Tapaninpäivä 2019.
Tasan kuusi vuotta sitten aloitin näitä blogikirjoituksia. Silloin tällöin niitä on ilmestynyt. Vuodet vierii vauhdilla. Nyt ollaan tämän vuosikymmenen loppupäivissä. 
  Mitä on pyhäinpäivän päivityksen jälkeen tapahtunut. Päiväkirja on siinä hyvä apuväline. Vaikka kyllähän tärkeät tapahtumat hyvin jää mieleen.
  Juoksuasioista jos alkaisi. Nehän ovat menneet vanhalla rutiinilla. Kilsoja ei hirveästi kylläkään kerry ja vielä huonompi asia on, kun iän myötä juoksuvauhti hiipuu. Kello on siinä täysin armoton. Siitä näkee parhaiten iän tuoman vaikutuksen. Mutta se on kylläkin mukava juttu, kun kroppa taipuu juoksuasentoon ja askel nousee. Olen yrittänyt pitääkin askeleen vielä suht koht letkeänä. Mutta sitä pitää koko ajan harjoitella. Äkkiä se muodostuu lyhyeksi  teputteluksi. Siihen auttaa kuntosali ja venytykset, varsinkin sen kuuluisan lonkan koukistajan venyttäminen. 
  Tänään kierrettiin vaimon kanssa sauvoilla villasukkajuoksun sm-kisan polkureitti. Vaativahan se on. Paljon pientä nyppylää. Villasukat oli mukana. Saatiin pieni videopätkäkin. Pakkasta ja lunta tarvitaan. Yhteislenkit ovat sillä reitillä myös pidetty alkutalvesta.
  Itsenäisyyspäivä aamupuoli kuluikin Juokse Sorvassa kympin  juoksussa. On mukava tavata Team Raholan jäseniä. Voidaan sanota, että kuulutaan samaan perheeseen. Muuten itsenäisyyspäivästä on tullutkin perinteinen kisoihin osllistuminen. Vuonna 2015 olin Itsenäisyyspäivä puolimaratonilla Kuopiossa. Senjälkeen olen ollutkin Sorvassa.
  Kirkkokuorollamme on ollut paljon esiintymisiä. Palvelutalossa ja Vanhainkodilla esiintymiset ovat jääneet erityisesti mieleen. Asukkaat ovat niin vastaanottavaisia. Tulee itsellekin hyvä ja iloinen mieli. Joululauluja kun saa laulaa, niin ovat vielä kaikille tuttuja. Aattohartaudessa lauloimme Eräjärven kirkossa ja Lahtisen Soile oli esilaulajana ja Eeva-Kaisa kanttorina, ja kuulioita riitti.
  Jonglööri esiintymisiäkin on ollut ihan mukavasti. Se on tosi vaativa laji. Pitäisi pysyä koko ajan rentona, mutta mitä sille voi kun kuitenkin jännittää. Yllätävän hyvin nuo ovat kuitenkin menneet. Ja välineet ovat ainakin laatu luokkaa. Oriveden Moottorikerhon 70 vuotisjuhlassa oli mahtavaa esiintyä. Olin tehnyt oman koreokrafian. Siinä musiikki näytteli myös suurta osaa. Kiva tunne jäi, kun yleisö tykkäsi.
  Oma lukunsa oli myös Sorin Sirkuksen Joulushow. Olin Elvin ja Vilman kanssa sitä katsomassa. Se ei jättänyt ketään kylmäksi.
  Jouluaaton vietto meni perinteiseen tapaan. Aattona aamulla kynttilän sytyttäminen haudalle. Pieni juoksulenkki. Valokuvan ottaminen Kirkkolahdesta. Jo viides vuosi. Kyllä näkee eron aaton säässä. Vaimon kanssa saunottiin. Joulurauhan julistamisen kuunteleminen ja riisipuuron ja sekahedelmäsopan syönti kuuluu myös perinteeseen. Sitten oli se Eräjärven kirkossa esiintyminen. Olavi sekä Arja tulivat meille jouluaterialle. Tänä vuonna ei ostettu joululahjoja. Illalla vielä olimme Olavin kanssa vanhimman veljen luona, mm vanhoja äänitettyjä joulun muistoja kuunnellen kasetilta.
  Kirjoja on myös tullut luettua. Viimeksi havukka-ahon ajattelija ( koulussa luettiin jo) ja Mika Salon elämäkerta.
  Näin eläkeläisen päivät kuluvat......

Jouluaatto Kirkkolahden rannassa 2019

Historiaa. Siskoni Onervan ylioppilasvuosi 1951. Ovat sankarihaudalle kukkia laskemassa.

Sorin Sirkus joulushow 2019

Villasukkajuoksua 26.12.2019

Esiintyminen Oriveden Moottorikerhon 70-vuotisjuhlassa 23.11.2019

Pyhäinpäivä  

Tänään vietetään pyhäinpäivää. Saamme muistella poisnukkuneita rakkaitamme Kynttilämeri haudoilla tuikkii. Itsekin vein eilen kynttilän haudalle, johon on haudattu isä, äiti ja sisar.

Osan pyhäinpäivää olen viettänyt 1980-1990 luvulla Rautaveden maratonilla. Sieltä oli aina kiire laulamaan kirkkoon seurakuntakuoroon. Kirkossa luettiin silloin edellisestä pyhäinpäivästä asti kuolleiden nimet, kuten nykyäänkin. 
  Syksy on hurahtanut nopeasti. Oikeastaan suurin tapahtuma oli syyskuun lopulla, kun meillä kotona Mikael ja Sari teki Radio Play:hin Olavista ja minusta haastattelun polkuporinoihin. Kyllähän siinä tuli poristua aikalailla. Paljonhan jäi sanomatta, mutta seuraavalla kerralla sitten.
  Toinen kiva tapahtuma oli, kun Elvin kanssa lokakuun puolessa välissä vietettiin kolme vuorokautta Rauhalahden kylpylässä. Puijolla käytiin sauvakävelyllä. Iivon lenkkiä sauvottiin. Metsäpolkua pitkin noustiin tornille. Samalla Iivo vetäisi rullilla käännöksen tornin edestä ja vauhdilla jyrkkään alamäkeen. Ja se savusauna ja uinti. Se oli poikaa. Nuoria oli saunassa useita.
   Jonglööri hommaa ei voi ohittaa tässäkään blogissa. Temmun kanssa on treenailtu. Kiva tapahtuma oli viime tiistaina Taiston talolla. Esiinnyttiin Oriveden aseman perhepäivähoitajien lapsille ja heidän hoitajille. Neljätoista lasta oli. Innoissaan olivat. Väripallot ja värikeilat lentelivät ilmassa. Tilasin väriä vaihtavat valokeilat Kaliforniasta. Siskon tyttären mies laittoi Kanadasta linkin tilaukseen. Hienot ovat. Ei kuitenkaan niin toimivat kuin Kanerva Keskisen keilat. Niiden värit vaihtuvat tietokoneohjauksella ja musiikin tahdissa. Hän onkin nuori huippu jonglööri.
  Seurakuntakuoron harjoitukset sujuvat jouheasti Eeva-Kaisa Paloviidan johdolla. Paljon on esiintymisiä joulun alla.
  Waltteri Torikka lauloi viime sunnuntaina Oriveden Kirkossa. Kirkko oli buukattu täyteen. 800-900 henkeä oli. 200 jäi ulkopuolelle. Että sillä tavalla.

  Tossut ovat ihan mukavasti jättänyt jälkiä niin teille kuin poluillekin. Mihinkään tapahtumaan en nyt ole osallistunut. Lokakuussa olisin Team Raholan juoksuun kyllä mennyt, vaan oli erään kuorolaisen hautajaiset. Sitten itsenäisyyspäivänä kyllä. Villasukkajuoksun SM kisat ovat Orivedellä 25.01.2020. Ne polut olen nyt syksyllä vetäissyt tossuilla, mutta kun lumi tulee, täytyy sitten vähän harjoitella villasukilla. Viime talvena meni hyvin. Blogin nimikin voisi olla silloin "Villasukan jäljet polulla."
  Näin se elämä kulkee. Tässä muutamia tapahtumia. Arkihan on aika rutiininomaista. Mutta arjessahan sitä eletään suurimman osan aikaa.

Hieno Varesvuon kuva tilhestä. Niitä on ollut nyt. Eivät tule juovuksiin pihlajanmarjoista.

Villasukka valintaa SM juoksuun.

Karpalossa. Uudella sillalla lepuutetaan jalkoja.

Puijo kaikessa komeudessaan.

Polkuporinat alkamassa.

Pyhäinpäivän sankarihauta.

Tässä ne väriä vaihtavat valokeilat.

Historiaa. Suojuoksua Vaasan Puusaaressa 1976

ELOKUUN HELLETTÄ

Varsinaisten kesäkuukauksien viimeinen viikko on ollut tosi komia ja helteinen. Juoksulenkit on taittuneet shortseilla ja verkkopaidalla. Jalassa tossut: hoka one one clifton 6 on mahtava tossu kaikkinensa. Kilometrivauhti paranee itsestään muutaman sekunnin. Joskus olen ajatellutkin, olisikohan 70-ja 80-luvulla näillä taittanut maratonin alle 2.50. Vähän tottumusta hokat vaatii. Joka päivä niillä ei kannata juosta, ovat sen verran tavallisiin tossuihin verrattuna erilaiset. Jalkaterän täytyy saada eri iskutuksia. Mutta ovathan ne mainio keksintö.

  Kesällä ovat hölkkäkisat jääneet väliin, mutta tässä iässä ne eivät olekaan enää niin tärkeitä. Tärkeintä on, että vielä pystyy juoksemaan. Onhan lähes 49 vuoden aikana saanut kaikkeen osallistua. Siitä on aikaa, kun kuulantyöntö vuonna 1971 vaihtui kestävyysjuoksuun. Aikamoinen muutos silloin tapahtui.

  Retket ovat myös mukavia. Kevät on kyllä minun mielestäni retkeilyn taholta parasta aikaa. Silloin erityisesti korvat saavat sinfoniaa. Lintujen laulu kaikkinensa ja erityisesti ne tuntien on sitä parasta musiikkia. Nykyään, kun luhtakerttunenkin on alkanut laulaa päivällä. Ruska-aika on kyllä myös vaikuttava.

  Eilen tein Elvin-ja ystävämme Arjan kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon eli Helvetinkolulle Ruovedelle. Sattui niin hauskasti, että Espoon ala-asteen koululaiset, 52 oppilasta, olivat leirikoulua koko viikon viettämässä sillä alueella. Oli siinä tulentekopaikalla hulinaa. Heillä oli hernekeitot keitettynä. Päästiinhän mekin kuitenkin makkarat paistamaan. Onhan se hieno kansallispuisto jylhine näköaloineen ja koluineen. Mutta on ollut niin kuivaa, ettei vettä virrannut missään.

  Kanadasta oli heinäkuussa meillä sukulaisia vierailemassa. Siskon tytär Terhi perheineen vietti kolme viikkoa Suomessa. Asustivat Kuhmoisissa ja sieltä päin kävivät meillä pari kertaa. Tekivät myös retken Päijänteen kansallispuistoon Kelventeelle. On mahtava paikka. Ensi kesän ohjelmaan on merkattu meidän retki sinne.

   Uudestakaarlepyystä oli Sanna, Jenna ja Liam myös käymässä meillä. Oli tosi ihana tavata heitä. 

   Suomenlinnakin tuli nähtyä kesän aikana. Historian lehtien havinaa sai kokea.

   Tärkeänä ohjelmana on ollut minulla Teemun kanssa jonglööri harrastus. Ollaan paljon erikseen treenattu. Minä Oriveden Opiston vanhalla nurmettuneella lentopallokentällä ja Teemu omalla pihapuistoalueella. Meidän esiintymisnimet ovat jönklööri Kalla ja heittelijä_se Temmu. Pari kertaa esiinnyttiin elokuussa Juhla-ja Liikuntatalon Taiston tilaisuuksissa. Pääesiintyminen oli Oriveden kaupungin 150 vuotisjuhlassa Mämmilän elomeiningeissä 24.08.2019. Jäähallin vieressä olevalla kentällä. Lava oli rekan peräkärrystä muotoiltu, kuten tälläisissä tapahtumissa usein tehdään. Viiden minuutin esitys meillä oli renkaineen, palloineen ja keiloineen. Temmu on taitava tekemään temppuja kolmella pallolla. Minun pravuuri numero oli omenan syönti. Kaksi palloa ja yksi omena. Sai olla tarkka ja nopea, kun heitteli niitä yhtä aikaa, että haukkasi omenaa eikä palloja. Ihan hauska juttuhan se kaikkinensa oli. Koko 150 vuotisohjelma oli loistava. Kruununa Rohan tallien esitys Juhana III hevosturnajaiset.

  Tuttavan rantasaunalla on vietetty uiden ja saunoen ja makkaranpaistoineen pari kertaa tänä kesänä. Sauna ja uinti on mainio yhdistelmä.

  Arboretun Tampereella oli hellejaksolla ohjelmassa tuttavapariskunnan kanssa. Upeaa kukkaloistoa.

   Näin kesäkuukaudet ovat hurisseet vauhdilla elokuun loppuun. Olkoon syksy myös mukavaa aikaa...

Kuula saa kyytiä lähes 50 vuotta sitten Uiherlan kentällä

Jonklööri Kalla vauhdissa

                                                  Helvetinjärven rannalla

Juhannusta kohti

Alkukesä on hienoa aikaa. Luonto on täynnä loistoa ja ääniä. Lintujen äänet olen oppinut erottamaan jo suhteellisen nuorena. Vanhinta veljeä on siitä kiittäminen. Kesämökillä Eräpyhässä luonnon äärellä se oli hyvin luontevaa. Pönttöjä oli monelle linnulle, jopa suuri pönttö isokoskelolle. Linnunpesiä myös löydettiin. 

  Kasvit tien varressa tuli opeteltua juoksulenkeillä. Mutta eihän niitä kaikkia kuitenkaan tunnista. Mutta sen kyllä huomaa; kaikki kukkii keväällä aikaisemmin, kuin ennen.

  Meillä Orivedellä on Hörtsänän arboretum. Siellä pääsee tutustumaan erilaisiin puihin ja kasveihin. Tänään tehtiinkin Oriveden perinteentallentajien ja ulkopitkäjärveläisten kanssa retki sinne. Kari Rannanautio oli matkan hyvä selostaja. Esa Kallio on sitä aluetta kunnostanut ja on täydellinen asiantuntija siinä hommassa. Unkilan tilalla käytiin myös. Saatiin syödä herkullista hirvikeittoa. Unkilan tilasta saatiin hyvät tiedot Anteron ja nuoren emännän Sannan esittelyssä. Kirkkovenerannassa juotiin nokipannukahvit ja nautittiin raparperipiirakat. Antero Unkila ja Aarre Salonen esitelmöivät  kirkkoveneistä. Itse tehdyistä. Pirkan soudussa ovat hyvin siitamalaiset pärjänneet.

  Lähiseutu onkin ollut kohteena hyvin. Eilen olin Elvin ja Arjan kanssa vanhat pihat ja talot kierroksella. Se oli Orivedellä viikonlopun tapahtuma. Tunkelon talo Längelmäellä on aivan mahtava. Lohikeitto maistui vanhassa pirtissä herkulliselta.

  Viime lauantaina oli Anun maraton Nokian Eedenissä kuumissa olosuhteissa. Matkat olivat 50 mailia, maraton, puolimaraton ja kymppi. Itse valitsin puolimaratonin.Vauhdista ei voi puhua, mutta suhteellisen helposti meni. Järjestelyt olivat 100% et. Juomia oli 3 km:n välein kaikenlaisia mm. cocacolaa ja vissyä. Kylmää vettä sai heittää välillä niskaan. Huippu tiimi junailemassa.

  Juhannus on meillä kohta herttainen.....

Kesäpäivä Längelmäellä

Retkellä

Markus Varesvuo ottanut hienon kuvan punavarpusesta. Nyt niitä laulaakin eli viheltää.

Aika kuluu

Talvi on mennyt ja kohta kevätkin. Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin. Tapahtumat seuraavat toisiaan. Näin eläkkeellä ollessa tuntuu siltä, että kaikki menee sillä tavallisella rutiinilla.    

Tänään, kun kirjoitan tätä, on Kaisaniemessä jääkiekko juhla. Väkeä on valtavasti. Niinistön puhe joukkueelle oli hyvä ja vaikuttava. Jääkiekko on nyt huipussaan. Olihan Suomen pelit huikeita. Mörkö sisään. Poika on kotona.

  Ajattelen omia harrastuksiani. Niitähän on; juoksu. Muuten villasukkajuoksun SM kisa Orivedellä viime talvena oli hieno menestys. Ensi talvena uudelleen. Sitten on harrastuksenani myös hiihto, kuntosali, kuorolaulu, jongleeraus, kävely ja retkeily vaimon kanssa, varsinkin näin keväällä. Linnut kuuluvat harrastuksen piiriin, joten retkeilyn muodossa niitä pääsee hyvin seuraamaan. 

  Juoksulenkkeily on sujunut hyvin, pääasiassa n. kympin matkoina. Team Raholan tapahtumissa olen ollut mukana. Sielläkin matkana kymppi. Mukava on aina nähdä kivoja juoksuystäviä. 

  Hiihtoharrastus jäi aika pieneksi tänä talvena. Suurin syy oli, kun lähiladut häipyivät nopeasti. Paltanmäki-Lepra ja Teerijärven lenkit olivat kuitenkin pitkään kevääseen asti hienossa kunnossa. OrPon hiihtojaosto on tehnyt hienoa työtä vuosittain.

  Retkeilystä täytyy mainita erityisesti Kintulammen retkialue Teiskossa. Sain Elvin kanssa kauniina toukokuun lauantaina retkeillä  hienolla reitillä.

  Kesä on kynnyksellä. Suomen suvi on aina hieno. Hyvää kesää!

Kesää odotellessa

  

  

  "Simo siltoja tekevi. Martti maita vahvistaapi. Antti aisoilla ajaa. Nikolai yhteen nivoo". Näin tämän sananparren mukaan talvi on saapunut. Hiihtokelit ovat jo hienot. Vielä ei ladulle ole paljon tullut mentyä.  Ehtiihän tässä. Flunssakin on häirinnyt, mutta nopeasti se päättyi. Ennustettu on koviakin pakkasia. 
  Joulu on jälleen takanapäin. Jouluja tulee ja jouluja menee. Joulukuusen kynttilöille meillä vain kävi niin, että Tokmannin sarja oli sellainen, että palauttaa tarvitsi. Onneksi sähköliike Uitilta saatiin komeat kynttilät. Joten joulukuusi loisti.
  Joulunaika kaikkinensa oli ihan jännittävä. Minulla oli muutamia jonglööriesityksiä pikkujouluissa. Sports Team Raholan pikkujoulu oli kiva ja siellä oli mukava esiintyä Teamin innokkaille jäsenille. Olihan Johanna vielä apuna. Hienoa porukkaa. Toinen mieleen jäävä esiintyminen oli Temmun kanssa kehitysvammaisille Lupiinissa. Innostus ja vastaan otto on vaikuttavaa. Pari tyttöä pääsi myös valopalloineen mukaan. Pallolahjatkin saivat. Muita pieniä esiintymisiä minulla oli näiden lisäksi  myös.
  Jouluaattona joulupukki vieraili vanhusten hoitokodissa Särkänkodilla. Aatu ja Nella tontut olivat hyvänä apuna lahjojen jakamisessa. 
  Tietysti kirkkokuoron esiintymiset kaiken lisäksi toi paljon toimintaa joulun ajaksi.

joulupukki tonttujen Aatun ja Nellan kanssa

Arja ja Elvi kirkkolahden rannalla jouluaattona

  Tossut ovat lumeen jättäneet hyvin jälkiä. Mutta 26.01.2019 eivät tossut jätäkään jälkiä, vaikka on hurjat juoksukisat kaikkine oheistapahtumineen. Silloin järjestetään Orivedellä Suomen ensimmäiset Villasukka-juoksun SM-kisat. Siitä tulee jännittävä tapahtuma. Villasukat jalkaan ja menoks.
  Itsenäisyyspäivänä olin mukana perinteisellä Team Raholan järjestämässä Juokse Sorvassa tapahtumassa. Kaikki järjestelyt pelasivat jälleen hienosti. Mutta onhan porukka parasta A-luokkaa.
  Härkäviikot ja reikäleivät tai selkäviikot ja läpileivät ovat alkaneet. Näin mennään talvea eteenpäin.