sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Lokakuu

Vuodenajat vaihtuvat. Nyt on jälleen vuorossa syksy. Tätä kirjoitellessa Itavallan Söldenissä lasketaan suurpujottelua ja Orivedellä räntää ilmassa. Täytyy kyllä sanoa syksy jälleen. Juurihan tuo viime syksy oli. Tähän vuodenaikaan kuuluu marjastaminen. Nyt on ollut puolukoita ja karpaloita hyvin. Täytyy vain löytää oikeat paikat. Puolukkamaita ei oikein runsaita löydetty, karpaloita kylläkin.

  Korona vaikuttaa edelleen ja monesti rajustikin. Kirkkokuoroharjoitukset lopetettiin pari kerran jälkeen. On senverran iäkkäitä ihmisiä ja ei oteta riskiä. Laulaessa ei hengityssuojaa voi oikein käyttää ja laulaessa virus lentää pitkälle. Jäädään odottelemaan parempia aikoja.

  Yksi asia on hieno, mihin korona ei juurikaan tuo rajoituksia. Se on retkeily. Sitä on muutamia polkuja tallattu tänäkin syksynä. Kohteena on ollut Eräpyhää ja Siikanevaa. Siikanavella oli ainakin autoja parkissa runsaasti. Meinasi mennä laskuissa sekaisin. Saatiin ainakin sata. Elvin ja ystävämme Arjan kanssa käveltiin koko kympin lenkki. Tietysti makkarat laavulla paistettiin. Ihmisiä oli sillä alueella paljon. Hyvin turvavalit olivat kuitenkin hallinnassa.

                                                              Kuva: Siikanevan retkeltä

  Suruakin on tähän syksyyn kuulunut. Meidän rakas ystävämme Sirkka kuoli Särkän kodilla syyskuun ensimmäisen päivän aamuna. Hän sairasti parkinson tautia ja parkinson dementiaa. Kaunis muistotilaisuus oli Heinolassa sukulaisten ja läheisten kesken.

  Vaikuttava oli lukea kirja Mona-Liisa. Todella puhutteleva kirja, jossa voimakas elämä ja kuolema kohtaavat.


  Tämä minun koko blogini otsikko on "tossun jäljet tiessä". Juoksusta on tärkeää aina kirjoittaa. Nyt parhaillaan käydään Espoon Siikajärvellä nuuksiobackyardultrarace, niin minun juoksuni tuntuu sen rinnalla vaatimattomilta. Olisihan siihen mukava osallistua, mutta kunto ei enää edellytä. Minun ja Olavin parhaimpina vuosina ei sellaisista tapahtumista tiedetty mitään. Vähissä olivat ultrat silloin.

  Lenkit ovat sujuneet muuten ihan hienosti. Kuntosaliharjoituskin on saanut aikaan sen, ettei askel ole päässyt kauheasti lyhenemään. Yritänkin pitämää askeleen voimakkaana ja enempi päkiävoittoisenakin se tuo myös siihen pituutta. Näin vanhempana joutuu myös askeleeseen paneutumaan, ettei mene töpöttelyksi. Lenkikelit ovat olleet koko syksyn hienot. Vielä lokakuussa juoksin sortseilla tai capreilla. On jännä tuo vaatetus näin ainakin Oriveden suunnalla. Aina tupataan kyselemään, miten sinä tarkenet ja huudellaankin, kalsarit jalkaan. Vaikeahan sellaisen on sitä käsittää, joka ei insentiivisesti juoksua harrasta. Viiteenkymmeneen vuoteen en ole lenkillä koskaan vilustunut. Jännä yksilö juttuhan se myös on. 

  Olavin kanssa juoksun alkuaikoina puettiin liikaa kilpailuihin, kunnes huomattiin, että ylipukeuduttiin. Senjälkeen vedettiinkin kaikki maratonit ja hölkät urheilupaidalla ja pienillä urheiluhousuilla (huom. ei shortseilla). Oli siinä Korson maratonilla muilla ihmettelemistä ja sanoivat, tehän jäädytte, kun 5 astetta lämpöa, eikä meillä kuin urheilupaita ja urheiluhousut. Huippu oli Rautaveden maraton 1986. Silloin oli huurre maassa ja nollassa lämpötila ja meillä verkollinen t-paita ja urheiluhousut. Kanssakilpailijat olivat silmät pyöreinä, mutta eivät uskaltaneet sanoa mitään. Se oli minun historiani helpoin maraton. Kolmeen tuntiin meni raskaalla reitillä ja hyvällä loppukirillä ja iho lämminja kuiva.

 Olemme kovia hikoilemaan, ja nyt kun lämpötila on alhainen, niin hikirauhaset menevät tukkoon, joten haihduttaminen tulee jäähdytysjärjestelmäksi. Lämmin veri kiertää iholle jäähtymään. Jäähdytysjärjestelmiä ihmisellä on, hikoileminen, haihduttaminen, virtaaminen ja johtuminen. Johtumisen jokainen voi kokeilla, kun koskee paljain käsin kylmään kaiteeseen.  Mahtavaa tutkimisen aihetta jollekin. Juoksija-lehteenkin kerran näistä ilmoittelin. Hyvää aihetta, Eipä ole ollut.

  Kyllähän lähes viiteenkymmeneen vuoteen on juoksu saralla paljon tapahtunut. Lydiard toi Suomeen aikoinaan harjoitusohjelmaan juoksukilsat. Sitten alkoivat hölkät. Me siirryimme jo siihen hyvissä ajoin. Eläkkeellä oleva voimistelun opettajakaan ei ymmärtänyt mitään hölkistä. Kyseli vain, ettekö te kävele. Aikoinaan oli vaahtopääkävely, jota harrastettiin. Nyt on tullut hiilikuitulevytossut. Niillä paranee ajat melkoisesti. Säästävät myös jalkoja harjoituksissa. Mutta aina se pitää omilla jaloilla kuitenkin mennä.


                                            Kuopio-Karttula juoksussa 1973. Paljon tuttuja henkilöitä

Tässä näin tekstiä ja kuviakin lehtien pudotessa puista ja ensilumen saavuttua Suomeen.



  

  







maanantai 10. elokuuta 2020

Kesä pitkällä

  • Kesä kääntyy loppupuolelle. Orivedellä alkaa huomenna koulut. Toivottavasti korona ei tule koulutyötä sotkemaan.                                                                                                                 Korona piti tapahtumia paussilla omassa elämässäkin toukokuulle asti. Juoksutapahtumiin en ole osallistunut muuta kuin Oriveden aikuisurheilun 1500 m:lle. Kuun lopulla sitten taas Sorvassa.                                                                                                                                               Pyynikillä on retkeilty parikin kertaa ja oltu niillä kuuluisilla munkki kahveilla. Uuraisilla on vierailtu Elvin syntymäkunnassa. Laukon kartanossa käytiin tuttavaperheen kanssa. Korkeakoskella on käyty syömässä Amorin rannassa ja myös poikkesimme Walleniuksen Wapriikkiin. Porissa on vierailtu Jennin luona. Tietysti myös Yyterin mahtavilla hiekkasärkillä. Pisin retki oli Uuteenkaarlepyyhyn ja Vaasaan. Saimme viettää ihanat päivät tuttavaperheessä ja Elvin sukulaisten luona.                                                                       Marjoja on tänä vuonna riittävästi. Mustikkaa on metsät täynnä, mutta ei kuitenkaan ihan joka paikassa. Lakkojakin löytyi, kun osasi oikealle suolle. Vadelmapensaat myös pullistelevat marjoista.                                                                                                                  Rönnille pyöräilin Elvin kanssa lauantaina. Siellä uitiin syötiin ja kahviteltiin. Pitkäjärven kautta poljettiin pois.                                                                                                          Juoksulenkit ovat sujuneet ihan hyvin. Hygienia toimenpiteet ovat pitäneet pienetkin flunssat loitolla. Tänään juoksulenkillä tuli voimakkaasti ajatukseen, kuinka sitä saa olla luonnon keskellä ja sulautua siihen. Askeleen rytmi, haavan lehden kahina, aallon liplatus rantakivikkoon, hömötiaisen kiva kutsuääni samoin kuin vihervarpusen haikea ääni. Nämä hivelivät korviani tänään. Kevät ja alkukesä menikin linnunlaulun ekstaasissa. Joten herkällä korvalla ja tarkalla silmällä ovat juoksuvuodet kuluneet.                                                                                                                                                                      Jonglööriharrastuksessani tapahtuu edelleen kehitystä. Näin vanhana se tuntuu todella hienolta. Hidastahan kehitys on, mutta kuitenkin. Todella vaikeasta lajista on kyse. Aivolaji se on täydessä merkityksessä.                                                                                                                                                                                                                                                                        Näin se kevät ja kesä on mennyt. Loppukesä alkaa, ja kohtahan sitä joutaa puolukkaan. Sitten sienet ja karpalot ja sillä tavalla. Ja odottaa ne hölkkäkisatkin.  Kuvat kertovat: Jonglööriharjoitus 5-pallolla. Uusikaarlepyy merenranta ja Elvi suppilauta harjoituksessa. Yhdessä Yyterin hiekkarannalla.



                                                                                                                                        

 


torstai 2. huhtikuuta 2020

Korona-aika

Niin taas yksi talvi meni. Talvi, joka oli yksi historian lämpimin. Etelä-Suomessa se ei edes ehtinyt alkaa. Hiihtoretket jäi aivan muutamaan. Oli kyllä mukava edes vähän päästä suksille. Lapissahan talvi jatkuu.
  Juoksukelithän ovat olleet mitä parhaimmat. Sulilla teillä on saanut taivaltaa. Jäätiköt ovat kestäneet vain vähän aikaa. Jouduttiin sm-villasukkajuoksut siirtämään ja sitten perumaan lumen puutteen vuoksi ja samaan hässäkkään iski myös korona.
  Näin kun miettii mennyttä talvea, niin ajatuksiin tulee, mitä se jätti muistoihin. Onko jotain sellaista, mitä voi joskus muistella. Vanhemmittaan lähimuisti, johon tämäkin talvi tavallaan nyt kuuluu, alkaa pikku hiljaa heikentyä. Tänään vaimon kanssa kävelylenkillä ollessani, siitä tuli lähimuistista puhetta. Olen sitä yrittänyt harjoitella, jos sitä harjoitteluksi voi sanoa, kun muutenkin olen sitä luonnetta, että muistelen tapahtumia. Alettiin siinä Elvin kanssa kokeilla, miten toissapäivän asiat tulee mieleen. Monia kiintopisteitä oli mistä sai aina kiinni. On ihan kiva muistileikki. Voi ottaa esimerkiksi vaikka viisi päivää taaksepäin ja kokeilla miten käy.
  Elämän kulku on näin eläkkeellä ollessa ja kerrostalossa asuen aika rauhallista. Ikää, kun tulee, niin erilaisia vaivoja voi äkkinäisesti tulla. Niin minullekin tammikuun loppupuolella. Vasempaan silmän ulkoreunaan tuli valojuova. Kesti 15 minuuttia. Häipyi. Tuli uudestaan ja seuraavana aamuna myös. On ollut ennenkin ja aivot tutkittu. Diagnoosi oli silloin silmämigreeni. Migreeniä minulla ei ole ollut koskaan. Päivystykseen menin nyt ja sieltä lähetettiin silmäkeskukseen Tampereelle. Silmälääkäri tutki hyvin. Verkkokalvo oli jo irronnut aikaisemmin, mutta valoilmiön aiheuttaa lasiainen joka vanhemmittaan supistuu. Näkö on erinomainen.Tässäkään ei toimenpiteitä. Joten se asia on reilassa.
  Maaliskuun lopulla tuli kova rintakipu, ei muuta kuin ambulanssi. Mittasivat sydämen. Jotain näkyi. Vauhdilla ensiapuun Tampereelle. Eipä ollut muita siellä, vaikka lauantai-ilta. Yksi potilas tuotiin oli kaatunut rappusissa. Sieltä veivät minut sydänsairaalaan. Pääsin hienosti ultraan ja sitten sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Reilassa oli. Joten diagnoosista tuli idiopaattinen. Oli muuten sydänsairaalan hoitajat mukavan ystävällisiä. Kyllä kelpasi olla.
 Nyt on tässä nämä vanhuuden sairaustapaukset kerrottu. Nyt vain koko ajan täytyy olla varuillaan ettei korona tartu. Ollaanhan tässä riskiryhmäläisiä ja tavallaan karanteenissa. Sitä tautia ei kyllä halua saada.
  Blogin nimihän on tossun jäljet tiessä. Säännöllisin välein ne ovat jättäneet jälkiä tiehen. Juoksulenkit ovat ihan mukavasti kulkeneet. On hienoa, kun niistä saa nauttia. 
  Toinen jatkuva harrastus on ollut jongleeraus. Pallot, keilat ja renkaat lentelevät ilmassa. Temmun kanssa ollaan myös esiinnytty. Villasukkatanssien väliajalla heiteltiin valopalloja ja valokeiloja. Kaikkein hauskinta oli esiintyä päiväkotilapsille. Kolmekymmentä lasta oli seuraamassa Taiston talolla. Kaikki olivat innoissaan. Jokainen sai myös itse kokeilla kaikkia temppuja palloilla, renkailla ja keiloilla. Iloinen meteli oli korvia huumaava, kun lapset juoksivat ja heittelivät välineitä.
   Nyt kun kuntosalitkin suljettiin, niin on täytynyt kotona tehdä lihas ja jumppaohjelmat. 
   Henkisellä puolella jatkuivat kirkkokuoroharjoitukset ja jumalanpalveluksissa esiintymiset. Nekin loppuivat kuin seinään koronan takia.
   Kevät saapuu ja koronakaranteeni jatkuu. Nyt onkin ihan mukava suunnata luontoon. Muuttolinnut saapuvat, niitä on tosi mukava seurata. Peipon sävelaallokko kohta raikuu koivikoissa. Elämä jatkuu, mutta monessa suhteessa varovaisemmin.
Lapissa hiihtämässä vuonna 2014

Esiintymistä

Juoksun alkutaipaleella 1972

Kotikuntovälineet
  
  

torstai 26. joulukuuta 2019

Tapaninpäivä 2019.
Tasan kuusi vuotta sitten aloitin näitä blogikirjoituksia. Silloin tällöin niitä on ilmestynyt. Vuodet vierii vauhdilla. Nyt ollaan tämän vuosikymmenen loppupäivissä. 
  Mitä on pyhäinpäivän päivityksen jälkeen tapahtunut. Päiväkirja on siinä hyvä apuväline. Vaikka kyllähän tärkeät tapahtumat hyvin jää mieleen.
  Juoksuasioista jos alkaisi. Nehän ovat menneet vanhalla rutiinilla. Kilsoja ei hirveästi kylläkään kerry ja vielä huonompi asia on, kun iän myötä juoksuvauhti hiipuu. Kello on siinä täysin armoton. Siitä näkee parhaiten iän tuoman vaikutuksen. Mutta se on kylläkin mukava juttu, kun kroppa taipuu juoksuasentoon ja askel nousee. Olen yrittänyt pitääkin askeleen vielä suht koht letkeänä. Mutta sitä pitää koko ajan harjoitella. Äkkiä se muodostuu lyhyeksi  teputteluksi. Siihen auttaa kuntosali ja venytykset, varsinkin sen kuuluisan lonkan koukistajan venyttäminen. 
  Tänään kierrettiin vaimon kanssa sauvoilla villasukkajuoksun sm-kisan polkureitti. Vaativahan se on. Paljon pientä nyppylää. Villasukat oli mukana. Saatiin pieni videopätkäkin. Pakkasta ja lunta tarvitaan. Yhteislenkit ovat sillä reitillä myös pidetty alkutalvesta.
  Itsenäisyyspäivä aamupuoli kuluikin Juokse Sorvassa kympin  juoksussa. On mukava tavata Team Raholan jäseniä. Voidaan sanota, että kuulutaan samaan perheeseen. Muuten itsenäisyyspäivästä on tullutkin perinteinen kisoihin osllistuminen. Vuonna 2015 olin Itsenäisyyspäivä puolimaratonilla Kuopiossa. Senjälkeen olen ollutkin Sorvassa.
  Kirkkokuorollamme on ollut paljon esiintymisiä. Palvelutalossa ja Vanhainkodilla esiintymiset ovat jääneet erityisesti mieleen. Asukkaat ovat niin vastaanottavaisia. Tulee itsellekin hyvä ja iloinen mieli. Joululauluja kun saa laulaa, niin ovat vielä kaikille tuttuja. Aattohartaudessa lauloimme Eräjärven kirkossa ja Lahtisen Soile oli esilaulajana ja Eeva-Kaisa kanttorina, ja kuulioita riitti.
  Jonglööri esiintymisiäkin on ollut ihan mukavasti. Se on tosi vaativa laji. Pitäisi pysyä koko ajan rentona, mutta mitä sille voi kun kuitenkin jännittää. Yllätävän hyvin nuo ovat kuitenkin menneet. Ja välineet ovat ainakin laatu luokkaa. Oriveden Moottorikerhon 70 vuotisjuhlassa oli mahtavaa esiintyä. Olin tehnyt oman koreokrafian. Siinä musiikki näytteli myös suurta osaa. Kiva tunne jäi, kun yleisö tykkäsi.
  Oma lukunsa oli myös Sorin Sirkuksen Joulushow. Olin Elvin ja Vilman kanssa sitä katsomassa. Se ei jättänyt ketään kylmäksi.
  Jouluaaton vietto meni perinteiseen tapaan. Aattona aamulla kynttilän sytyttäminen haudalle. Pieni juoksulenkki. Valokuvan ottaminen Kirkkolahdesta. Jo viides vuosi. Kyllä näkee eron aaton säässä. Vaimon kanssa saunottiin. Joulurauhan julistamisen kuunteleminen ja riisipuuron ja sekahedelmäsopan syönti kuuluu myös perinteeseen. Sitten oli se Eräjärven kirkossa esiintyminen. Olavi sekä Arja tulivat meille jouluaterialle. Tänä vuonna ei ostettu joululahjoja. Illalla vielä olimme Olavin kanssa vanhimman veljen luona, mm vanhoja äänitettyjä joulun muistoja kuunnellen kasetilta.
  Kirjoja on myös tullut luettua. Viimeksi havukka-ahon ajattelija ( koulussa luettiin jo) ja Mika Salon elämäkerta.
  Näin eläkeläisen päivät kuluvat......
Jouluaatto Kirkkolahden rannassa 2019
Historiaa. Siskoni Onervan ylioppilasvuosi 1951. Ovat sankarihaudalle kukkia laskemassa.
Sorin Sirkus joulushow 2019
Villasukkajuoksua 26.12.2019
Esiintyminen Oriveden Moottorikerhon 70-vuotisjuhlassa 23.11.2019

lauantai 2. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivä  

Tänään vietetään pyhäinpäivää. Saamme muistella poisnukkuneita rakkaitamme Kynttilämeri haudoilla tuikkii. Itsekin vein eilen kynttilän haudalle, johon on haudattu isä, äiti ja sisar.
Osan pyhäinpäivää olen viettänyt 1980-1990 luvulla Rautaveden maratonilla. Sieltä oli aina kiire laulamaan kirkkoon seurakuntakuoroon. Kirkossa luettiin silloin edellisestä pyhäinpäivästä asti kuolleiden nimet, kuten nykyäänkin. 
  Syksy on hurahtanut nopeasti. Oikeastaan suurin tapahtuma oli syyskuun lopulla, kun meillä kotona Mikael ja Sari teki Radio Play:hin Olavista ja minusta haastattelun polkuporinoihin. Kyllähän siinä tuli poristua aikalailla. Paljonhan jäi sanomatta, mutta seuraavalla kerralla sitten.
  Toinen kiva tapahtuma oli, kun Elvin kanssa lokakuun puolessa välissä vietettiin kolme vuorokautta Rauhalahden kylpylässä. Puijolla käytiin sauvakävelyllä. Iivon lenkkiä sauvottiin. Metsäpolkua pitkin noustiin tornille. Samalla Iivo vetäisi rullilla käännöksen tornin edestä ja vauhdilla jyrkkään alamäkeen. Ja se savusauna ja uinti. Se oli poikaa. Nuoria oli saunassa useita.
   Jonglööri hommaa ei voi ohittaa tässäkään blogissa. Temmun kanssa on treenailtu. Kiva tapahtuma oli viime tiistaina Taiston talolla. Esiinnyttiin Oriveden aseman perhepäivähoitajien lapsille ja heidän hoitajille. Neljätoista lasta oli. Innoissaan olivat. Väripallot ja värikeilat lentelivät ilmassa. Tilasin väriä vaihtavat valokeilat Kaliforniasta. Siskon tyttären mies laittoi Kanadasta linkin tilaukseen. Hienot ovat. Ei kuitenkaan niin toimivat kuin Kanerva Keskisen keilat. Niiden värit vaihtuvat tietokoneohjauksella ja musiikin tahdissa. Hän onkin nuori huippu jonglööri.
  Seurakuntakuoron harjoitukset sujuvat jouheasti Eeva-Kaisa Paloviidan johdolla. Paljon on esiintymisiä joulun alla.
  Waltteri Torikka lauloi viime sunnuntaina Oriveden Kirkossa. Kirkko oli buukattu täyteen. 800-900 henkeä oli. 200 jäi ulkopuolelle. Että sillä tavalla.
  Tossut ovat ihan mukavasti jättänyt jälkiä niin teille kuin poluillekin. Mihinkään tapahtumaan en nyt ole osallistunut. Lokakuussa olisin Team Raholan juoksuun kyllä mennyt, vaan oli erään kuorolaisen hautajaiset. Sitten itsenäisyyspäivänä kyllä. Villasukkajuoksun SM kisat ovat Orivedellä 25.01.2020. Ne polut olen nyt syksyllä vetäissyt tossuilla, mutta kun lumi tulee, täytyy sitten vähän harjoitella villasukilla. Viime talvena meni hyvin. Blogin nimikin voisi olla silloin "Villasukan jäljet polulla."
  Näin se elämä kulkee. Tässä muutamia tapahtumia. Arkihan on aika rutiininomaista. Mutta arjessahan sitä eletään suurimman osan aikaa.
Hieno Varesvuon kuva tilhestä. Niitä on ollut nyt. Eivät tule juovuksiin pihlajanmarjoista.


Villasukka valintaa SM juoksuun.

Karpalossa. Uudella sillalla lepuutetaan jalkoja.

Puijo kaikessa komeudessaan.

Polkuporinat alkamassa.

Pyhäinpäivän sankarihauta.
Tässä ne väriä vaihtavat valokeilat.
Historiaa. Suojuoksua Vaasan Puusaaressa 1976

torstai 29. elokuuta 2019

ELOKUUN HELLETTÄ

Varsinaisten kesäkuukauksien viimeinen viikko on ollut tosi komia ja helteinen. Juoksulenkit on taittuneet shortseilla ja verkkopaidalla. Jalassa tossut: hoka one one clifton 6 on mahtava tossu kaikkinensa. Kilometrivauhti paranee itsestään muutaman sekunnin. Joskus olen ajatellutkin, olisikohan 70-ja 80-luvulla näillä taittanut maratonin alle 2.50. Vähän tottumusta hokat vaatii. Joka päivä niillä ei kannata juosta, ovat sen verran tavallisiin tossuihin verrattuna erilaiset. Jalkaterän täytyy saada eri iskutuksia. Mutta ovathan ne mainio keksintö.
  Kesällä ovat hölkkäkisat jääneet väliin, mutta tässä iässä ne eivät olekaan enää niin tärkeitä. Tärkeintä on, että vielä pystyy juoksemaan. Onhan lähes 49 vuoden aikana saanut kaikkeen osallistua. Siitä on aikaa, kun kuulantyöntö vuonna 1971 vaihtui kestävyysjuoksuun. Aikamoinen muutos silloin tapahtui.
  Retket ovat myös mukavia. Kevät on kyllä minun mielestäni retkeilyn taholta parasta aikaa. Silloin erityisesti korvat saavat sinfoniaa. Lintujen laulu kaikkinensa ja erityisesti ne tuntien on sitä parasta musiikkia. Nykyään, kun luhtakerttunenkin on alkanut laulaa päivällä. Ruska-aika on kyllä myös vaikuttava.
  Eilen tein Elvin-ja ystävämme Arjan kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon eli Helvetinkolulle Ruovedelle. Sattui niin hauskasti, että Espoon ala-asteen koululaiset, 52 oppilasta, olivat leirikoulua koko viikon viettämässä sillä alueella. Oli siinä tulentekopaikalla hulinaa. Heillä oli hernekeitot keitettynä. Päästiinhän mekin kuitenkin makkarat paistamaan. Onhan se hieno kansallispuisto jylhine näköaloineen ja koluineen. Mutta on ollut niin kuivaa, ettei vettä virrannut missään.
  Kanadasta oli heinäkuussa meillä sukulaisia vierailemassa. Siskon tytär Terhi perheineen vietti kolme viikkoa Suomessa. Asustivat Kuhmoisissa ja sieltä päin kävivät meillä pari kertaa. Tekivät myös retken Päijänteen kansallispuistoon Kelventeelle. On mahtava paikka. Ensi kesän ohjelmaan on merkattu meidän retki sinne.
   Uudestakaarlepyystä oli Sanna, Jenna ja Liam myös käymässä meillä. Oli tosi ihana tavata heitä. 
   Suomenlinnakin tuli nähtyä kesän aikana. Historian lehtien havinaa sai kokea.
   Tärkeänä ohjelmana on ollut minulla Teemun kanssa jonglööri harrastus. Ollaan paljon erikseen treenattu. Minä Oriveden Opiston vanhalla nurmettuneella lentopallokentällä ja Teemu omalla pihapuistoalueella. Meidän esiintymisnimet ovat jönklööri Kalla ja heittelijä_se Temmu. Pari kertaa esiinnyttiin elokuussa Juhla-ja Liikuntatalon Taiston tilaisuuksissa. Pääesiintyminen oli Oriveden kaupungin 150 vuotisjuhlassa Mämmilän elomeiningeissä 24.08.2019. Jäähallin vieressä olevalla kentällä. Lava oli rekan peräkärrystä muotoiltu, kuten tälläisissä tapahtumissa usein tehdään. Viiden minuutin esitys meillä oli renkaineen, palloineen ja keiloineen. Temmu on taitava tekemään temppuja kolmella pallolla. Minun pravuuri numero oli omenan syönti. Kaksi palloa ja yksi omena. Sai olla tarkka ja nopea, kun heitteli niitä yhtä aikaa, että haukkasi omenaa eikä palloja. Ihan hauska juttuhan se kaikkinensa oli. Koko 150 vuotisohjelma oli loistava. Kruununa Rohan tallien esitys Juhana III hevosturnajaiset.
  Tuttavan rantasaunalla on vietetty uiden ja saunoen ja makkaranpaistoineen pari kertaa tänä kesänä. Sauna ja uinti on mainio yhdistelmä.
  Arboretun Tampereella oli hellejaksolla ohjelmassa tuttavapariskunnan kanssa. Upeaa kukkaloistoa.
   Näin kesäkuukaudet ovat hurisseet vauhdilla elokuun loppuun. Olkoon syksy myös mukavaa aikaa...
Kuula saa kyytiä lähes 50 vuotta sitten Uiherlan kentällä
Jonklööri Kalla vauhdissa
                                                  Helvetinjärven rannalla

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Juhannusta kohti

Alkukesä on hienoa aikaa. Luonto on täynnä loistoa ja ääniä. Lintujen äänet olen oppinut erottamaan jo suhteellisen nuorena. Vanhinta veljeä on siitä kiittäminen. Kesämökillä Eräpyhässä luonnon äärellä se oli hyvin luontevaa. Pönttöjä oli monelle linnulle, jopa suuri pönttö isokoskelolle. Linnunpesiä myös löydettiin. 
  Kasvit tien varressa tuli opeteltua juoksulenkeillä. Mutta eihän niitä kaikkia kuitenkaan tunnista. Mutta sen kyllä huomaa; kaikki kukkii keväällä aikaisemmin, kuin ennen.
  Meillä Orivedellä on Hörtsänän arboretum. Siellä pääsee tutustumaan erilaisiin puihin ja kasveihin. Tänään tehtiinkin Oriveden perinteentallentajien ja ulkopitkäjärveläisten kanssa retki sinne. Kari Rannanautio oli matkan hyvä selostaja. Esa Kallio on sitä aluetta kunnostanut ja on täydellinen asiantuntija siinä hommassa. Unkilan tilalla käytiin myös. Saatiin syödä herkullista hirvikeittoa. Unkilan tilasta saatiin hyvät tiedot Anteron ja nuoren emännän Sannan esittelyssä. Kirkkovenerannassa juotiin nokipannukahvit ja nautittiin raparperipiirakat. Antero Unkila ja Aarre Salonen esitelmöivät  kirkkoveneistä. Itse tehdyistä. Pirkan soudussa ovat hyvin siitamalaiset pärjänneet.
  Lähiseutu onkin ollut kohteena hyvin. Eilen olin Elvin ja Arjan kanssa vanhat pihat ja talot kierroksella. Se oli Orivedellä viikonlopun tapahtuma. Tunkelon talo Längelmäellä on aivan mahtava. Lohikeitto maistui vanhassa pirtissä herkulliselta.
  Viime lauantaina oli Anun maraton Nokian Eedenissä kuumissa olosuhteissa. Matkat olivat 50 mailia, maraton, puolimaraton ja kymppi. Itse valitsin puolimaratonin.Vauhdista ei voi puhua, mutta suhteellisen helposti meni. Järjestelyt olivat 100% et. Juomia oli 3 km:n välein kaikenlaisia mm. cocacolaa ja vissyä. Kylmää vettä sai heittää välillä niskaan. Huippu tiimi junailemassa.
  Juhannus on meillä kohta herttainen.....
Kesäpäivä Längelmäellä

Retkellä

Markus Varesvuo ottanut hienon kuvan punavarpusesta. Nyt niitä laulaakin eli viheltää.