Helteestä (talveen)!

Hienon kesän jälkeen levisi jäätävä koillisvirtaus. Mutta eihän tämä mitään ihmeellistä ole, koska meillä on suhteellisen lähellä kuuma kaakkoinen manner ja vastapainona  jäämeri ja hyisevä koillinen Novaja Zemlja.
Sitten juoksuihin. On ollut jännittävää seurata Pasi Koskisen juoksua Nuorgamista Hankoon. Hän on nyt puolessavälissä. Pitkä on matka, mutta Hanko lähestyy päivä päivältä.
Omissa urheilu tapahtumissa on sen verran päivitystä, että 31. Västilän maraton on takana. Aika normaalisti meni. Sää helli, ehkä vähän liiankin kauniina. Minun ja Mikon paidat ovat jäädytettynä Voiman talon kattoon, ikään kuin jäähallissa jääkiekko pelaajien paidat. Onhan meillä molemmilla kaikki maratonit suoritettu. Vuonna 1984 se alkoi ja on jatkunut katkeamattomana. Ja tärkein: Onnea 100-vuotiaalle Västilän Voimalle!!

Siellä ne roikkuu

maalissa ollaan ja kello seis, huomaa kaunis Voiman talo takana

 

Viime viikolla kännykkäni putosi taskusta juoksulenkillä asfalttiin. Näyttö hajosi sirpaleiksi. Uuden lasin olisi saanut 84 eurolla, mutta kun uuden puhelimen saisi 79 eurolla, niin ei hirveätä laskutoimitusta tarvitse, että kannattaako korjata. Että tällaiseksi on mennyt maailma. Astelin Oriveden paikalliseen kännykkäkauppaan ja nyt minulla on hieno uusi, joka kestää pudottamisenkin. Parasta siinä tarkka GPS, joka antaa kaikki tulokset juoksulenkiltä. Kaloreita kuluu. Tänään just tein sen kymmenen mailin lenkin, on kyllä lähes metrilleen se.Tuli nyt mittarin kanssa todistettua. Sade piiskasi ajoittain ja koillistuuli vinkui korvissa. Lämpöä oli neljä. Vaatetus oli hyvä, ainoastaan pipo olisi saanut lippiksen sijasta olla ja syvälle korviin vedettynä. Hiljakseen juoksin sen 16 km, 8,3 km tuntivauhtia. Energiaa kului 1352 kaloria, joten sinne se meni kylmiin maisemiin. Kohtahan minä sitten istuin ruokapöydässä nautiskelemassa Elvin tekemästä maukkaasta sapuskasta. Ja taas oli pankit täynnä, kun jälkiruokanakin kahveineen oli leipäjuustoa mansikkahilloineen ja keksi suklaineen. Hurjaa!!
Lintumaailma on ollut tänä keväänä aivan mahtava. Elvin kanssa tein kuumana viime lauantai aamuna lintukävelyn kiviniemen lammelle. No siellähän oli kultarinta ja luhtakerttunen vetelemässä parastaan. Muutama päivää aikaisemmin olimme Onninpolun Vuohenrannan päässä kuulleet samassa tuomessa laulamassa viitasirkkalinnun ja ylempänä kultarinnan. Joten on siinä korville tullut sinfoniaa. Kiitos isälle ja vanhimmalle veljelle, kun ovat opettaneet meidät kaksoset lintujen äänimaailmaan ja sitä myötä Elvikin on minulta oppinut tunnistamaan paljon lintujen lauluja. Ensin peipon ja pajulinnun äänet erikseen. Se on tärkeä oppia, kun ovat Suomen yleisimmät linnut kesällä. Kuvissa ovat ne viitasirkkalintu ja kultarinta. Yleensä kerttulinnut ovat vaatimattomia, joten Luojamme on tarkoittanut ihmisen nauttivan niiden lauluista. Nyt jäädään vain odottamaan uutta kesää ja minulla myös lähestyy se historiallinen tapahtuma...