sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kuuma kesä!

Pitkä kuuma kesä on vietetty. Vielä varmaan kesää on jäljellä. Asfaltti ei kuitenkaan ole niin sulana ollut, että siihen olisi juostessa tossun jäljet jäänyt. Aamuisin ei ole tarvinnut kuin shortsit päälle ja tossut jalkaan ja eikun menoks. Senjälkeen on ollut nautinnollista pulahtaa järveen, joka on ollut vähän liiankin lämmin. Helppoahan se on, kun ei tarvitse lenkille lähtiessä vaatteiden kanssa sohlata. Jos olisi ainainen kuuma kesä, niin pieneksi jäisi urheilukauppiaiden vaatteiden myynti. Juoksut on hyvin jatkunut, mutta juoksutapahtumiin ei ole tullut osallistua. Mutta syksyn tullen sitten.
  Urheilutapahtumat muuten ovat kyllä kiinnostaneet. Nuorten MM- kisoja tuli heinäkuussa paikan päällä Tampereella käytyä katsomassa. Saivat urheilijatkin maistaa Sumen hellettä. Aikuisten EM-kisat sitten tuottivat television ja netin tuijotusta. Mitaleita ei tullut, mutta Suomen urheilijat urheilivat hyvin omalla tasollaan.
  Päätettiin tehdä kuuman kesän kunniaksi länsirannikon reissu Kristiinankaupunki- Kaskinen-Närpiö- Vaasa-Uusikaarlepyy. Muutaman päivän matka heinä-elokuun vaihteessa oli ihan onnistunut. Auto kuitenkin meinasi ennen Krstiinankaupunkia lopettaa yhteistyön. Mutta kaupungista löytyi ystävällinen autokorjaamo KRS Auto Center. Siellä vika selvisi heti ja niin korjaamo hommasi sytytyspuolan ja se vaihdettiin, ja matka jatkui. Harvinaisen ystävällistä ja nopeaa palvelua. KIITOS!
  Närpiössä tuli käveltyä kovassa kuumuudessa. Kirkkotallit ovat todella erikoinen nähtävyys. Tavallaan ainutlaatuinen.
  Vaasassa on vaimon sukulaisia. Heidän luonaan vierailtiin ja käytiin syömässä Strampen ravintolassa herkullinen siika-ateria. Pieni laivaristeyly saaristossa toi tädin huvila-ajat mieleen. Isäni on kotoisin Vaasasta, joten kaupunki on hyvin tuttu. Vanhan Vaasan rauniot ovat vaikuttavat. Raippaluodon silta on jo sinänsä Suomen pisimpänä siltana nähtävyys. Raippaluodossa vietettin Elvin veljen tyttären ja hänen lapsiensa kanssa kiva heltinen kesäpäivä uiden ja ruokaillen. Hienolla paikkaa sijaitsee hotelli Scandic Waskia. Siellä vitettiin pari yötä ja matka jatkui.
  Saavuttiin Uusikaarlepyyhyn ystävien kauniille uudelle huvilalle. Meri avautui tyynenä. Merivesi oli harvinaisen lämmintä. Uinnit, ruokailut ja ystävien kanssa keskustelut toivat päivään iloa. 
  Nyt olikin kotimatkan aika ja se menikin voimakkaiden ukkossateiden kera.
  Monen eläkeläisen elämä on tasaista kulkua. Minulla on ohjelmassa fyysisellä puolella juoksulenkit, kuntosalit ja  jonglööri harjoitukset. Ne menee rutiinilla,  mutta on hienoa, kun on ohjelmaa.  Kaikki ns. lomareissut tuovat elämään kuitenkin erinomaista vaihtelua.
  Heinäkuussa saimme vieraaksemme siskon pojan ja hänen vaimonsa Kanadasta. Hekin pääsivät nauttimaan Suomen helteistä. Oli kiva tehdä retki Pukalaan.
  Tällä viikolla on ollut toimintaa. Torstaina oli tilaisuus Eräpyhän tarinoista Nunnan laavulla. Samalla paikkaa on ollut meidän kesämökkimme 1956-1987. Olin kertomassa siitä historiasta.
  Särkän kodilla on meidän ystävämme hoidossa. Eilen tehtiin yhteinen retki Oriveden hoitokotien kanssa Hörtsänän arboretumiin. Olihan siinä vilskettä kun omat autot ja pari bussia vei ikäihmisiä luontoon. Järjestelyt pelasivat hyvin Oriveden Vanhusneuvoston ja Oriveden Luonnonseutu yhdistyken järjestämänä. Esa Kallio piti hienon esitelmän ja kahvit, mehut pullineen ja keksineen maistui. Sää suosi. 
  Tämä oli kertomus suurpiirteittäin kesästäni. Ei muutakuin syksyä kohti. Mutta ei lausuta vielä sitä Helismaan lyhyintä runoa. Syksyn lehti, maahan ehti.
Retkellä Oriveden Pukalassa


Närpiön kirkkotallit ihmisille ja hevosille

Vanhan Vaasan rauniot

Kesämökkimme vain enää kuvina muistoissamme

Samalla paikalla nykyään laavu
  

torstai 14. kesäkuuta 2018

 Täyttä kesää

 Kesä alkoi tarkasti Orivedellä lauantaina 5.5.2018 klo:12.00 ja tietysti muualla etelä ja keskisuomessa. Ei ehtinyt olla edes kevättä, niin rajuna alkoi heti lämpötilat. Muuttolinnut saapuivat rytinällä. Tuomet, syreenit, pihlajat ja omenapuut puhkesivat kukkaan vauhdilla. Lapsien äänet uimarannoilta kantautuivat kauaksi. Ainoa huono puoli oli kuivuus. Se koettelee edelleen tänään 14.6 rajuna. Ensi viikolla saadaan sitten virkistävät sateet? Muistutukseksi tähän. Vuonna 1993 alkoi kesä 25,4 ja päättyi 24.5. Sen jälkeen tuli kylmyys.
 Edellisestä kirjoituksestani on taas pitkä aika, joten täytyy muistella tarkkaan mitä sen jälkeen on tapahtunut. Hyvänä apuna on tietysti päiväkirja.
 Huhtikuu meni sitkeää flunssaa sairastellessa. Onneksi ehdin Elvin kanssa tekemään pääsiäislauantaina hieno hiihtoretken jäätä pitkin Eräpyhään auringon porottaessa. Tervehtyminen flunssastani tapahtui ennen aikaisen kesän tuloa. Näin pääsin osallistumaan Raholan kympille 6.5.
 Se olikin toinen kevätkesä päivä. Hienolla reitillä oli mukava juosta mm. pajulinnun, kirjosiepon ja mustarastaan säestäessä. Ja järjestelyt olivat ensi luokkaa. Kyllä Team Rahola osaa.
 Olen vaimoni kanssa muutaman vuoden puhunut, että Nuuksioon pitäisi keväällä tehdä retki. Tänä keväänä se sitten toteutettiin. Ja kaiken kukkuraksi olikin jo kesä.
  Maanantaina 14.5 suunnattiin auton nokka kohti Nuuksiota. Majoituttiin rauhalliseen hotelliin. Sieltä käsin tehtiin retkiä. Televisiosta kuulimme ensimmäisenä päivänä, että Nuuksion metsäpolulla oli tapahtunut ryöstö edellisenä lauantaina. Ajateltiin. Ystävät luulee, että meidät on ryöstetty. Toisena päivänä pitkältä retkeltä tullessamme polun loppupäässä tuli kolme nuorta naista vastaan kamerat ja lehtiöt kädessä. Heti tulivat kyselemään saako haastatella. He esittelivät itsensä. Ovat Helsingin Sanomien toimittajia. Lupauduin ja siinä sitten kyselivät pelottaako liikkua täällä. Ei kyllä pelottanut. Ajatuksenakaan se ei ollut tullut mieleen. Toisaalta, ei varkaat jaksa kuumassa metsässä kyttäillä. Pelkäävät vielä karhuja. Niin tehtiin minusta haastattelu video ja Elviä ja minua filmattiin vielä polulla kävelemässä. Netti lehdessä oli video ja paperisessa haastattelu kuvineen. Pari yötä vietettiin Nuuksiossa ja tultiin Helsingin Kaivopuiston kautta pois.
 Yksi mainittava luontoasia on näin kesällä ilahduttanut, kun puukiipijä on pesinyt rakentamassani pöntössä. On niin pieni terhakka lintu.
 Juoksulenkit ovat kulkeneet ihan mukavasti ja uinti päälle on ollut tehnyt ehtaa.
Team Rahola järjesti perinteisen Nokian Edenissä Anun maratonin ja 50 mailia ja lyhemmät matkat 9.6. Osallistuin kympille ja tulin toiseksi 70 vuotisten sarjassa. Ja kaikki järjestelyt pelasi tuttuun tapaan kuin rasvattu.
 Tänään vierailin vanhan ystäväni Pulmun kanssa uudessa Niementien kehitysvamma kodissa. Siellä asustaa mm. Pulmun veljen tytär. Häntä käytiin katsomassa. Vihdoinkin saatiin Orivedelle näin hieno laitos.
 Kesää on ollut pitkälti, mutta nyt on kuitenkin vasta alkukesä. Tästä jatketaan kohti Juhannusta. Nyt on tarettu. Tarkeneeko Jussina. Elämä kulkee...
puukiipijä

Raholan kympillä

Nuuksion kansallispuistossa, ja kuuma oli
tässä juttu

Kaivopuistossa selfietä

 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

                   Talven taikaa

  Talvella elämä hiljenee. Lumi suojaa. Elämä herää keväällä uuteen kasvuun. Nyt ollaan vielä lumen ja jäiden kahleissa. Saatiin Suomeenkin kunnon talvi, kuten Eurooppaankin. Kyllä Siperian opettaa, on sanonta. Hollannissakin päästiin nyt kanavaluisteluun. Euroopan talvi vaan on sangen lyhyt.
  Pian kevät koittaa. On vain yksi humaus, kun se on siinä. Nyt jo kuulee mm. tiaisten ja viherpeippojen voimakasta laulua.
  Heikosti olen tätä blogiani päivittänyt. On ollut paljon erilaisia vaiheita, niin se on jäänyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
  Ennen joulua tuli terveydessä takapakkia, mutta hyvin siitä selviydyin. Erinomainen kunto auttaa ja pääsee nopeasti normaaliin elämään. Joka tässä tapauksessa tarkoittaa juoksulenkkejä. Jonglööri harjoituksetkin saivat pienen paussin jälkeen jatkua. Siinä on kiva nähdä kehitystä, vaikka ikää tulee.
  Suksetkin tuli syystalvella hommattua uudet, Karhun nanogripit. Ne toimivat nolla asteen tienoilla mainiosti. Pakkasella eivät luista. Hyvä talvihan on nyt ollut hiihtäjän hiihdellä. Omalla kohdalla suhteelliseen vähään on kuitenkin jäänyt. Mutta keväthankia odotellessa.
  Olympialaiset menivät. Iivon ja Kristan hiihtoja oli hieno seurata. Salpausselällä oli nautinnollista seurata kisoja kirkkaassa auringon paisteessa lauantaina.
  Ehkä kuitenkin talven merkkitapaus omalla ja kaksoisveljen kohdalla oli 4.3.18  70 ikävuoden saavuttaminen. Voidaanko sitä saavuttamisena pitää. Sitä voi monella tavalla ajatella. Onko se vain armoa vai ansiota. Lähipiirissä vietettiin synttäreitä. Oriveden seudun perinteentallennus ry:n kokouksessa Moottorikerhon pirtillä tarjoilin kakkukahvit. Huomenna myös kirkkokuorossa. Toimittaja teki ihan mukavan jutun meistä kaksosista Oriveden Sanomiin.
  Toinen suuri tapaus oli, kun ystävämme vihdoin pääsi Heinolasta muuttamaan naapuriimme Särkän kotiin. Ysitien autosta Orivedeltä vuokrasimme pakettiauton. Sillä tuotiin muuttokuorma. Kaikki sujui hienosti. Ainoastaan auto, mikä piti vuokrata, olikin rikki. Ei muuta kuin meidät vietiin Tampereelle. Sieltä saatiin hyvä auto. Ystävämme sairastaa Parkinson tautia, mutta nyt on  hienossa paikassa.
  Tossut ei tänä talvena ole juurikaan jättänyt tiehen piikin jälkiä. On ollut pakkasia, niin kävelytiet ovat olleet muutenkin pitäviä. Mutta muuten jälkiä on tullut, jos niitä vain erottaa tien pinnasta. Kevään humausta odotellessa!
Kunnon talvi


Kevään retkiä odotellessa

lauantai 28. lokakuuta 2017

               ENSILUMI

 Niin siinä tänä vuonna kävi, että ensilumi tuli lokakuussa. Lokakuun lumi pysyy, muttei marraskuun, näin on sanonta. Saa nähdä miten käy, muttei nyt hyvältä näytä. Simo siltoja tekevi, ei Oriveden korkeudella onnistu tänä vuonna, eikä monena muunnakaan vuotena.
 Kesä meni sateisena, mutta kyllä siihen väliin mahtui ihan hyviä mustikka, puolukka, sieni ja karpalo noukkimissäitä. Mutta tarkkana sai olla. Puolukkaa tulikin hyvin ja karpaloa löytyy aina jos osuu oikealle suolle. Tänä vuonna suot vain ovat olleet erittäin märkiä.
 Jennikin kävi Pasin kanssa meillä. Kivaa oli. Tutustuttiin mm. Paltanmäen museoalueeseen
 Tulihan jo yksi Tappara-ottelukin paikan päällä katsottua. Kiitos siitä Raisalle ja Kaille.
 Syksyyn kuuluu aina myös kaiken harrastuksen aloittaminen. Minulla on kaksi. Kirkkokuoro alkoi jo kohdallani 41. kerran. Kanttori Markon johdolla on laulettu pääasiassa uutta virsikirjan lisävihon lauluja. Haastavia ne tavallaan ovat. Kävin myös Virtain kirkossa kuuntelemassa Tuomisen Juhanin kanssa Kalevi Kiviniemen urkukonserttia. Valtavaa taidon näytettä.
 Toinen harrastukseni on jongleeraus Oriveden Taiston talolla. Siellä riittää kattoa heittää renkaita korkealle. On muuten näin vanhemmalla iällä hyvää treeniä aivoille. Aivotutkija professori Eero Castren on sanonut: "Jos opettelee jongleerausta niin harjoittelu muuttaa aivoja, ja kun aivot muuttuvat, jongleeraus tulee helpommaksi". Että näin. Tärkeintähän se on, että se on hauskaa ja palkitsevaa. Ja myös koukuttavaa. Kolmas harrastus tasapainojumppa jäi, kun hinnat olivat kohonneet liikaa.
 Blogin nimihän on Tossun jäljet tiessä. Niitä jälkiä tiehen kyllä tulee lähes päivittäin, vaikkei mitään suurempia kilometri määriä. Mutta tärkeintähän on jatkuvuus. Veljeni Olavi hommasi kesällä tossut Hoka One One Cliftonit eikä ole päivääkään juossut muilla tossuilla. Minulla on ollut samasta sarjasta shallengerit, mutta ne ovat vähän tavalliset. Sitten claytonit ovat kevyet, mutta kovat. Näillä siis mennään. Juoksuhan ei ole väline urheilua, mutta tossuihin kannattaa satsata jo vammojen ehkäisynkin takia. Kun tällä iällä paljasjalka juoksu ei oikein onnistu.
 Kirjoittelen tätä blogia Härmän kylpylässä. Kuntosalissa kävin vaimoni kanssa aamupäivällä ja sitten pulikoitiin Elvin veljen tyttären ja hänen kahden lasten kanssa altailla. Oli siinä touhua kun viisivuotias  poika ja kolmevuotias tyttö on vauhdissa. Saa olla tarkkana. Ruokailuhan on ihan oma juttunsa, varsinkin kun jälkiruokana on kakut ja jäätelöt ja niitä saa syödä yltä kyllin.
 Näin se elämä kulkee eteenpäin. Näin blogin päivytystä tänään. Ei muutakuin joulua odottelemaan. Ne jotka ovat jouluihmisiä. Ja ne jotka eivät ole niin sitten jotain muuta. Pieni kuvasarja loppuun.
Karpalossa Kutemajärvellä
Näin puolukkaa
Historiaa. Oriveden Kenkämaraton v. 1981


Jonglööriä kesällä metsässä mustien torvisienien keräämisen jälkeen
Uuusikaarlepyy ja Kyrönjoki ja Kirkko 27.10.2017

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesän tapahtumia

Matalapaineet ovat toinen toistaan seuranneet. Sadetta on siis piisannut, mutta on sitä aurinkoakin näkynyt. Hellekesää saadaan vielä odottaa.
Juoksulenkit teen aina veljeni kanssa aamupäivällä. Huonoina kesinä aamupäivät ovat yleensä sateettomia. Näin ollen on kastuttu vain kerran, silloin kyllä vettä tuli kaatamalla. Rankkasateessa lämpimässä kesäsäässä on kyllä ihan kiva juosta. Saa suihkut samalla. Ainoastaan huonopuoli on tossujen kastuminen. Paljasjalkajuoksijalla ei ole niitäkään ongelmia.
Tänään olin parturissa. Juoksemisesta tuli puhe. Parturi kyseli, että juoksenko joka säällä. Siihen totesin, että ukkosta täytyy välttää. Jos alkaa katselemaan kelejä, niin siinä jää kauniin ilman lenkitkin suorittamatta.
Kesäkuu 10.päivä valkeni kauniina. Päivästä tuli lähes helteinen. Oli vuorossa Anun maraton ja 50 mailia, puolimaraton ja kymppi Nokian Eedenissä. Järjestelyt toimivat viimeisen päälle hienosti. Suuri kiitos Team Raholalle. Itse juoksin maratonin päälle viiden tunnin. Onhan niitä takana minulla tämän jälkeen 234 kpl. Suurin kunnia kuuluu niille 50 mailin menijöille. Onhan se kilometreissä n. 80,5 km.
Päätapahtuma Suomi-Juoksu minulla oli jo 43. Se oli sitten vuorossa heinäkuun kahdeksas päivä lauantaina. Nyt oli toinen kerta, kun kisa järjestettiin Joensuussa. Järjestelyt pelasivat täälläkin hienosti. Siitä kiitos Ultrajuoksuseura Sisulle. Minulla oli vuorossa nyt kolmas kuusikymppinen. Se meni rauhallisesti taivaltaen 9.08. Pitkät ns. harjoituslenkit puuttuvat, niin tulos on sen mukainen. Satakilometriä on se päämatka aina Suomi-Juoksussa.
Kesälomamatkamme jatkui Kolille. Se näytti parhaimmat puolensa. Pielinen oli rasvatyyni. Majapaikka Kolin Keitaalla oli mukava. Sai tuntea, minkälaista se entisajan ns. hotellimajoittuminen ulkovessoineen ja kaikkineen oli. Suurin yllätys oli, kun Oriveden poika Joona Sarisalmi oli isäntänä Kolin Keitaalla.
Matka jatkui sieltä Kaaville, Kortteiselle, Viljamaan Kartanoon. Vanhasta Mäntyjärven kyläkoulusta oli tehty hieno majoituspaikka. Sai mm. lämmittää rantasaunan itse. Sauna ja uiminen. Siinä on supi suomalainen laji. Ja todella nautittava laji. Ainakin minulle. (Sen harrastaminen alkoi jo paljon ennekuin juoksulenkit, nimittäin elokuussa vuonna 1957. Silloin kesämökkimme rantasauna valmistui Längelmäveden rantaan). Mäntyjärvi soudettiin päästä päähän.
Näin hieno reissu suuntasi takaisin Orivedelle Varkauden kautta. Sen linja-autoasemalta noukittiin kyytiin ystävämme Arja. Hän oli tulossa Kerimäeltä.
Vielä oli vuorossa Sikamaraton heinäkuun 15. päivä. Oriveden Siitamassa. Teemu Taipaleen aloittama tapahtuma ja Siitaman Nuorisoseuran järjestämänänä se pelaa hienosti. Kiitos heille. Vaikka on ollut sateinen kesä, Tampereen seudulla ainakin, niin nytkin saatiin tapahtumaan hieno aurinkoinen sää. Sikamaraton on 22,4 km. Sen voi suorittaa juosten tai pyörällä. Itse vedin rauhallisesti hölkäten. Parkanon osallistujat ja heidän huoltajat saimme meille juoksun jälkeen kyläilemään.
Alkukesä on ollut ihan vilkas Montelan perheessä. Ystäviä on riittänyt Heinolasta, Vaasasta, Parkanosta, Eskilstunasta ja Helsingistä. Joten touhua on riittänyt. Tästä jatketaan kesää eteenpäin.
100 km lähtö

Kansallismaisema

Kolin Keidas

Viljamaan kartano

Soutelua Mäntyjärvellä

Arja ja Elvi Varkauden vanhalla asemalla

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesä alkoi virallisesti

 Tosiaan näin on, kun kesäkuun ensimmäistä päivää tänään eletään ja rakeita sataa välillä. Mutta kyllä se siitä. Manua lainatakseni. Neljä ja puoli vuotta tätä blogia on tullut harvakseltaan kirjoiteltua. Mutta hyvä että näinkin.
 Tärkein vaihe tänä keväänä on ollut, kun Oriveden perinteen tallennus yhdistys sai kolmannen kirjan valmiiksi. Oriveden aseman historiaa. "Aikojen kuluessa III." Olen siinä mukana. Kokouksia on pidetty, ja kovasti on kirjoitettu. Minullakin on siinä kahdeksan juttua. Juoksemisetkin on myös hyvin esillä. Tänä päivänä kylläkin helpottaa kirjan kirjoittamisessa se, kun saa tikulle tallentaa saman tien kaikki. Mutta oma työnsä siinä on. Hieno kirjan julkistamistilaisuus oli 13.5.17. Ohjelmaa oli. Minullakin jonglööri esitys, jossa mukana huumoria, oikeastaan ironiaakin.
 Juoksulenkit ovat aina kuitenkin se oma lukunsa ja tärkeä juttu. Aivan tuliterä tossutkin ovat nyt jättäneet tien pintaan jälkiä. Koskikeskuksen intersportin myyjällä oli helppoa. Sanoin tuo kaikki juoksutossut minun eteeni numero: us 13. Viisi paria löytyi kaupasta. Näin siinä käy, kun on iso jalkaterä. Mutta tällä kertaa minua onnistui. Nyt on ne kuuluisat HokaOnet. Ei siis meikä pojalla ole paljon valinnan varaa, vaikka kaupat ovat tossuja täynnä. Että sillä tavalla.
 Kesäkuun ensimmäinen päivä tuo aina hienot muistot lapsuudesta. Se oli se päivä, kun muutettiin Oripohjan asemalta (isä asemapäällikkö) me veljekset äidin kanssa koko kesäksi Eräjärven Eräpyhään Längelmäveden rannalle. Isä kävi mökillä vapaapäivinä ja veli ja siskot lomilla. Saimme elää kaikki lapsuutemme kesät "todellisessa paratiisissa". Myöhemminkin sitten kesälomat aina vuoteen 1987 asti. Sitten kaupunki ei enää jatkanut paikan vuokraamista ja purin Olavin kanssa rakennukset pois. Että sillä tavalla.
 Västilän maraton tuli hölkättyä toukokuussa 34. kerran peräkkäin. Siis kaikki. Sitä ennätystä ei voi kukaan muu rikkoa. Nokian Sorvassa sitä ennen juoksin 30 km:ä. Rahola Team on kyllä mahtava seura. Lakki päästä pois.
 Näin kylmää kevättä viettäessämme muuttolinnut ovat olleet kovilla. Mutta Oriveden Kiviniemen lammella on kyllä ns. hyönteissyöjä muuttolintujen laulua riittänyt komiasti. Kyllä ne on lueteltava: Pajulintu, tiltaltti, kirjosieppo, pajusirkku, ruokokerttunen, luhtakerttunen, pensassirkkalintu, satakieli, punavarpunen, hernekerttu, mustapääkerttu, lehtokerttu ja sinitaivaalla leivo. Vielä on kuulematta mm. kultarinta, viitakerttunen, viitasirkkalintu, rytikerttunen ja rastaskerttunen. Näillä mennään.
 Kesä siis on edessä. Mutta ei toivottavasti sellainen viileä ja sateinenkin kesä kuin olympiakesä 1952. Markus setä silloin syksyllä aloitti lastenradion lähetyksen. Todeten kesästä. "Mutta kesä se kuitenkin on ollut". Joten nähtäväksi jää.
Kesät "Eräpyhän paratiisissa" kuva 18.7.1965


Oriveden juoksijoita lähdössä 25km:n lenkille Peter Koechin (1983 MM voittaja esteet Helsinki) ja ME miehen Henry Ronon kanssa 1981



lauantai 28. tammikuuta 2017

On jo aikakin kirjoitella

Syksy on mennyt, joulu on mennyt ja alkutalvi on mennyt. Vielä on kuitenkin jäljellä talvea, ja ehkä oikeatakin. Oriveden seudulla kylläkin alku talven lumitilanne on ollut hyvin heikko. Mutta onhan täällä hienot ladut jäillä. Ja luistelupaana on hyvä Oriveden keskuksesta aseman seudulle. Ja jos ja kun saadaan lunta, niin aina vain paranee.
 Tossun jäljet on tänäkin talvena jättäneet eniten jälkiä jäiseen tienpintaan. Liukkaudet ovat siis jatkuneet. Mutta onneksi on sarvat, niillä pärjää.
Sarva xirec. Orivesiläinen tossu.

 Itsenäisyyspäivänä nastatossut olivat tärkeät Juokse Sorvassa tapahtumassa. Siellä oli taas erinäisiä matkoja kympistä viiteenkymppiin. Minulle sopii nykyään parhaiten puolimaraton, siinä ei ehdi paljon väsyä, ei ainakaan uupua. Sama juttu toistui myös Sorvassa uuden vuoden aattona. Kiitokset menee Rahola Teamille ja Anulle ja Markukselle näistä hienoista tapahtumista.
 Joulunaika meni ihan perinteisten tapojen myötä. Joulu on kyllä hienoa aikaa. Laulan kirkkokuorossa, joten on hienoa laulaa joululauluja ja varsinkin niistä on haastavaa laulaa bassostemmoja. Mutta ennen kaikkea mukavat muistot vuosien takaa nousevat aina mieliin.
Tässä asemapäällikön lapsina on saatu hienot junat joululahjaksi vuonna 1952.

 Jonglööriharrastusta olen myös lisännyt. Nyt on hyvä harjoituspaikkakin järjestynyt Oriveden aseman Taiston talolla. Siellä on katto tarpeeksi korkealla. Kotioloissa esimerkiksi renkaitten heittoon talot ovat liian matalia. Pari pientä esiintymistäkin pikkujouluissa on ollut.
Oriveden aseman Taiston talolla rengasjonglööriä. Kuva Martti Rauhavirta.

Näin vuosi 2017 on saatu mukavasti käyntiin. Liikunnassa on juoksua, hiihtoa, kuntosalia ja tasapainojumppaa ja taitopuolella jonkkaa. Joten ehkä ne riittää. 4.2.2017 juostaan taas Sorvassa. Se on lähin tähtäys. Lahden MM hiihtoihinkin ainakin yhdelle päivälle on jo liputkin hommattu. Maastohiihdon seuraaminen onkin oikeastaan minun ykkösjuttu. Väliaika lähdöillä tapahtuva hiihtokisa on mielestäni aivan ehdoton ykkönen. Television välityksellä hyvän ohjaajan ansiosta se nousee nykyään hienoksi seurattavaksi. Ennen vanhaan Pekka Tiilikaisen aikaan olivat kylläkin hiihtäjät metsän kätköissä liian kauan.
Lopuksi täytyy laittaa myös lintukuva. Nyt on Olavin kanssa juoksulenkeillä heristetty korviamme ja nautitti sinitiaisen hienosta lauluista ja samalla seurattu sitä, että taitaa pesintä alkaa ennätys aikaisin. Joten näillä mennnään!
Sinitiaisia. Kuva siepattu netistä.