ELOKUUN HELLETTÄ

Varsinaisten kesäkuukauksien viimeinen viikko on ollut tosi komia ja helteinen. Juoksulenkit on taittuneet shortseilla ja verkkopaidalla. Jalassa tossut: hoka one one clifton 6 on mahtava tossu kaikkinensa. Kilometrivauhti paranee itsestään muutaman sekunnin. Joskus olen ajatellutkin, olisikohan 70-ja 80-luvulla näillä taittanut maratonin alle 2.50. Vähän tottumusta hokat vaatii. Joka päivä niillä ei kannata juosta, ovat sen verran tavallisiin tossuihin verrattuna erilaiset. Jalkaterän täytyy saada eri iskutuksia. Mutta ovathan ne mainio keksintö.

  Kesällä ovat hölkkäkisat jääneet väliin, mutta tässä iässä ne eivät olekaan enää niin tärkeitä. Tärkeintä on, että vielä pystyy juoksemaan. Onhan lähes 49 vuoden aikana saanut kaikkeen osallistua. Siitä on aikaa, kun kuulantyöntö vuonna 1971 vaihtui kestävyysjuoksuun. Aikamoinen muutos silloin tapahtui.

  Retket ovat myös mukavia. Kevät on kyllä minun mielestäni retkeilyn taholta parasta aikaa. Silloin erityisesti korvat saavat sinfoniaa. Lintujen laulu kaikkinensa ja erityisesti ne tuntien on sitä parasta musiikkia. Nykyään, kun luhtakerttunenkin on alkanut laulaa päivällä. Ruska-aika on kyllä myös vaikuttava.

  Eilen tein Elvin-ja ystävämme Arjan kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon eli Helvetinkolulle Ruovedelle. Sattui niin hauskasti, että Espoon ala-asteen koululaiset, 52 oppilasta, olivat leirikoulua koko viikon viettämässä sillä alueella. Oli siinä tulentekopaikalla hulinaa. Heillä oli hernekeitot keitettynä. Päästiinhän mekin kuitenkin makkarat paistamaan. Onhan se hieno kansallispuisto jylhine näköaloineen ja koluineen. Mutta on ollut niin kuivaa, ettei vettä virrannut missään.

  Kanadasta oli heinäkuussa meillä sukulaisia vierailemassa. Siskon tytär Terhi perheineen vietti kolme viikkoa Suomessa. Asustivat Kuhmoisissa ja sieltä päin kävivät meillä pari kertaa. Tekivät myös retken Päijänteen kansallispuistoon Kelventeelle. On mahtava paikka. Ensi kesän ohjelmaan on merkattu meidän retki sinne.

   Uudestakaarlepyystä oli Sanna, Jenna ja Liam myös käymässä meillä. Oli tosi ihana tavata heitä. 

   Suomenlinnakin tuli nähtyä kesän aikana. Historian lehtien havinaa sai kokea.

   Tärkeänä ohjelmana on ollut minulla Teemun kanssa jonglööri harrastus. Ollaan paljon erikseen treenattu. Minä Oriveden Opiston vanhalla nurmettuneella lentopallokentällä ja Teemu omalla pihapuistoalueella. Meidän esiintymisnimet ovat jönklööri Kalla ja heittelijä_se Temmu. Pari kertaa esiinnyttiin elokuussa Juhla-ja Liikuntatalon Taiston tilaisuuksissa. Pääesiintyminen oli Oriveden kaupungin 150 vuotisjuhlassa Mämmilän elomeiningeissä 24.08.2019. Jäähallin vieressä olevalla kentällä. Lava oli rekan peräkärrystä muotoiltu, kuten tälläisissä tapahtumissa usein tehdään. Viiden minuutin esitys meillä oli renkaineen, palloineen ja keiloineen. Temmu on taitava tekemään temppuja kolmella pallolla. Minun pravuuri numero oli omenan syönti. Kaksi palloa ja yksi omena. Sai olla tarkka ja nopea, kun heitteli niitä yhtä aikaa, että haukkasi omenaa eikä palloja. Ihan hauska juttuhan se kaikkinensa oli. Koko 150 vuotisohjelma oli loistava. Kruununa Rohan tallien esitys Juhana III hevosturnajaiset.

  Tuttavan rantasaunalla on vietetty uiden ja saunoen ja makkaranpaistoineen pari kertaa tänä kesänä. Sauna ja uinti on mainio yhdistelmä.

  Arboretun Tampereella oli hellejaksolla ohjelmassa tuttavapariskunnan kanssa. Upeaa kukkaloistoa.

   Näin kesäkuukaudet ovat hurisseet vauhdilla elokuun loppuun. Olkoon syksy myös mukavaa aikaa...

Kuula saa kyytiä lähes 50 vuotta sitten Uiherlan kentällä

Jonklööri Kalla vauhdissa

                                                  Helvetinjärven rannalla