyt kolmas kuusikymppinen. Se meni rauhallisesti taivaltaen 9.08. Pitkät ns. harjoituslenkit puuttuvat, niin tulos on sen mukainen. Satakilometriä on se päämatka aina Suomi-Juoksussa.

Kesälomamatkamme jatkui Kolille. Se näytti parhaimmat puolensa. Pielinen oli rasvatyyni. Majapaikka Kolin Keitaalla oli mukava. Sai tuntea, minkälaista se entisajan ns. hotellimajoittuminen ulkovessoineen ja kaikkineen oli. Suurin yllätys oli, kun Oriveden poika Joona Sarisalmi oli isäntänä Kolin Keitaalla.

Matka jatkui sieltä Kaaville, Kortteiselle, Viljamaan Kartanoon. Vanhasta Mäntyjärven kyläkoulusta oli tehty hieno majoituspaikka. Sai mm. lämmittää rantasaunan itse. Sauna ja uiminen. Siinä on supi suomalainen laji. Ja todella nautittava laji. Ainakin minulle. (Sen harrastaminen alkoi jo paljon ennekuin juoksulenkit, nimittäin elokuussa vuonna 1957. Silloin kesämökkimme rantasauna valmistui Längelmäveden rantaan). Mäntyjärvi soudettiin päästä päähän.

Näin hieno reissu suuntasi takaisin Orivedelle Varkauden kautta. Sen linja-autoasemalta noukittiin kyytiin ystävämme Arja. Hän oli tulossa Kerimäeltä.

Vielä oli vuorossa Sikamaraton heinäkuun 15. päivä. Oriveden Siitamassa. Teemu Taipaleen aloittama tapahtuma ja Siitaman Nuorisoseuran järjestämänänä se pelaa hienosti. Kiitos heille. Vaikka on ollut sateinen kesä, Tampereen seudulla ainakin, niin nytkin saatiin tapahtumaan hieno aurinkoinen sää. Sikamaraton on 22,4 km. Sen voi suorittaa juosten tai pyörällä. Itse vedin rauhallisesti hölkäten. Parkanon osallistujat ja heidän huoltajat saimme meille juoksun jälkeen kyläilemään.

Alkukesä on ollut ihan vilkas Montelan perheessä. Ystäviä on riittänyt Heinolasta, Vaasasta, Parkanosta, Eskilstunasta ja Helsingistä. Joten touhua on riittänyt. Tästä jatketaan kesää eteenpäin.

100 km lähtö

Kansallismaisema

Kolin Keidas

Viljamaan kartano

Soutelua Mäntyjärvellä

Arja ja Elvi Varkauden vanhalla asemalla

Kesä alkoi virallisesti

 Tosiaan näin on, kun kesäkuun ensimmäistä päivää tänään eletään ja rakeita sataa välillä. Mutta kyllä se siitä. Manua lainatakseni. Neljä ja puoli vuotta tätä blogia on tullut harvakseltaan kirjoiteltua. Mutta hyvä että näinkin.

 Tärkein vaihe tänä keväänä on ollut, kun Oriveden perinteen tallennus yhdistys sai kolmannen kirjan valmiiksi. Oriveden aseman historiaa. "Aikojen kuluessa III." Olen siinä mukana. Kokouksia on pidetty, ja kovasti on kirjoitettu. Minullakin on siinä kahdeksan juttua. Juoksemisetkin on myös hyvin esillä. Tänä päivänä kylläkin helpottaa kirjan kirjoittamisessa se, kun saa tikulle tallentaa saman tien kaikki. Mutta oma työnsä siinä on. Hieno kirjan julkistamistilaisuus oli 13.5.17. Ohjelmaa oli. Minullakin jonglööri esitys, jossa mukana huumoria, oikeastaan ironiaakin.

 Juoksulenkit ovat aina kuitenkin se oma lukunsa ja tärkeä juttu. Aivan tuliterä tossutkin ovat nyt jättäneet tien pintaan jälkiä. Koskikeskuksen intersportin myyjällä oli helppoa. Sanoin tuo kaikki juoksutossut minun eteeni numero: us 13. Viisi paria löytyi kaupasta. Näin siinä käy, kun on iso jalkaterä. Mutta tällä kertaa minua onnistui. Nyt on ne kuuluisat HokaOnet. Ei siis meikä pojalla ole paljon valinnan varaa, vaikka kaupat ovat tossuja täynnä. Että sillä tavalla.

 Kesäkuun ensimmäinen päivä tuo aina hienot muistot lapsuudesta. Se oli se päivä, kun muutettiin Oripohjan asemalta (isä asemapäällikkö) me veljekset äidin kanssa koko kesäksi Eräjärven Eräpyhään Längelmäveden rannalle. Isä kävi mökillä vapaapäivinä ja veli ja siskot lomilla. Saimme elää kaikki lapsuutemme kesät "todellisessa paratiisissa". Myöhemminkin sitten kesälomat aina vuoteen 1987 asti. Sitten kaupunki ei enää jatkanut paikan vuokraamista ja purin Olavin kanssa rakennukset pois. Että sillä tavalla.

 Västilän maraton tuli hölkättyä toukokuussa 34. kerran peräkkäin. Siis kaikki. Sitä ennätystä ei voi kukaan muu rikkoa. Nokian Sorvassa sitä ennen juoksin 30 km:ä. Rahola Team on kyllä mahtava seura. Lakki päästä pois.

 Näin kylmää kevättä viettäessämme muuttolinnut ovat olleet kovilla. Mutta Oriveden Kiviniemen lammella on kyllä ns. hyönteissyöjä muuttolintujen laulua riittänyt komiasti. Kyllä ne on lueteltava: Pajulintu, tiltaltti, kirjosieppo, pajusirkku, ruokokerttunen, luhtakerttunen, pensassirkkalintu, satakieli, punavarpunen, hernekerttu, mustapääkerttu, lehtokerttu ja sinitaivaalla leivo. Vielä on kuulematta mm. kultarinta, viitakerttunen, viitasirkkalintu, rytikerttunen ja rastaskerttunen. Näillä mennään.

 Kesä siis on edessä. Mutta ei toivottavasti sellainen viileä ja sateinenkin kesä kuin olympiakesä 1952. Markus setä silloin syksyllä aloitti lastenradion lähetyksen. Todeten kesästä. "Mutta kesä se kuitenkin on ollut". Joten nähtäväksi jää.

Kesät "Eräpyhän paratiisissa" kuva 18.7.1965

Oriveden juoksijoita lähdössä 25km:n lenkille Peter Koechin (1983 MM voittaja esteet Helsinki) ja ME miehen Henry Ronon kanssa 1981

On jo aikakin kirjoitella

Syksy on mennyt, joulu on mennyt ja alkutalvi on mennyt. Vielä on kuitenkin jäljellä talvea, ja ehkä oikeatakin. Oriveden seudulla kylläkin alku talven lumitilanne on ollut hyvin heikko. Mutta onhan täällä hienot ladut jäillä. Ja luistelupaana on hyvä Oriveden keskuksesta aseman seudulle. Ja jos ja kun saadaan lunta, niin aina vain paranee.
 Tossun jäljet on tänäkin talvena jättäneet eniten jälkiä jäiseen tienpintaan. Liukkaudet ovat siis jatkuneet. Mutta onneksi on sarvat, niillä pärjää.

Sarva xirec. Orivesiläinen tossu.

 Itsenäisyyspäivänä nastatossut olivat tärkeät Juokse Sorvassa tapahtumassa. Siellä oli taas erinäisiä matkoja kympistä viiteenkymppiin. Minulle sopii nykyään parhaiten puolimaraton, siinä ei ehdi paljon väsyä, ei ainakaan uupua. Sama juttu toistui myös Sorvassa uuden vuoden aattona. Kiitokset menee Rahola Teamille ja Anulle ja Markukselle näistä hienoista tapahtumista.
 Joulunaika meni ihan perinteisten tapojen myötä. Joulu on kyllä hienoa aikaa. Laulan kirkkokuorossa, joten on hienoa laulaa joululauluja ja varsinkin niistä on haastavaa laulaa bassostemmoja. Mutta ennen kaikkea mukavat muistot vuosien takaa nousevat aina mieliin.

Tässä asemapäällikön lapsina on saatu hienot junat joululahjaksi vuonna 1952.

 Jonglööriharrastusta olen myös lisännyt. Nyt on hyvä harjoituspaikkakin järjestynyt Oriveden aseman Taiston talolla. Siellä on katto tarpeeksi korkealla. Kotioloissa esimerkiksi renkaitten heittoon talot ovat liian matalia. Pari pientä esiintymistäkin pikkujouluissa on ollut.

Oriveden aseman Taiston talolla rengasjonglööriä. Kuva Martti Rauhavirta.

Näin vuosi 2017 on saatu mukavasti käyntiin. Liikunnassa on juoksua, hiihtoa, kuntosalia ja tasapainojumppaa ja taitopuolella jonkkaa. Joten ehkä ne riittää. 4.2.2017 juostaan taas Sorvassa. Se on lähin tähtäys. Lahden MM hiihtoihinkin ainakin yhdelle päivälle on jo liputkin hommattu. Maastohiihdon seuraaminen onkin oikeastaan minun ykkösjuttu. Väliaika lähdöillä tapahtuva hiihtokisa on mielestäni aivan ehdoton ykkönen. Television välityksellä hyvän ohjaajan ansiosta se nousee nykyään hienoksi seurattavaksi. Ennen vanhaan Pekka Tiilikaisen aikaan olivat kylläkin hiihtäjät metsän kätköissä liian kauan.
Lopuksi täytyy laittaa myös lintukuva. Nyt on Olavin kanssa juoksulenkeillä heristetty korviamme ja nautitti sinitiaisen hienosta lauluista ja samalla seurattu sitä, että taitaa pesintä alkaa ennätys aikaisin. Joten näillä mennnään!

Sinitiaisia. Kuva siepattu netistä.