keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesän tapahtumia

Matalapaineet ovat toinen toistaan seuranneet. Sadetta on siis piisannut, mutta on sitä aurinkoakin näkynyt. Hellekesää saadaan vielä odottaa.
Juoksulenkit teen aina veljeni kanssa aamupäivällä. Huonoina kesinä aamupäivät ovat yleensä sateettomia. Näin ollen on kastuttu vain kerran, silloin kyllä vettä tuli kaatamalla. Rankkasateessa lämpimässä kesäsäässä on kyllä ihan kiva juosta. Saa suihkut samalla. Ainoastaan huonopuoli on tossujen kastuminen. Paljasjalkajuoksijalla ei ole niitäkään ongelmia.
Tänään olin parturissa. Juoksemisesta tuli puhe. Parturi kyseli, että juoksenko joka säällä. Siihen totesin, että ukkosta täytyy välttää. Jos alkaa katselemaan kelejä, niin siinä jää kauniin ilman lenkitkin suorittamatta.
Kesäkuu 10.päivä valkeni kauniina. Päivästä tuli lähes helteinen. Oli vuorossa Anun maraton ja 50 mailia, puolimaraton ja kymppi Nokian Eedenissä. Järjestelyt toimivat viimeisen päälle hienosti. Suuri kiitos Team Raholalle. Itse juoksin maratonin päälle viiden tunnin. Onhan niitä takana minulla tämän jälkeen 234 kpl. Suurin kunnia kuuluu niille 50 mailin menijöille. Onhan se kilometreissä n. 80,5 km.
Päätapahtuma Suomi-Juoksu minulla oli jo 43. Se oli sitten vuorossa heinäkuun kahdeksas päivä lauantaina. Nyt oli toinen kerta, kun kisa järjestettiin Joensuussa. Järjestelyt pelasivat täälläkin hienosti. Siitä kiitos Ultrajuoksuseura Sisulle. Minulla oli vuorossa nyt kolmas kuusikymppinen. Se meni rauhallisesti taivaltaen 9.08. Pitkät ns. harjoituslenkit puuttuvat, niin tulos on sen mukainen. Satakilometriä on se päämatka aina Suomi-Juoksussa.
Kesälomamatkamme jatkui Kolille. Se näytti parhaimmat puolensa. Pielinen oli rasvatyyni. Majapaikka Kolin Keitaalla oli mukava. Sai tuntea, minkälaista se entisajan ns. hotellimajoittuminen ulkovessoineen ja kaikkineen oli. Suurin yllätys oli, kun Oriveden poika Joona Sarisalmi oli isäntänä Kolin Keitaalla.
Matka jatkui sieltä Kaaville, Kortteiselle, Viljamaan Kartanoon. Vanhasta Mäntyjärven kyläkoulusta oli tehty hieno majoituspaikka. Sai mm. lämmittää rantasaunan itse. Sauna ja uiminen. Siinä on supi suomalainen laji. Ja todella nautittava laji. Ainakin minulle. (Sen harrastaminen alkoi jo paljon ennekuin juoksulenkit, nimittäin elokuussa vuonna 1957. Silloin kesämökkimme rantasauna valmistui Längelmäveden rantaan). Mäntyjärvi soudettiin päästä päähän.
Näin hieno reissu suuntasi takaisin Orivedelle Varkauden kautta. Sen linja-autoasemalta noukittiin kyytiin ystävämme Arja. Hän oli tulossa Kerimäeltä.
Vielä oli vuorossa Sikamaraton heinäkuun 15. päivä. Oriveden Siitamassa. Teemu Taipaleen aloittama tapahtuma ja Siitaman Nuorisoseuran järjestämänänä se pelaa hienosti. Kiitos heille. Vaikka on ollut sateinen kesä, Tampereen seudulla ainakin, niin nytkin saatiin tapahtumaan hieno aurinkoinen sää. Sikamaraton on 22,4 km. Sen voi suorittaa juosten tai pyörällä. Itse vedin rauhallisesti hölkäten. Parkanon osallistujat ja heidän huoltajat saimme meille juoksun jälkeen kyläilemään.
Alkukesä on ollut ihan vilkas Montelan perheessä. Ystäviä on riittänyt Heinolasta, Vaasasta, Parkanosta, Eskilstunasta ja Helsingistä. Joten touhua on riittänyt. Tästä jatketaan kesää eteenpäin.
100 km lähtö

Kansallismaisema

Kolin Keidas

Viljamaan kartano

Soutelua Mäntyjärvellä

Arja ja Elvi Varkauden vanhalla asemalla

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesä alkoi virallisesti

 Tosiaan näin on, kun kesäkuun ensimmäistä päivää tänään eletään ja rakeita sataa välillä. Mutta kyllä se siitä. Manua lainatakseni. Neljä ja puoli vuotta tätä blogia on tullut harvakseltaan kirjoiteltua. Mutta hyvä että näinkin.
 Tärkein vaihe tänä keväänä on ollut, kun Oriveden perinteen tallennus yhdistys sai kolmannen kirjan valmiiksi. Oriveden aseman historiaa. "Aikojen kuluessa III." Olen siinä mukana. Kokouksia on pidetty, ja kovasti on kirjoitettu. Minullakin on siinä kahdeksan juttua. Juoksemisetkin on myös hyvin esillä. Tänä päivänä kylläkin helpottaa kirjan kirjoittamisessa se, kun saa tikulle tallentaa saman tien kaikki. Mutta oma työnsä siinä on. Hieno kirjan julkistamistilaisuus oli 13.5.17. Ohjelmaa oli. Minullakin jonglööri esitys, jossa mukana huumoria, oikeastaan ironiaakin.
 Juoksulenkit ovat aina kuitenkin se oma lukunsa ja tärkeä juttu. Aivan tuliterä tossutkin ovat nyt jättäneet tien pintaan jälkiä. Koskikeskuksen intersportin myyjällä oli helppoa. Sanoin tuo kaikki juoksutossut minun eteeni numero: us 13. Viisi paria löytyi kaupasta. Näin siinä käy, kun on iso jalkaterä. Mutta tällä kertaa minua onnistui. Nyt on ne kuuluisat HokaOnet. Ei siis meikä pojalla ole paljon valinnan varaa, vaikka kaupat ovat tossuja täynnä. Että sillä tavalla.
 Kesäkuun ensimmäinen päivä tuo aina hienot muistot lapsuudesta. Se oli se päivä, kun muutettiin Oripohjan asemalta (isä asemapäällikkö) me veljekset äidin kanssa koko kesäksi Eräjärven Eräpyhään Längelmäveden rannalle. Isä kävi mökillä vapaapäivinä ja veli ja siskot lomilla. Saimme elää kaikki lapsuutemme kesät "todellisessa paratiisissa". Myöhemminkin sitten kesälomat aina vuoteen 1987 asti. Sitten kaupunki ei enää jatkanut paikan vuokraamista ja purin Olavin kanssa rakennukset pois. Että sillä tavalla.
 Västilän maraton tuli hölkättyä toukokuussa 34. kerran peräkkäin. Siis kaikki. Sitä ennätystä ei voi kukaan muu rikkoa. Nokian Sorvassa sitä ennen juoksin 30 km:ä. Rahola Team on kyllä mahtava seura. Lakki päästä pois.
 Näin kylmää kevättä viettäessämme muuttolinnut ovat olleet kovilla. Mutta Oriveden Kiviniemen lammella on kyllä ns. hyönteissyöjä muuttolintujen laulua riittänyt komiasti. Kyllä ne on lueteltava: Pajulintu, tiltaltti, kirjosieppo, pajusirkku, ruokokerttunen, luhtakerttunen, pensassirkkalintu, satakieli, punavarpunen, hernekerttu, mustapääkerttu, lehtokerttu ja sinitaivaalla leivo. Vielä on kuulematta mm. kultarinta, viitakerttunen, viitasirkkalintu, rytikerttunen ja rastaskerttunen. Näillä mennään.
 Kesä siis on edessä. Mutta ei toivottavasti sellainen viileä ja sateinenkin kesä kuin olympiakesä 1952. Markus setä silloin syksyllä aloitti lastenradion lähetyksen. Todeten kesästä. "Mutta kesä se kuitenkin on ollut". Joten nähtäväksi jää.
Kesät "Eräpyhän paratiisissa" kuva 18.7.1965


Oriveden juoksijoita lähdössä 25km:n lenkille Peter Koechin (1983 MM voittaja esteet Helsinki) ja ME miehen Henry Ronon kanssa 1981



lauantai 28. tammikuuta 2017

On jo aikakin kirjoitella

Syksy on mennyt, joulu on mennyt ja alkutalvi on mennyt. Vielä on kuitenkin jäljellä talvea, ja ehkä oikeatakin. Oriveden seudulla kylläkin alku talven lumitilanne on ollut hyvin heikko. Mutta onhan täällä hienot ladut jäillä. Ja luistelupaana on hyvä Oriveden keskuksesta aseman seudulle. Ja jos ja kun saadaan lunta, niin aina vain paranee.
 Tossun jäljet on tänäkin talvena jättäneet eniten jälkiä jäiseen tienpintaan. Liukkaudet ovat siis jatkuneet. Mutta onneksi on sarvat, niillä pärjää.
Sarva xirec. Orivesiläinen tossu.

 Itsenäisyyspäivänä nastatossut olivat tärkeät Juokse Sorvassa tapahtumassa. Siellä oli taas erinäisiä matkoja kympistä viiteenkymppiin. Minulle sopii nykyään parhaiten puolimaraton, siinä ei ehdi paljon väsyä, ei ainakaan uupua. Sama juttu toistui myös Sorvassa uuden vuoden aattona. Kiitokset menee Rahola Teamille ja Anulle ja Markukselle näistä hienoista tapahtumista.
 Joulunaika meni ihan perinteisten tapojen myötä. Joulu on kyllä hienoa aikaa. Laulan kirkkokuorossa, joten on hienoa laulaa joululauluja ja varsinkin niistä on haastavaa laulaa bassostemmoja. Mutta ennen kaikkea mukavat muistot vuosien takaa nousevat aina mieliin.
Tässä asemapäällikön lapsina on saatu hienot junat joululahjaksi vuonna 1952.

 Jonglööriharrastusta olen myös lisännyt. Nyt on hyvä harjoituspaikkakin järjestynyt Oriveden aseman Taiston talolla. Siellä on katto tarpeeksi korkealla. Kotioloissa esimerkiksi renkaitten heittoon talot ovat liian matalia. Pari pientä esiintymistäkin pikkujouluissa on ollut.
Oriveden aseman Taiston talolla rengasjonglööriä. Kuva Martti Rauhavirta.

Näin vuosi 2017 on saatu mukavasti käyntiin. Liikunnassa on juoksua, hiihtoa, kuntosalia ja tasapainojumppaa ja taitopuolella jonkkaa. Joten ehkä ne riittää. 4.2.2017 juostaan taas Sorvassa. Se on lähin tähtäys. Lahden MM hiihtoihinkin ainakin yhdelle päivälle on jo liputkin hommattu. Maastohiihdon seuraaminen onkin oikeastaan minun ykkösjuttu. Väliaika lähdöillä tapahtuva hiihtokisa on mielestäni aivan ehdoton ykkönen. Television välityksellä hyvän ohjaajan ansiosta se nousee nykyään hienoksi seurattavaksi. Ennen vanhaan Pekka Tiilikaisen aikaan olivat kylläkin hiihtäjät metsän kätköissä liian kauan.
Lopuksi täytyy laittaa myös lintukuva. Nyt on Olavin kanssa juoksulenkeillä heristetty korviamme ja nautitti sinitiaisen hienosta lauluista ja samalla seurattu sitä, että taitaa pesintä alkaa ennätys aikaisin. Joten näillä mennnään!
Sinitiaisia. Kuva siepattu netistä.



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Jälleen Syksy ja Wiha!


Lokakuuta mennään. Helismaan runo syksyn lehti, maahan ehti sopii joka syksyyn. Niin taitaa  sopia myös Wihan kilometrit. Taas hieno tapahtuma järjestettiin viime lauantaina Pirkkahallin ympäristössä. Matkoja riitti 100 km:sta, maratoniin, puolimaratoniin ja nonstopiin. Kierros oli pituudeltaan 3.333km.
 Itse valitsin, kuten vuosi sitten nonstopin. Saa juoksennella mitä tykkää. Yksi syy oli siinä, että voi kavereita kannustaa hyvin mm. 100 km:lla. Starttasin itse ennen 15.00. Siinä juoksennellessa takaa tuli aina juoksijoita ja heidän vauhtiin heittäytymällä pääsi juttelemaan ja kannustamaan.
 Uusivirran Satun kaunista ja tehokasta juoksua sain seurata ja juosta loppupuolella yhdessä parin kierroksen verran ja tsempata häntä. Mahtava kirikin irtosi lopuksi. Niin tuli 100km:n pronssi hänelle komeasti hienolla ajalla ja ennätyksellä 11.02.35.
 Liukan Mikko on aina hieno tavata. Niin tapahtui nytkin hänen ohitellessa minua. Muutaman kannustavan ja innostavan sanan sain siinä hänelle puhallettua. Jokunen lause ehdittiin vaihtaa, kunnes hän häipyi horisonttiin. Anni ei ollut nyt mukana juotto hommissa. Ensi viikolla on hänellä valtava urakka EM-24 t. juoksussa Ranskassa. Osallistuuhan hän Suomen joukkueessa siihen juoksuun. Tsemppiä sinne. Joskus olisi mukava jutella heidän kanssaan pitempäänkin.
 Rutasen Pekka oli jälleen mukana. Nyt kahden maratonin verran. Hän oli löytänyt sellaiset matalammat tossut, ettei akilles suojia tarvitse lähteä leikkailemaan. Pekan kanssa käytiinkin siitä keskustelua, ettei taida tossujen valmistuksessa käyttää ultrajuoksijoita. Muuten se on tärkeä asia, ettei tossun reuna pääse painamaan akillesjännettä. Sillä on moni "huomaamatta" ottanut pahan akillesvamman.
 Kahden maratonin juosseen Minna Hänninen ja hänen juoksuystävänsä ovat tosi mainioita. Maraton menee huomaamatta, kun etsivät samalla pokemoneja.
 Olihan niitä maraton ja ultraystäviä siellä muitakin. Se tekee tästä harrastuksesta niin mukavan, kun tapaa näitä kavereita ja ystäviä.
 Nämä tapahtumat keräävät ihan mukavasti väkeä. Neljäkymmentäkuusi vuotta kun on näissä kierrellyt, niin on tapahtunut 70- ja 80 lukuun verrattuna suuri muutos. Silloin kilpailtiin hurjasti kelloa vastaan. Tänä päivänä on tärkeä saada elämyksiä ja saada juosta itselle. Mukava mieli täytyy jäädä. Aika ei ole niinkään tärkeä. Erään maratonin jälkeen kysyin eräältä naiselta. Mitenkä meni. Hän vastasi hyvin. Ei hän oikein tiennyt aikaa. Kun se selvisi, että minuutin päälle neljä tuntia. Sanoin, etkö yrittänyt alle neljää. Eihän sellaista ajatellut ollenkaan ja mitä hän sillä minuutilla olisi tehnyt. Että näin ajatellaan 2010 luvulla. Onhan tietysti edelleenkin kello kalleja.
 Tossun jälkiä jäi taas myös Yyterin piikillä. Historiallinen juoksu, jossa on myös sitä tänä päivänä paljon puhuttua polkujuoksua. Jennin kanssa sain taas juosta, ja huoltokin pelasi hienosti.
 Olavin kanssa joka aamuiset lenkit ovat jatkuneet. Viisitoista kilometriä pyritään ainakin saamaan päivittäin mittariin. Onhan se helppoa nykyään seurata, kun sport rakkerit surraa.
 Ihmeellinen vaivanikin on alkanut hellittää yhtä ihmeesti kun tulikin. Mutta näytteissä oli heliko bakteeria ja se on nyt tuhottu? sekin selviää kohta. Onhan se mukava, kun pääsee heti nauttimaan juoksun autuudesta lenkin alusta asti.
 Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin, ettei vaan liian nopeasti, kuten eräs kaveri minulle sanoi. Vakavaa puhetta. Suollakin on kerran tullut tarvottua ja karpaloita etsien. Vähän niitä tuntuu olevan täällä päin.
 Näitä ajatuksia tällä kertaa...
Wihan kilometreilla nesteen nautiskelua. kuva: Jorma Kurittu


Kalevi ja Jenni Yyterin piikin lähtötunnelmissa


 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Kesämuistoja

Viralliset kesäkuukaudet ovat kesä-heinä- ja elokuu. Nyt oli toukokuun lopussa hienot säät ja vielä syyskuussa varmaan myös. Siis terminen kesä on paljon pitempi, joten kesä jatkuu vuorokauden keskilämpötilan pysytellessä yli +10 asteessa.
 Yleensä kun muistellaan kesiä, niin ensimmäisenä tulee puheeksi, oliko helteinen, kylmä, sateinen vai kuiva kesä. Monella jää mieleen tämä kesä sateisena. Kyllä, mutta minun mielessä on myös lämpötilan tasaisuus. Aina tarkeni hienosti juosta shortseilla, verkkopaidalla, t-paidalla tai ilman paitaa. Ei tarvinnut vaatteilla sohlata. Ei tullut mitään kylmyyksiä Vienan mereltä eikä myöskään kaakosta kuumia helteitä. Näin ollen ukkosetkin ainakin Oriveden korkeudella jäi vaatimattomaksi. Marjavuosi oli todella hyvä. Paitsi mansikat.
 Mitä sitten tästä kesästä jäi käteen? Ainahan urheilumiestä säväyttää Olympiakesä! Se tuo kesään oman eliksiirin. Vaikkei Suomi pärjääkään paljon muissa lajeissa, kuin missä nainen nyrkkeilee, painii ja potkii, niin onhan kilpailuja ja suorituksia hieno silti katsella sekä voittoja tappioita. Niissä elää aina mukana.
 Oma lenkkeily on ollut tosi ahkeraa. Joka aamu olen Olavin kanssa startannut tutuille teille ja poluille. Eläkeläisen on helppo ollut ottaa ohjelmaan juoksemiset jo aamulla. Se on helpoin tapa toteuttaa se ohjelma. Iltapäivällä on sitten kolme kertaa viikossa kuntosali. Tasapaino jumpatkin tulee vielä syksyllä taas mukaan. Joten liikunnallista ohjelmaa riittää.
 Jännä mystinen vaiva on haitannut hiukan minun juoksuohjelman vientiä. Kevättalvella jo, kovemmassa juoksemisessa rinnasta ja lapaluusta alkoi tuntua kirvelevää kipua ja vähän pahoinvointia myös. 5 min lähdöstä alkaa ja loppuu 40 min kohdalla ja sitten ei mitään sen jälkeen. Terveyskeskuslääkäriä saa kiittää, kun pääsin kaikkiin tutkimuksiin nopeasti. Sydämen rasituskokeet on otettu, keuhkot rinta kuvattu, mahatähystys tehty. Kaikki on aivan fantastisessa kunnossa. Joten diagnoosi on vielä selvittämättä. Mitkään ns. somacit, omeprazolit ja gavisconit ei auta pätkääkään.  Kesään on silti mahtunut Suomi-Juoksua, Anun puolikasta, Sikamaratonia, Hämeenlinnan puolikasta ja OriRunnia. Muuten uusi reitti Hämeenlinnassa on aivan mahtava. Helsinki city Marathonin jätin tällä kertaa väliin.
 Kaikki kesät jättävät ainakin joitakin muistoja. Niitä voi talven räntäkeleillä ja pakkasilla ja liukkailla keleillä muistella. Nyt kun olen ollut tekemässä hienossa toimikunnassa Oriveden aseman historian kolmatta kirjaa. Siinä on saanut todella muistella ja kirjoitella ne kaikki vielä ylös. Siinä on tullut minun ja Olavin tossun jäljet tiessä yli 45 vuoden ajalta muisteltua ja käsiteltyä. Hiljaseksi se vain vetää.
Seuraavissa kuvissa ilmenee Suomalainen kesä!


                                       



torstai 23. kesäkuuta 2016


Juhannus on meillä herttainen




Kesä on saapunut Juhannukseen. Jussina tarkenee, kylläkin touko-kesäkuun vaihteessa jo tarkeni hyvin. Vedetkin ehtivät lämmetä. Sitten viileni. Mutta kohta taas lämpiää.
Tossut ovat olleet hyvin käytössä. Västilän maraton oli jo 33. Kaikki olen ne juossut. Valitettavasti taitaa olla, että pari kertaa enää järjestetään. Kilpailijoita siis saisi olla enempi.
Maalissa 60 km Suomi-Juoksu
Tärkeä ja rakas tapahtuma minulle Suomi-Juoksu järjestettiin nyt Joensuussa. Neljäkymmentä kertaa olen sen 100 km juossut nyt toisen kerran 60 km. Järjestelyt pelasivat hienosti. Reitti oli loistava. Valoisa suviyö on kiehtova. Osallistujia olisi saanut olla tässäkin tapahtumassa enempi. Mutta ensi vuonna sitten. Oma juoksuni kulki vähän hitaasti, kun maha ei oikein pelannut, mutta maaliin tulin.
Rahola Team järjestää hienoja kilpailuja. Anun maraton oli vuorossa 18.6. Järjestelythän aina pelaa rahola teamin tapahtumissa hienosti. Kalevi Saukkosen palkitseminen 2000 maratonin määrässä oli hieno kiva pieni juhlallisuus. Itse vedin puolimaratonin. Se riitti tällä kertaa.
Tässä muutama tärkeä tapahtuma tänä keväänä. Ei muuta kuin huomenna Juhannusaaton savusaunaan. Vasta ja vihta heilumaan!!
Kalevi luovuttaa Kaleville kirjeen

maanantai 2. toukokuuta 2016

Toukokuu, kaikista kiehtovin

 Vappu toi todellisen kevään ainakin tänne Orivedelle. Tällä kertaa ei räntä tuonut valkolakkeja kaikille. Se on muuten vanha vitsi. Sitä käytti televisiossa jo säätä ennustaessaan piippumies Paavo Salmensuu 1960-luvulla. Mutta kyllä vuonna 1967 tapahtuikin niin. Ja senkin jälkeen.
 Vaimon kanssa tein tänä Vappuna kivan kävelyretken Tampereen Pyynikillä. Leppälinnun pyrstön väreily ja sirittäjän helinä saivat mielen iloiseksi. Jäätelöt syötiin. Onneksi ei ollut tarkoitus kahveja juoda, koska valtavan pitkä jono oli tornin munkkikahveille.
 Sorvassa järjestettiin hienosti ultrajuoksut 9.4. Järjestelyt pelasivat aivan viimeisen päälle. Kaikki olivat tyytyväisiä. Varmaan osallistujat omiin juoksuihinkin. Minä taivalsin viisikymppiä. Helposti meni. Sehän on kylläkin vain satkusta puolet. KIITOS! Raholan Kymppi odottaa!
 Lenkit ovat sujuneet lähes normaaliin tapaan. Olavin kanssa ei juoksemattomia päiviä tänä vuonna juurikaan ole tullut. Varsinkin näin keväällä, silmät ja korvat aistivat jatkuvasti elämyksiä. Askel etenee aivan itsestään laulurastaan säestyksellä. Siinä ovat meidän korvakuulokkeet. Kohta myös kevään tuoksut tuovat huumaavan tunteen.  Kirjoitin alussa, että lähes. Jännä vaiva on minua hiukan kiusannut. Mutta se on selvityksessä parhaillaan ja pidän huolen, että se selvitys viedään loppuun asti. Siitä sitten myöhemmin.
 Muistikuvat palaavat myös 19-vuoden taakse. Silloin osallistuin Olavin kanssa hienosti järjestettyyn Sveitsin Baselin EM-24 tunnin juoksu kisaan 2-3.5.97. Ilma oli helteinen, mutta yöllä sää oli sopiva. Meillä oli yksinkertainen oma huolto. Puiston penkille heitettiin laukut ja sieltä otettiin juomaa aina sen mukaan mitä kisassa tarvittiin. Lenkkihän oli kaksi kilsaa, mitä kierrettiin. Liikaa pysähtymättä vietiin juoksu läpi. Mallia saatiin yöllä kokeneelta ruotsalaiselta ultrajuoksijalta Rune Larsonilta. Juostessa pissaaminenkin onnistuu. Kilsoja kerääntyi meille yli 203 km:ä. Sijoitus Olavilla 19. ja minulla 21. Osallistujia taisi olla sadan paikkeilla. Kaunis muisto jäi jo senkin takia Baselista, kun Suomen jäätävästä keväästä siirryttiin Sveitsin ihanaan kesään. Sinä vuonna ei ollut kevättä Suomessa ollenkaan. Kesä tuli suoraan heti kesäkuun alussa, mutta se toi myös suruviestin, äitimme sai muuttaa 91-vuotiaana siihen kesään, joka ei lopu koskaan.
 Näin tossun jäljet jättävät pysyviä muistoja sydämiimme!
Paavo Salmensuu
 
Sorvan Satkulla
 
Pyynikillä
Olavi ja Kalevi edustamassa Suomea Basel EM-24 t